Niinhän se on, että satoi tai paistoi niin aina tuntuu tuota jubinaa riittävän. Ajattelin jo ääneenkin, että olis se halvattu vie edes jokin asia mennä putkeen.

No sentään kävin kelpo treffeillä. Erilaisilla totuttuun. Sopivaa piristettä sateiseen syksyyn. Ehkä niissä oli jopa säväys vanhaa hyvää aikaa, sitä kun vielä ihmisiä kunnioitettiin latelematta heti sääntöjä ja määräyksiä. Hyökkäämättä heti iholle jne. Tuli jopa fiilis, että "ai näinkö ne oikeasti aikuiset tutustuvat ". Kävimme syömässä, baarissa parilla ja runsasta höpinää. Rentoa ja mutkatonta. Oli sopivalla tavalla komeakin :) Olin kuitenkin yllättynyt, ettei vongannut yhtikäs mitään. Siis jopa korrektia meininkiä. Ei tarvinnnut ärsyyntyä. Kiitteli myöhemmin mukavasta seurasta ja kysyinkin suoraan, että mahtaisiko haluta tavata toistekkin, kun jäi vähän auki. Mitä ilmeisemmin on vähän vähemmän deittaillut, koska joitakin jo "normiksi" havaittuja säädöstäjä puuttui. Oletin siis, että olen itse liian kaukana maailmastaan ja väärää tyyppiä, kun asia jäi pahasti auki. Tämä oli kuitenkin niin mutkattoman ja fiksun tuntuinen, että en jättänyt asiaa roikkumaan haihtuakseen itsekseen. Olkoot sitten niin fiksu, että sanoo ei. Ei se maata kaada.

Ja kappas, kuulemma uusiksi otetaan. Kiva juttu. Kunhan sopiva hetki koittaa.Saapi nähdä kuitenkin. En pane hanttiin.

Kiva kun on kivaa. Vähän kuitenkin tasaisen ärsytyksen ja poikkeavan mukavuuden keskellä häiritsee se, että olen kärsinyt nyt puolitoista viikkoa migreenistä. Menen toistamiseen asiasta lääkäriin. Jokinhan tuon aiheuttaa. Silmissä vilisee ja välillä näkökenttä mustenee kokonaan. Nyt joka päivä. Silloin kun kohtaus kestää vain hetken niin se on vielä nieltävissä, mutta silloin kun pitkin päivää tai ppitempään niin meinaa rysäyttää kunnon päälle. Olo on kuin krapulaisella, kun hetki on mennyt ohi. Se ei ole kivaa vaikkakin yleistä. Alkuun oli joskus, sitten kerran kuussa ja nyt päivittäin. Plääh. Kuntosali autto jonkin verran joten vika lienee verenkierrossa nuppiin asti.

Huomenna koulun penkille jos luoja suo. Tein sinne yhtä tehtävää. Sitä lyhytelokuvaa. En kuitenkaan saanut kuvatuksi juurikaan mitään, joten otin viimevuoden taiteidenyön tekeleet hyötykäyttöön. Alkuajatus oli pelaamisen vaikutuksesta parisuhteeseen, mutta nyt muutin sen niin, että on monta tapaa elää, minkä valitset. Toinen tyyppi pelaa pallopeliään ja toinen tyyppi kiertelee esiintymässä ja näkee samalla kaikkea muutakin... ikään kuin taivas on auki, kun astut ulos. Toteutus voisi olla parempikin, mutta niin opetuskin. Näyttäisivät edes pikaisesti, miten näitä tehdään. Kun tuppaa olemaan niin, että aika menee tarinointiin muusta ja sitten onkin käytäntö opeteltava kantapään kautta. Noh tässä opettelussa onnistuin kadottamaan tärkeitä kuviani. Meinasi tulla sydänkohtaus. En voi käsittää, mihin ne katosivat. toivottavasti jostain koneen uumenista vielä löytyy.

Tiistaina onkin sitten sen suuren näyttelyn suunnittelua, paikkaan, jota ei ole edes varattu. Noh, teen oman osuuteni ja laskeskelen sitten loppupeeissä, mitä luvattua ei saatu.