Se kuuluisa kärpänen sai äsken viihdettä kerrakseen. Tuhisin ja puhisin ja pulputin itsekseni, mutta kohde on ihan oikeasti olemassa. Pidin meinaan puhuttelun sille "kohtalokummalle". Pitkästä aikaa. Ei ole vähään aikaan sile tarvinnutkaan nyrkkiä ilmaan heilutella. 

Hieman taustaa tämän päivän jäkätykselle. Siis aina kun olen ollut tapaamassa jonkun, josta on tullut joksikin aikaa läheisempi, on alkanut tavaroita hajoamaan.Olen joskus näistä kertoillutkin aiemmin, mutta kertaan. Kerran vielä chattaillessä erästä murheenkryyniä ennen tapaamista hajosi kaikenlaista pikkutavaraa. Töissä laskin suorastaan mureni käsiin ilman minkäänlaista voiman käyttöä. Lasin pohja jäi pöydälle ja käteen jäi reunat. Silloinen vanha hella, joka normaalisti lämpeni älyttömän hitaasti poltti hetkessä riisin pohjaan. Potkaisin jalan sohvan jalkaan ja koomista tilanteessa oli, että olin juuri puhunut turvakengistä. yms. yms. Kaikenlaista hajosi ja törmäyksiä riitti niin, että aloin jo ihmettelemään, että varoitetaanko minua jostain. Joku näkymätön juttu. No ilmeisesti näin tosiaan oli,  sillä se heppu oli aivan älytön. Saattoi yhtäkkiä alkaa karjumaan millon mistäkin. Söi jääkaapin tyhjäksi. Valitti aivan kaikesta ja käyttäytyi välillä kuin mielipuoli. 

Näitä sattui silloin tällöin ja olin oppinut varoituksia jo tulkitsemaankin. Viimeisimmän episodin aikana hajosi kolme laukkua. En uskonut, nyt uskon. Tämä kaveri on krooninen pettäjä ja tuskin muuksi muuttuu.

Olen ollut pitkään sillä ajatuksella, että ehkäpä on kuitenkin parempi olla ihan itsekseen ja ketään en varmaan lähelle päästä. Olen nyttenkin viettänyt ihan mukavaa lomaa, enkä ole ketään tähän kaivannutkaan. 

Eilen kävin salilla ja huomatessa, että jaksan puuurtaa mainiosti ilman väsähdyksiä ja hengenahdistuksia annoin mennä. Puuhastelin siellä melko reippaaseen tahtiin koko kropan huolella ja aikaa kului taas pitkälle toista tuntia. Tänään kävin vesijuoksemassa tunnin verran. Kulttuuririennot ja liikunta ovat mieltä piristäneet siihen malliin, että ajattelin piipahtaa tänään viihteellä. En ole käynyt pitkään aikaan.

Intouduin jopa ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että ei se hullumpaa olisikaan vaikka tapaisi jonkun mukavan hepunkin siinä sivussa. En jumaliste saanut ajatusta loppuun, kun astiakaapista pyörähti lasi alas!!! Mitä hittoa!? Ei auttanut kuin alkaa siivoamaan. Ihmettelin kuitenkin, että miten ihmeessä se yhtäkkiä tippui, koska tiskaaminen antoi vielä itseään odotuttaa. Siivosin sirpaleet ja aloin tiskaamaan samalla. Tiskailin toistaiseksi ilman uhreja, kunnes taas uppouduin ajattelemaan tosiaan sitä mahdollisuutta, että voisi oikeasti ihan kivaakin tavata joku. Ja jumaliste toinen samanlainen lasi sai ihan pikkaisen tönäisyä ja pyöri lattialle. Poks!

Ei jumaliste!!!! Heristin sinne jonnekkin nyrkkiä ja papatin ääneen. Jos tämä kohtalonkummaoikku on sitä mieltä, ettei saa saamari edes asiaa ajatella niin hajottaisi sitten halvempia laseja. Per.... nämä maksoivat kympin kappale. Ja jos ylipäätään täytyy yhtään mistään varoittaa niin marssittaisi sitten mieluummin niitä oikeita tyyppejä kohdalle ja kompastuttaisi niitä vääriä. Mutta mun tavarat jättäisi nyt piruvieköön rauhaan. Joku raja sentään tuolla epäonnen määrällä ja muodolla, hitto vie. Ugh!!!

Joku voisi väittää, että sirpaleet tuottaa onnea. Jaa`a... no hyvin on ainakin aiemmin kätkeytynyt. Vahinkoja sattuu juu, mutta on käsittämätön sattuma, että just nyt, kun vuoteen suo itselleen ensimmäisen kerran jotain ajatusta sutinasuuntaan ihan vain haaveilumielessä ja hyvällä mielellä, ei niinkään yksinäisyyden takia.

Sillä kohtaloryjällä olisi ollut mahdollista rysäyttää tänään seitsemän vuoden epäonnea lisää vaikka entisen kakun lusiminen on vielä vähän kesken. Mutta eipä rysäyttänyt peliä rikki, ei. Se oli kirppikseltä ja halpa. Pesin sen kehyksiä suihkun alla tänään. Mutta nuo lasit. Aion hankkia uudet tilalle, sillä hemmottelin itseäni niillä ja ostin ne itselleni joululahjaksi. 

Ja aion todellakin ulkoutua ihmisten ilmoille pitkästä pitkästä aikaa. Laitan itseni kauniiksi. Ihanaa tuoksua tujautinkin jo.

Tee sinä kohtalo-oikku-oireyhtymä ihan mitä haluat, mutta vinkiksi, että, jos voit kerran varoittaa niin voit kai myös ne seuraavat epäonnet myös estää. Eiks vaan !!? Ja se ei ollut kysymys!