Olemme "sodassa" Covid-19- viirusta vastaan. Niin kuin jo tiedämme niin tämä taistelu on globaalinen. Eturintamassa terveydenhuollon työntekijät. Tukijoina tavalliset ihmiset. He, jotka omilla tahoillaan yrttävät ehkäistä viruksen leviämiesen. Etätöillä, suojautumalla, pitämällä turvavälejä, välttelemällä ryhmiä yms yms.

Uhreina tässä sodassa on heitä, jotka ovat kuolleet. Heitä, jotka ovat sairastuneet ja mahdollisesti jotkut ovat saaneet pysyviä vammoja, vaikka olisivat selvinneetkin. Osa on menettänyt läheisiään. Jos on säästynyt sairaudelta niin on saanut tälliä talouteen. Toiset pahemmin kuin toiset ja tulevaisuus tältä osin on melko pelottava kysymysmerkki.

Tulevasta emme voi tietää. Kauanko ja kuinka pahaksi tämä tilanne menee. Siksi onkin päivittäinen ihmetyksen aihe ollut sekä itse viiruksen oveluus ja muuntautumiskyky, kuin myös sen värväämän armeijan sitkeys ja määrä. Kuinka ihmeessä, se on saanut puolelleen niin paljon ihmisiä levittämään tautia kaikin mahdollisin keinoin.Vain mielikuvitus taitaa olla rajana. Toki aina ei itse tauti ole välttämättä leviämässä, emmehän voi tietää, mutta kaikki keinot on käytössä, että se mahdollisuus osumiin annetaan.

Armeijassa on monta osastoa.

Tankkerit jyrää kaiken alleen. Parit ja pariskunnat, jotka vievät koko kevyen likenteen väylän pitäessään toisiinsa hieman etäisyyttä, muttei muihin ihmisiin. Kun vastaan tulee tankkeri niin on vain yksinkertaisesti väistettävä penkalle. Jos reunassa on este, vaikkapa rakennus tai aita, niin tämmöisen kevyenliikenteen liikennesääntöjä noudattavan on siirryttävä kadun vasemmalle puolelle. Pompattava ajotielle ja toivottava, että tankkeri on ohittanut ennen autoilijaa, joka ihmettelee taatusti, että miksi jalankulkijat hyppivät ajotielle. Tankkerit eivät olisi niin vaarallisia, jos asettuisivat kulkemaan peräkanaa vastaantulijoiden kohdalla. Siirtyisivät sinne kadun oikeaan laitaan, että tilaa ohitukseen olisi riittävästi. Ei! Tankkeri ei väistä, koska se on suuri ja mahtava. Kömpelökin, koska kaksi lisäaskelta olisi sen liikkuvuuteen liikaa.

Sala-ampujat, jotka ampuvat liikkuen. Sala-ampuja hölkkää takaa ja ohittaa juuri ja juuri koskematta kiilaten suoraan eteen. Läähättämällä sinkauttelee patruunoitaan kaikkialle. Tehoikkaimmin ohitettavan hengityselimiin. Silloin tällöin nämä sala-ampujat käyttävät myös psykologista sodankäyntitaktiikkaa tulemalla vastaan. Suoraan kohti tullessaan saavat vastapuolen niin raivoihin, kuin ahdistuneeksi. Kun katu tai tie on tarpeeksi leveä, että muutama askel sivuun ...tai jopa sen järkevämmän väylän valikoiminen olisi mahdollista, mutta se ei voi olla mahdollista sodassa, missä on saatava mahdollisimman monta uhria. On myös mietittävä kulutuksia. Tälle armeijan osastolle käy liian kalliiksi kuluttaa kuntolenkillään energiaa (ehkä jopa aivojen käyttöönkin) ylimääräisiin askeleihin, koska energia/kulutus on valmiiksi laskettu. Vaatisi ilmeisesti valtavasti lisätöitä laskea, että montako protskupatukkaa enemmän vuodessa kustantaisi tämä pikkuisen pidempi väistöliike. Ja ne pari patukkaa vuodessa olisi aivan liikaa.

Tehokkaimpiin kuuluvat  miinaryhmä ja lento-osasto. Kun kulkee minkä tahansa juna-aseman, bussipysäkin, kaupan edustan yms kautta niin huomaa kuinka tehokkaasti miinaryhmä on tehnyt työnsä. Kekseliäinä ovat miinoittaneet sellaiset paikat, missä kulkee pakostakin mahdollisimman paljon ihmisiä ja sadevesi ei huuhdo miinaklimppejä pois. Leppävaarassa juna-aseman ympäristö on ainakin erityisen hyvä esimerkki. Siellä ei taida olla neliömillimetriäkään miinoittamatonta kohtaa. Kun edelliset sylkiklimpit kuivuvat niin tilalle on tullut satoja uusia. Junalaitureille menevät portaat ajoittain kirjaimellisesti valuu limaa. Vakoojana olen välillä ollut määrästä pöyristynyt. Klimppien määrä pandemian aikana on täysin käsittämättömän valtava. Toki voisi pakolliset syljet erittää nenäliinaan, mutta viiruksen tarttuvuusmahdollisuus pienenisi ja muuttuisi tehottomaksi.Lento-osastoon kuuluvat pommittavat  lentoräät klimppikasojen sekaan ja joskus katsomatta, että joku ohikulkija sattuu osumaan lentoradalle. Nämä ihmiset ovat usein ihan tavallisiksi töihin kulkeviksi naamioituneita sotamiehiä, joskus jopa naisia. Matkan varrella olisi puskiakin ja alueita, jossa ei kuljeta. Lento-osastoon kuuluu myös yskijät, jotka eivät suostu nostamaan hihaansa suunsa eteen. Hihaan voisi tulla liikaa bakteereja ja ne omathan ovat kaikista pahimpia. Aamujuna valuu koko viikon puhkiessa eteenpäin.

Edellisen ryhmän tukena on jalkaväki. Nuorista, yleensä miespuolisista värvätty rykmentti. He keräävät kulkiesaan tarvittavan määrän miinoja ja lentoräkäpommeja mukaansa. Istahtavat junaan ja nostavat raskaasti aseistetut kenkänsä vastapäiselle istuimelle. Mieluiten kangasversiolle, mikä on vaikeampi puhdistaa. Kun poistuvat junasta niin joku istuu siihen samaan paikkaan. Pommit ja miinat siirtyvät  vaatteisiin ja hyvässä lykyssä vaatteitten kautta joko heidän tai läheisten limakalvoille. Esimerkkinä vaikkapa äiti istuu keräten klimppien tehot. Lapsi halaa äitiään ja koskee vaatteita ja laittaa sormen myöhemmin suuhunsa tai koskee silmiään. Ennenpitää koko perhe on kipeä. 

Nämä olivat esimerkkejä viimeviikon työreissuilta. Penkillä jalkojaan pitävälle pojalle sanoin, että: "Päätit sitten paskasia kenkiä pitää penkillä, missä muutkin istuvat. Et varmaan ole huomannut kuinka paljon jengi sinkoaa sylkeä ja räkää, mitä tuohonkin on kulkeutunut." Jatkoin matkaa vapaalle istumapaikalle ja junasta poistuessa huomasin, että oli mennyt viesti perille. Poika istui kiltisti jalat lattialla vaikka olemus olikin huomauttaessani minua kohtaan vastustava.

Valistaa voisi loputtomiin, mutta minäpäs kysynkin näin päin: Mitä nämä henkilöt oikeasti menettävät ottaessaan pari askelta kauemmaksi muista? Miksi vastustetaan kynsin hampain sitä, että kaikilla olisi mahdollista tuntea edes hitusen turvallisuutta kulkiessaan töihin. Miksi tällaisina aikoina on ylitsepääsemättömän vaikeaa antaa tilaa muille, jos se normaalinakin aikoina on mahdollista. Miten voi olla ylivoimaista suojata yskiessään? Miten on ylivoimaista jättää sylkemättä joka helkatin tuuttiin? Saako ihminen tosiaan aivoverenvuodon samantien siltä istumalta, jos ihan hitusen ajattelisi muitakin kuin itseään.

Olemmeko sodassa sittenkään virusta vastaan? Vai onko tämä vain luonnon tapa täräyttää takaisin. Onhan ihminen sitä jo aikansa pommittanutkin. Monin tavoin ja nyt on huomattu vaikutukset, kun luonto on saanut hetken hengähtää. Raja tuli vastaan ja luonto itse päästi oman aseensa valloilleen? Yhtenä välineenä ihmisen tyhmyyttä vastaan luonto käyttää sitä samaa välinettä, mikä on sen itsensä kimppuun käynyt. Välinpitämättömyys! Voiko välinpitämättömyyttä muuttaa? Voispa.