Jeah... Kun jostain innostuu niin vermeet täytyy olla silloin hyvät. Nyt tämä ihana kamerointiharrastukseni saa kohta ihan tosissaan konkurssiin. Olen tosin laskelmoinut ja laskelmoinut, että en ehkä ihan nälkää näe, mutta kuitenkin alkaisi olla aika hieman hillitä juttuja. 

No nyt maikka ilmoitteli syyskuun ohjelmista ja erehtyi mainitsemaan tarvittavaa kalustoa. Alkuvuoden ressailin rahan riittävyyttä. Olen onnistunut kuitenkin luovimaan myymällä kanootin, vanhan kameran ja sain ylitöitäkin. Lomaraha upposi kurssimaksuihin ja olen nyt ollut kuitenkin kohtuu säästeliäs turhien juttujen suhteen.

Oitis laskeskelin, että tietenkin tarvitsen laadukkaamman objektiivin, mutta minkä, että se toimii kurssin edetessä monipuolisesti. Aloin kuolailemaan erilaisten vaihtoehtojen väliltä ja laskeskelin rahnojen riittävyyttä. Tavoite on laadussa ja ajattelin satsata ensi vuonna asiaan enempi. Lähdin sitten ostamaan eullisinta, hintalaatusuhteeltaan kuitenkin passelia pötköä. Pääsin Verkkokauppa.comiin ja enpäs sitten huomannutkaan sitä hyllyä, missä ne halvemmat olisivat olleet vaan sen, missä yksi kuikuilemani vaihtoehto majailee. Myyjän kanssa sitten pähikittiin ptkään vaihtoehtoja. Siellä oli hyvä myyjä. Lopulta päädyinkin hieman kalliinpaan, mutta laajemmin palvelevaan pötköön. Mutta ei hittolainen.. Henkkarini oli vanhentunut, ettei osamaksu ihan onnistunutkaan. Kyllä harmitti. Otti suorastaan päähän, ettei talouden romuttaminen hyvällä asialla onnistunutkaan. 

Noh päätin viettää lomapäivän taiteen parissa ja suuntasin kohti Kaapelitehdasta. nyt kerrankin menen kun siellä päin olen. Noh sekin oli maanantaina kiinni, joten potutuskäyrä pakoitti jäätelökaupan kautta kotiin. Jutskailin sen hemulin kanssa, jonka kanssa voi olla niin oma itsensä. Jurnutin harmitusta ja hän tarjoutui kyydittämään kauppaan uudelleen jos löydän tarvittavat paperit.

No löysinhän minä, Ajokorttini, jossa keekuloin 18 vuotiaana. Menee muuten vuonna 2043 vanhaksi. Takaisin kauppaan ja myyjä totesi, että hyvin tästä tunnistaa, kunhan mielikuvitusta käyttää. Kaupat tuli ja nyt kameranikin näyttää ammattilaiselta. Jos itsekkin siltä olen näyttänyt. Nyt vielä se taito niin paketti on valmis. Läppärin näppäimistökin pääsee kuivumaan välillä.

 

Meillä oli hauskaa kaupassa. Sain kitaransoitosta näytteen ja vähän pianonsoitostakin. Vähänkö olisi muuten hauskaa sellainen piano jolla pimputtaa. 

Ihan nastaa kun on mukavaa, mutta välillä täytyy säännöstellä ja nauttia omastakin laatuajasta, että saa suunnitellut jutut tehtyä nyt kun on lomaa.