Onni on fysikaalishoito. Piitkästä aikaa pääsin rojahtamaan fyssarin käsittelyyn. Tökki selkään ja käteen läjän neuloja ja luojan kiitos se auttoi ainakin niskaan jo samantien. Käsi tosin meni täysin plörinäksi. Ei meinaa haarukka pysyä. Noh, koska reaktio on tuo niin kaipa neulailu alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan. 

Se mitä edellisessä pohdin niin se fiilis on syventynyt. Työpaikan vaihto tai uudelleen koulutus. Mitä tahansa. Hieman tuli myös ikävä keittiöihin, mutta se mietityttää, että pystyykö enää niitäkään hommia. Onhan sekin fyysisesti raskasta, mutta toisaalta toisella lailla jaksotettua, että pystyisi tekemään pitempään. Säännöllistä vaiko ekstrausta. Ekstraaminen mahdollistaisi opiskelua ja harrasteita.... Hurjaa mietintää. 

Musta tuntuu, että tukehdun tonne nykyiseen. Jo fyysisesti olemme metelissä ja käryissä. mutta henkisestikkin. Siellä on melko omalaatuistakin populaa ja en välillä tunne mahtuvani joukkoon. Aivoni eivät ole vielä niin turtuneet, että jaksaisin vatvoa päivästä toiseen asioita, jotka eivät minua itseäni koske. Ottaa kummallisuuksia päivittäin vastaan. Jopa kinaa siitä, että jonkun mielestä on väärin toimittu, kun kantaa jonkin metallin palan kahden metrin päähän tiskipöydälle, kun se pitäisi laittaa ensin kärrylle, joka täytyy etsiä ja puolen tunnin  kärryn etsinnän jälkeen asettaa kuitenkin täysin väärän väriselle tasolle ja rullata se kaksi metriä. Eih, kun haluaisi tehdä asiat nopeammin ja kätevämmin niin siitä joutuisi riitelemään. Ei helvata. Jokaikinen päivä. Ei jaksa jotenkin enää. Lisäksi vuorotyö syö sosiaalisen elämän. Fyysinen raskaus yhdistettynä vuorotyöhön hankaloittaa huomattavasti työn ulkopuolista elämää. 

Nyt alkaa armoton pohdinta. Ainakin hygieniapassin voisi varmuuden vuoksi hommata niin voisi johonkin väliin edes kokeilla, miltä tämmöinen homma nyt 14 vuoden jälkeen tuntuisi. Pari ilmoitusta vielä lukaisinkin ja kiinnostuin. Niihin tarvitsee kuitenkin voimassa olevan passin.

Parastahan se olisi, että pääsisi vaihtaen suoraan vaikka lomat siinä menettää. Jotenkin sekään ei tunnu niin suurelta menetykseltä tässä kohtaa. Rahallisesti pohdin kuitenkin, että kun saisin joka ikisen velkani pois niin sitten... Tulot kuitenkin melko varmasti pienenee vaikka pienet ne nyttenkin ovat. 

Aika voimakas tunne, joten nyt vain kaikki toive ja tavoittelu siihen suuntaan, että maailma muuttuu tältä kohtaa paremmaksi.