Telkkarini kuoli. En tiedä mihin, mutta se ei reagoinut enää sähköpulsseihin. Jopa kaukosäädin sanoi sopimuksen irti. Vaikka yritin elvyttää vaihtamalla patterit, niin ei.. Ei pihaustakaan punaisesta pikkuvalosta. 

Telkku on mun kaveri ja ny se on ihan kuollu. Kuulunee asiaan pienimuotoinen suruaika. En voi edes katsoa sitä nyt ollenkaan, ettei tule paha mieli. Suruaika kestänee siihen kunnes saan uuden. Kinkkistä on kuitenkin se, etten saa telsuani viimeiselle matkalle. En voi päästää ketään sitä eteisestä nostamaan, koska olen ollut kipeä, Ja nyt pitää olla erityisen tarkka kontakteissa muihin ihmisiin.

Kieltämättä kotini on alkanut muistuttamaan sotatannerta. Raatoja lojuu siellä täällä. Vanha ja väsynyt pölynimuri ja viimeisiä henkoisia katkonaisesti pöhältävä hiustenkuivain/kiharrin, televisio ja muutama tästä maailmasta poistuva huonekalu odottelee saattoväkeä noutamaan. 

Kyllä se päivä koittanee jossain vaih.....pling.... Se oli ovikello ja uusi kamu muuttaa sisään.

Moikka!