Seuraava tarina on osa faktaa, fiktiota ja loput arvailua. Olen elämäni aikana kuullut, jos jonkinlaista elämänkohtaloa ja tarinaa. Olen itse rutissut kaikenmaailman kohtalon oikuista. Tässä siis yksi tapa miten elämä voi kulkea, ei siis tällä kertaa oma tarinani....

Pentti siis kavereitten kesken Pena... Supersankarinimeltään Iso P on vallaton mies. Todella kiltti ja hyväsydämminen. Hauskan näköinen ja tulee pääsääntöisesti kaikkien kanssa toimeen. Älykäskin. Valloittavasta persoonasta ei voi olla pitämättä .Penalla onkin paljon kavereita. Silti tuntee välillä olevan kovin yksinäinen. Jotain puuttuu. Kun hän katsoo peiliin niin ikä alkaa näkyä ja eletty elämä siinä sivussa. Viisikymppiä lähenee uhkaavasti. Jotain tarvitsisi rinnalle muistuttaa, ettei elämä ole ihan vielä mennyt ohi. Jotain, mikä vähän nuorentaa. Sitä tunnetta, että kelpaa vielä. Naisia toki on ollut, mutta mikään ei jostain syystä tunnu toimivan. On tavannut"sekopäitä", itsekkäitä ja itsepintainen ihailijakin tuntuu olevan hieman yksinkertainen vaikka ihailu hieman itsetuntoa pönkittääkin.

Penalla on äkkiä ajatellen kadehdittava työ, mistä pitää paljon. Hän toimii yleismies-Jantusena alalla, joka on lähellä sydäntä ja hommaa riittää. Kahdehdittavaa siinä mielessä, että hänellä on ulkopuolisen silmin myös valinta päättää mitä tekee ja tekee kaiken täysillä.Työ vaikuttaa myös jännittävältä. Siinä sivussa tapaa monenlaista mielenkiintoista kulkijaa.

Sivustakatsoja, joka asettuisi tarkastelemaan tätä tarinamme sankaria työn touhuissa, huomaisi, että tässä pintapuolisesti hauskantuntuisessa hahmossa, kaikkien kaverissa on jotain äärimmäisen surullista. Kaikki ei olekkaan ehkä niin kuin päälleppäin antaa ymmärtää.

Pena on ollut joskus hölmöillyt. Varmaan useampaankin kertaan.Lapsia on elämän aikana tupsahdellut neljäkin kappaletta. Pari ensimmäistä kai liian nuorena. Willikkoa kun on vaikea saada asettumaan paikalleen, kun elämän jano on niin kova tutkimaan, mitä kaikkea se antaakaan. Syystä tai toisesta tämä ensimmäinen perhe on jonnekkin menneisyyteen unohtunut. Yritystä perheen perustamiseen kuitenkaan ei ole puuttunut. Halu se perustaa ja pitää huolta kaikesta on kuitenkin kova. Pyörittää arkea... olla mies paikallaan. Sitten syntyi tyttö uuteen yritykseen. Tämäkin perhe kaatui. Häneen on sentään jonkinlaset välit. Sitten kuluikin aikaa. Elämisen tohoottamisessa tuleekin sitten sählättyä pahemman kerran.

Jokainenhan meistä onnea tavoittelee. Helppoa elämää ja toiset tarttuu tilaisuuteen mukaan vaikka tavat arveluttaisivatkin. Ehkä tietyissä piireissä voi tuntea itsensä myös "tosi äijäksi" ja se pohjimmainen kiltteys kantaa myös karille. Pitäähän kavereitakin jeesata samalla kun itse hyötyy. Noh mikään ei tosiaan ole ilmaista ja helppo raha käykin melkoisen kalliiksi. Pikkutekijälle kohtuumman kalliiksi. Vaikka joku lukee vain numeroita niin tämä sankarimme ei itse ole edes tainnut tajutakkaan kuinka paljon enemmänkin joutuu maksamaan.

Koska tämä tienaaminen ei lain silmissä ollutkaan niin hyvä juttu niin tästä alkaakin sitten uusi kausi elämässä. Alkaa monen vuoden oikeussotkut, odottelut, valittamiset jne jne...

Siinä hieman avoimen tulevaisuuden lomassa Pena tapaa Mirkun. Vuosisadan rakkauden. Yhteistä eloa kertyy seitsemän vuotta ja halu perustaa perhe on kova. Jospa tämä sitten toimisi. Kuitenkin koko yhteiseloa rassaa taustalla epävarma tulevaisuus. Uusi lapsi saa alkunsa ja on aika tehdä päätös. Roikkuakko valituskierteessä vaiko istuakko tuomionsa kun lapsi on vielä niin pieni, ettei se muistaisi koko tapahtumaa.

Ovet siis takana kolisivat ja kovasta yrityksestä huolimatta tämäkin perhe kuitenkin kaatui. Mirkku teki kuitenkin paljon töitä sen eteen, että isä saa tavata tytärtään. Roikkui suhteessa parhaansa mukaan pyörittämässä pientä perhettä, johon toinen ei voinut osallistua. Yksi asia johti toiseen ja lopulta eri osoitteisiin.Tästä tämä tarinan sankari kantaa varmastikkin loppuelämänsä kiitollisuuden  lapsen äidille velkaa.

Kun perhe ikään kuin hajosi niin Pena tipahti johonkin tuuliajolle. Talous on täysin romahtanut. Sillä saralla tuskin tulevaisuutta on vaikka hommia riittäisikin. Ne vähätkin menevät perheelle ja elämiseen ja osa palkasta tuleekin juomana, mikä vie terveyden. Jos Pena katsoisi kuviaan niin parissa vuodessa habitus on hieman kärsinyt. Kuitenkin alkoholi helpottaa kummasti ja pitää sen hauskuuden yllä.

Lapsestaan Pena pitää niin hyvää huolta kuin pystyy ja se onkin hieno asia. Välit ovat ihanteelliset, eikä sitä tuskin kukaan haluakkaan horjuttaa.

Vaikka välit lapsen äitiin ovat hyvät niin välillä Penakin kaipaa seuraa itselleen. Sitä aikuista seuraa. Läheisyyttä. Ja kaikille itsestään jotain ammentaneena itsellekkin jotain hyvää. Ne kokeilut eivät vain ota toimiakseen. Kaikessa tohinan pyörteissä Pena ei ole tainnut huomata sellaista seikkaa, että kun maksaa kiitollisuuden velassaan ja tahdossaan osallistua lapsen elämässä kaikkeen myös äidin elämässä maksaa sitä yksinäisyyden hintaa.

Kun joku uusi suhde löytyy niin löytyy lapsen varjolla yhteistä tekemistä yllin kyllin vieden sen ajan sitten siltä muulta pois. Kolme vuotta sitten eron tullessa on jäänyt tavaksi elää niin, että kaikki juhlapyhät vietetään yhdessä. Joka päivä pidetään yhteyttä vaikka siinä olisikin, joku muu sutina odotlelmassa vuoroaan. Pena ei ehkä uskalla ottaa tilaa itselleen pelätessään riitaa ja sen seurauksia. Pena ei haluaisi riidellä kenenkään kanssa.

Mirkku on oppinut kaavan. Pena on niin kiltti , että on valmis mihin vain mitä Mirkku pyytää, ettei menettäisi välejä ja samalla lastaankin. Sivullisen silmin saattaisi jopa näyttää siltä, että koska se oman perheen rakennusta ja parisuhdetta varjosti tuleva linnatuomio niin ehkäpä siitä "kostosta" on tullut sellainen normaali ja hyväksyttävä tapa elää. Ei ehkä tietoisesti kosto. Mutta se etuoikeutettu lapsen takia olla kaiken edellä ehkäpä silläkin ajatuksella, että koska ei onnistunut itsellä niin ei kyllä muillakaan. Ja kun tietää vielä mistä naruista vetää. Jos näin ei olisi niin luulisi hakevan uutta elämää itselleenkin ja tapaamiset ajautuisivat omiin uomiinsa tehden tilaa uusille tuttavuuksille. Aika hurja ajatus, varsinkin kun suhteessa sinällään ei ole enää kuin lapsi ja ystävyys. Mutta ihmisen mieli on kummallinen. Tahtomattaankin saattaa toimia niin, että kaikessa viattomuudessaan tekee muualla tuhoa.

Penakin on oppinut kaavan. Koska tietää, että lapsen äidin kanssa välien ylläpitäminen ja hänen tarpeittensa etusijalle laittaminen rasittaa uusia suhteita niin on helpompi väistää totuutta. On ikään kuin järkevämpää olla mainitsematta, että on viettämässä taas perheen kanssa aikaa, koska se aika on siltä toiselta pois. On järkevämpää olla mainitsemata vaikka baari-illoista, koska se ärsyttää sitä toista. Vaikkei Pentti niinkään olisi pahojaan tekemässä niin saa kaiken kuulostamaan kuitenkin valehtelulta ja suhteet räsähtää siihen. Sankarimme ei taida oikein ymmärtää, että jos elämä exän kanssa on vain lapsen etuja ajatellen voimissaan vain pinnallisin puolin niin pelisäännöistä pitäisi varmaan hieman sopia niinkin, että molemmat voisivat jatkaa tahoillaan sitä muuta maailmaa. Ja kun viattomat asiat alkavat näyttää valheelta niin menettää samalla maineensa turhaan ja samalla sen uuden suhteensakkin.

Molemmat varmaan ajatelevat, että muiden pitäisi vain sopeutua tilanteeseen ymmärtäen, että eron voi hoitaa tappelematta lapsen edun nimissä. Ninhän se pitäisikin olla, mutta varmaan myös tekemällä kompromisseja myös muidenkin ihmisten suhteen.

Pena tapasikin jossain vaiheessa Maijan. Maijalla oli omat kokemukset maailman murjonnasta ja oli hieman epäileväinen jotakuinkin kaiken suhteen. Kuitenkin heiltä taisi molemmilta mennä jalat alta. Tässä ihmisessä on jotain mitä on ikänsä etsinyt. He puhuivat peloista ja kostoista ja paljon muustakin.. Maija oli sen verran elämää nähnyt itsekkin, että hyväksyi monia asioita. Ja noita vaikeimpia  on varmasti uudelle ihmiselle menettämisen pelossa kertoa. Ainut asia oikeastaan Maijalla oli huolena, ettei joutuisi jyrätyksi ja unohdetuksi niinkuin niin monta kertaa aiemmin todella raadollisellakin tavalla. VälilläMaija taisi jopa pelottaa Penaa. Kuinka voi toisen lähelle päästäkkään vaikka muurit ovat kuitenkin melko paksut. Ehkä sitä muurin murjomista sanotaan rakkaudeksi....sitäpä ei tiedä.  Niin paljonkuin molemmat toisistaan pitivätkin niin Maija alkoi pikkuhiljaa ihmetellä seurustelun vaikeutta, kun yhteistä aikaa ei ollut. Ja kun pena alkoi käyttämään opittua kaavaansa, ettei exän kanssa hengailu miellyttäisi alkoi Maijan silmissä kaikki alkoi näyttää niin tutun petturimaiselta. Ja alkoi myös käyttäytyä myöskin oppimansa kaavan mukaan..On pakko pitää välejä yllä joka suuntaan ex-anoppilasta lähtien, että saa jollain lailla mokaansa korjattua. Maijakaan ei jaksanut katsella touhuja. Sinänsä niin harmi molempia kohtaan, että sinänsä viattomien asioitten kertomisen välttely ja yhteisen ajan ohjaaminen toisaalle sai Maijankin väsymään ja pitämään itsensä toisarvoisena. Maijasta tuli itsesäälinen ruikuttaja. Eikä Pena oikeastaan tehnyt muuta kuin antaa kaikkensa sen pienen ihmisen eteen, ettei se häviäisi minnekkään.

Nyt Pena touhuaa taas yksin Ehkä joku sivusta katsoja huomaa sen kontrastin kuinka hyvä ja mukava tyyppi voi huokua kuitenkin jotain sellaista ... surua tai jotain..kaihomielisyyttä..Ehkä tapaa jonkun taas ja tämä kaava toistunee aina vain uudelleen ja uudelleen. On varmaankin aika kuluttavaa avata itsestään ei-niin kauniita asioita aina vaan uudelleen. Hän on varmaan pettynyt ollut myös itseensä kun mikään ei tunnu oikein toimivan. Ja melko suurien haasteiden kanssa painintaa jatkuvasti. Huomaamatta kuitenkaan, että loppupeleissä pienillä asioilla saisi elämäänsä vähän sitä hyvääkin. Ehkä joskus pieni terve itsekkyys olisi paikallaankin. Rohkeus ajatella olla menettävänsä yhtään enempää kun asioista vaan rohkeasti puhuu. Luottaa muidenkin arvostelukykyyn kunhan vain muistaa olla sivuuttamatta heitä täysin. Ehkä Penalle on tärkeää, että kaikkensa tekee, että näyttäisi niiden silmissä hyvältä, joille on joskus pettymyksen tuottanut. Se työ taas kestää loppuiän, eikä siihen elämään mahdu kuin vierailijoita jotka pahoittavat mielensä.

Opittuihin kaavoihin on totuttu ja niistä on vaikeaa päästä irti.

Sitä pistää vaan pohtimaan ihmisen elossa sitä seikkaa, että kuinka paljon ja laajasti yhdestä virheestä joutuu oikeasti maksamaan. Kuinka paljon velkaa voi yhdestä virheestä joutua maksamaan ja millä hinnalla. Yksinäisyys on lopulta aika kova hinta. Yksi rangaistus ei taida riittää vaikka sen olisi jo suorittanutkin.