Ihana fiilis! Olen ollut ahkera, mutta tyytyväisyyttä lisää myös se, että olen jollain lailla "viisaantunut" noissa touhuiluissani. 

Haave saada siisti eteinen on nyt sillä mallilla, ettei puutu enää kuin naulakkosyvennyksen verho ja matto. Voi olla, että hankin joskus kenkälaatikoston, mutta se ei ole tällä hetkellä kiireellisin.

Torstaina töiden jälkeen hioin lipaston loppuun. Maalasin ensimmäisen kerroksen ja olin pikkasen shokissa. Jotenkin ajatus, että lopputulos näkyisi edes lähelle heti meni mönkään. Arkailin väriä... valkoista. Olin niin tottunut tummaan. Maalivalinta oli tavallinen kalustemaali. Kiiltävä. Virhe. Onneksi maali loppui samantien kesken ja hain mattana lisää.

29597574_10156291023476248_5820305016733

 

Tarkoitus oli maalata vain lipasto ja pohtia loppueteistä myöhemmin. Kukkaron pohja oli taas melkoisen lähellä ja kaksi purkkia maalia oli yhtä purkkia enemmän kuin ajattelin. Kuitenkin sitä mukaa kun kerroksia tuli lisää ja alkoi näyttää paremmalta niin kulmakaappini alkoi ahdistaa.

29573037_10156291023576248_8587150245245

 

Mitä useammin kuljin kulmakaapin vierestä, sitä enemmän alkoi ällöttää sen tummuus. Siis fyysisesti. Aloin ihmettelemään, että miten ihmeessä olen pärjännyt kapeassa tilassa tummien kalujeni kanssa, kun nyt se tummuus suorastaan kaatui päälle. Mitenpäs asian ratkaisisi. Pikainen laskutoimitus ja päädyin siihen ajatukseen, että elellään niukemmin seuraavaan tilipäivään, mutta nyt hyödynnän pitkät vapaat. Eli takaisin maalikauppaan ja hiomishimon kadotessa pölyjä siivoillessa ostin kalkkimaalia.

Ruokapöydän maalausvirheistä opin nyt laimentamaan. Rullasin telalla ja monenmonta kerrosta. Yksi kerros jäi vajaaksi ovista ja jatkan pikkupurkilla sitten kunhan nyt pennosia palautuisii tilille.

Kannatti. Lopputulos on huomattavasti valoisampi. 

29694646_10156291023646248_7446813000215

 

Se mistä olen ylpeä ja yllättynytkin on ohjeitten noudattaminen. Olen vähän hätäinen ollut aina ja kaikki pitäisi saada heti ja nopeasti. Nyt noudatin kiltisti kuivumisaikoja. Irroitin kiltisti ovet ja vetimet... en siis luistanut siinäkään.

Lopputulos on ihana. Nyt aloin vihdoinkin sisäistää selkeyttä ja sen selkeyden kuskaan makuuhuoneeseen, mikä onkin seuraava projekti. Aikaa siihen menee melko varmasti, mutta sitten joskus sekin pesä on harmoninen. Ainakin suunnitteluun varaan rutkasti aikaa. Olohuonekkin kaipailisi uudistusta, mutta jotenkin odottelen, että kissojen raapimapuulle ei olisi enää käyttöä niin senkin tilan voisi sitten samalla katsoa.

Koomista on se, että olin laittanut tarranauhateipillä yhden taulun seinään. Olin siirtämässä sitä lipaston päälle.Irroittaessa tarraa lähti kaikki mahdolliset maalikerrokset mukana. Voi ei. Onneksi oli pakkelia varastossa ja tippa seinämaalia niin sain samantien paikattua. Olisi potuttanut, että juuri valmiiksi saatu huone olisi samantien remppakunnossa.

Ohjeiden noudattamisessa oli se hyvä puoli, että kuivumisaikoina hippaloin salille ja ulkoilemaan. Järjestelin paikkoja. Leivoin. Ja muuten vain rentouduin.

Nyt täytyy vain uudelleen kouluttaa piintyneet tavat ja olla keräämättä kaikki mahdollinen roina tason päälle. Sisustin joitakin esineitä lipaston päälle ja huokailin, ettei ole tainnut ikinä olla näin "sisustettua" tilaa. Kiva tula kotiin, kun vastassa on jotain selkeää ja harmonista ja raikasta.

 

Kukkaro on taas vedetty äärirajoille. Kävin ulkoilemassa kamerani kanssa ja sain näpsästyä aikas kauniin kuvan. Laitoin sen esille ja tuli asiantuntevimmilta kommenttia, että kameran kenno kaipaa puhdistusta. Kuvassa on täpliä eli roskaa paljon. Ne voi periaatteessa kuvankäsittelyllä poistaa, jos osaa. Mutta mitä enemmän puhdistusasiaa tutkailin niin se tehtävä kannattaa antaa asiantuntijalle oikeissa olosuhteissa. Sinänsä ei haittaa, mutta maksaa taas. Ensiviikonloppuna olisi hyvä kuvausmahdollisuus eräs bändi kohteena. Aloin miettimään, että voiko olemassa oleva roska naarmuttaa, jos sitä kameraa vain käyttää puhdistamatta. Se o taas melkein viidenkympin paukku riippuen minne menee. Nooh... eipä elo ilmaista ikinä ole ollut. Pari viikkoa vielä niin kukkaron nyörit ei kiristä kaulaa niin paljon.