Tämä loma on ollut jollain tapaa ihana ja voisin jatkaa samaa loputtomiin. Maanantaina täytyy mennä kuitenkin töihin. Onneksi takataskussa on jemmassa vielä viikko lomarahavapaata. Alkuperäinen ajatus olisi ollut käyttää se johonkin reissuun, mutta taidan jättää tältä vuodelta ulkomaat haaveilun asteelle.

Tulihan sitä reissattua ihan Suomessa. Piipahdin Saavonlinnassa. Sattui vieläpä hellepäivät kohdille niin fiilis oli aivan kuin ulkomailla.

Tarkoitus oli matkustaa määränpäähän höyryjunalla, mutta höyryt peruuntuivat viikkoa ennen. Sain kuitenkin elämystä siirtyessä Parikkalassa pieneen taajamajunaan, joka äänineen kuulosti ihan hetikohta hajoavan. Kerkesin kuitenkin kadehtimaan junakuskia, että saa työskennellä upeissa maisemissa. Olin juuri kaivamassa puhelinta kuvatakseni maisemia ja tallentaakseni junan kolinaa ja hurinaa, mutta empäs sitten uskaltanutkaan. Draaman aineksia tuli meinaan eräästä naisesta, joka alkoi kurkku putkella huutamaan kahdelle teinille selfieiden ottamisesta ja hän ei sitä voinut sietää. Jossain vaiheessa joku muu huuti kurkkuputkella sille naiselle ja Parikkala-Savonlinna meni rattoisasti maisemia ja draamaa seuratessa.

Olin matkalla yksin ja nautin joka hetkestä. Ihan kuin olisi ollut aikamatkallakin samalla. Hotelli oli jämähtänyt jonnekkin 70-80-luvulle ja nauratti "kylpylässä" molskiessa, että on tämä paikka ollut hohdokas joskus muinoin, mutta veikkaisin, että vanhempani aikanaan, jotka hehkuttivat kylpylälomaansa aikanaan ovat taatusti ryypänneet koko reissun. Jos joskus menen uudelleen niin saatan kokeilla sellaista hotellia, missä oli todella outo piha. Taisi olla nimeltään Lossinranta. En ole varma. Pihalla oli "taidetta" tai ainakin sinneppäin. Erikoiset viritelmät saivat kuitenkin hymyn huulille.

Itse olin kuitenkin kiltisti. Kuljeskelin torilla seuraamassa hulinaa. Maistelemassa muikkuja ja mansikoita. Parin päivän aikana kerkesin risteilemään kahdesti. Kävin Olavinlinnassa illallisella. Kävelin keskustaa ristiin rastiin ja nautin. Vettä, joka puolella kauniita rantoja ja pari pikkusaarta tuli tutkittua. Jotenkin tunsin oloni niin kotoisaksi, etten osannut kaivata ketään kaveriksi.

Seurasin kuitenkin muita. Varsinkin pariskuntia ja päädyin ajatukseen, että ei ne täydelliset miehet taida olla välttämättä varattuinakaan. Eräs perhe oli samassa laivassa. Mies alkoi olla rasittava, koko ajan halusi jutella ja kehua itseään, kuinka kuskaa perhettään hienolla autolla pitkin Suomea. No sehän on hienoa. Laivan lähtiessä yritin videoida tööttäyksiä ja piippua höyrylaivassa. Johan se ukkeli tuli  taas kertoilemaan jotain siihen väliin. Kun vaihdoin hienovaraisesti paikkaa niin aina se oli kertoilemassa hienouttaan jollekkin. Lopulta kiskoi aika hyvää vauhtia juomaa laivan baarista ja vaimo piti puhuttelun. Ehkä rasittavuutta lisäsi kieli. Tämä mies puhui joka kolmannen sanan suomea, ruotsia ja englantia sekaisin.

Well. Toista perhettä seurasin aamiaisella. Äiti puuhasi kolmelle pienelle lapselle aamiaista toiveineen. Hän kyllä selvästi nautti työstään, mutta pohdin, että kerkeääkö itse nauttimaan aamiaista ollenkaan. Kun lapsilla alkoi olla eväät edessä, purjehti isä paikalle ja haki oman annoksensa. Siinä vaiheessa äiti alkoi tehdä toista kierrosta täydentäen mehuja ja muita herkkuja. Ihmettelin taas itsekseni, että eikö se isä jalkeilla ollessaan saisi yhtä mehulasia tuotua samalla. No ei. Hän nautiskeli aamiaista ja äiti puuhaili lasten kanssa ja vihdoin kun omaannokseni oli huvennut, sai hän itselleen hetkeksi aikaa nauttia aamupalaa. Ehkä heillä toimii tämä näin. Mun sielu kiljahteli ääneti kuitenkin sille miehelle, että toivottavasti muistaa välillä hemmotella vaimoaan, koska tekee äitinä upeaa työtä. Ne lapset meinaan käyttäytyivät ikäisekseen aivan uskomattoman hienosti. 

Sitten seurasin pariskuntaa, missä alkoholi taisi olla melko tärkeää jne jne jne.

Vaikka olin yksin liikenteessä niin junassa seuraa piti 74-vuotias nainen, jonka ressujuttuja oli mageeta kuunnella. Meillä juttua riitti ja aika meni nopeasti. Olavin linnan illallisella viereen osui todella mukava pariskunta ja sielläkin ilta sujui rattoisasti.

Kun tulin kotiin niin olin rentoutunut. Jotenkin tuo oli niin täydellinen katko tähän normiarkeen. Miten ihmeessä en ole aiemmin älynnyt. Noh, riippuvaisuussuhteet, jalkaongelmat, kissat jne jne jne. Jatkossa täytyy tehdä pieniä retkiä edes jonnekkin. Vaikka lähelle, jos ei kauas. Ainut moka oli se, että olisi kannattanut lähteä aamusta Savonlinnasta Punkaharjulle ja Retrettiin. tutkailla taiteet ja jatkaa sitten myöhemmin Parikkalan kautta Helsinkiin. Hoksasin tämän vasta kaahatessa Punkaharjun ohi.

Matkan tuoma harmonia jatkui seuraavana maanantaina, kun teimme parin ystävän kanssa pienen picnikin erään lammen rannalle. Uimista ja mansikoita. Lämmöstä nauttimista, höpinää ja paikallisten asukkien kuvaamista. Ensin tervehtimään tuli perhonen. Sinisiipi. Se ihastui sandaaleihini ja pyöri ja kökötti niissä yli puoli tuntia. Kun perhonen katosi niin seuraavaksi paikalle tuli sisilisko, joka ei kumma kyllä ollut arka. Vilahti turvaan, jos oli tarvis, mutta kaverini meinasi astua sen päälle. Sillä ei ollut mitään kiirettä minnekkään vaan kuunteli juttujamme rauhassa. Sitten taas uintia ja uimahetken jälkeen laiturille oli saapunut vaskitsa. Se jalaton lisko, joka muistuttaa käärmettä, mutta on varsin harmiton otus. Siinä sekin omalla vuorollaan pötkötteli ihmettelemässä, että ketä me olimme. Hassun fiiliksen noi ötökät loi. Ja todella onnekkaan. 

Keravan purkutaidetalo tuli tutuksi. 2,5 tunnin jonotus palkittiin ja sisällä oli joitakin huikeitakin juttuja. Kaiken kaikkiaan aika erikoinen tunnelma. Kannatti käydä.

Sitten päätin piipahtaa päiväristeilyllä. Aluksena juna ja kohteena Turku. Tavoitteena pari museota ja Aurajoen ihailua. Jostain syystä en jäänyt terassille istahtamaan vaan jatkoin Aboa Vetus & Ars Nova- museosta Turun taidemuseoon. Tässä minulla olisi opittavaa paljon. Siis siinä, että kun ei ole kiire minnekkään niin ihan oikeasti ei ole kiire minnekkään. Junia kulkee kerran tunnissa iltaan asti ja voisin aivan hyvin istahtaa ja nautiskella. Juoda vaikka kahvit. Mutta ei kun minä paahdan tauotta tuntikausia yhtäsoittoa. Jalka alkoi kiljahtelemaan ja päkiään tuli rakkula. Ehkä tämä tauoton tallaaminen on siitä, että kun on yksin niin ei viitsi/osaa pysähdellä. 

Tämän reissun tulen tekemään kuitenkin useammin. Ja koen varmaankin kesäpäivää Aurajoen varrella syöden jotain herkullista. ja miks ei talvellakin. Aivan hyvin voin hypätä junaan ja mennä vaikka museoon. Matka oli kuitenkin kohtuu edullinen ja majoituksia en tarvinnut. 

Istahdin sentään museoissa. Aboa-hässäkässä alkoi tulla nälkä ja silakkapihvit tuoksuivat nenääni. Oli niin hyvää, että olisin toivonut toistakin pihviä. Nälkä kuitenkin lähti ja niin hyvää leipää en ole hetkeen syönyt. Leipään sai erilaisia tahnojakin. Jos kuitenkin kahvi ja herkkuhammasta kolottaisi niin nauttisin kahvit tuolla. Leivokset ja kakut olivat todella herkullisen näköisiä. Aurajoen varrella olevilla terasseilla bongailin herkullisia annoksia. Kauhea nälkä iski näitä muistellessa. Kaffet join kuitenkin Taidemuseossa. Siellä kahvila oli enemmän keskittynyt astiastoihin kuin tarjottaviin. Saman hintaiset herkut olivat ei -niin -taitavan -kotikutoisen -leipurin tekeleitten näköisiä, että jätin väliin. Join kahvia pikkuruisesta kauniista pikkukupista. Kahvia olisi saanut lisääkin vaan en jaksanut rampata portaita enää siinä vaiheessa, joten hinta tuntui korkealta. Idea ok, mutta toteutus ontui.

Museot itsessään olivat mukavia käyntikohteita. En ollutkaan käynyt koskaan tutkailemassa Suomen historiaa raunioitten muodossa sisätiloissa. Tunnelmaan pääsi hyvin mukaan. Taidemuseon näyttelyt olivat hauska sekasotku uutta ja vanhaa.

En muuten tälläkään reissulla olisi joutunut olemaan yksin. Istahdin puistoon odottelemaan paluujunaa. Samantien viereiselle penkille tuli joku maahanmuuttaja, joka olisi halunnut olla ystäväni, koska olin mukava. Analysointi siis 2sek. Ei meinannut millään uskoa, että junani lähtisi kohta,enkä suostu vaihtamaan puhelinnumeroa. Olisi pitänyt lähteä kaljalle joenrantaan tai ilmoittaa hänelle seuraavasta tulostani. Hassua. Näytän sitten kai viinaanmenevältä, kun ensinmäinen ajatus oli kaljoittelusta. Siistiiä ja kohteliasta. 

No tämä yrittäjä luovutti ja lähti ja samantien paikalle pelmahti vanha mies paksun mapin kanssa. Josko voisin katsella hänen kanssaan valokuvia. Se mitä plarasi kansiotaan niin siellä vilahti lintukuvia ja kakkukahveja. Ajattelin, että, jos hän yrittää kuviaan myydä, mutta ne kakkukahvikuvat kieli taas muuten vain kuvien katselusta. Keltäydyin kohteliaasti ja riensin junaan.Niitä kuvia oli paljon.

Kotona reissujen piristämänä sain paljon aikaiseksi. Sain paljon turhaa tavaraa kirpparille ja hieman tilaa kotiin. Tänään ajattelin käydä asioilla ja jos sade hellittää niin piipahdan pyörällä metsässä.

Vielä kaksi tavoitetta minulla on. Lukea kirja loppuun, minkä lukemisesta ei ole meinannut tulla mitään, koska puuhaa on ollut paljon. Ja sitten maalaan taas taulun. Olen viritellyt ajatusta mielessäni jo pitkään. 

Nyt touhuilemaan niin saan tämänkin päivän käytettyä hyödyksi.

Oi ihana loma, älä vieä lopu.