Vaikka ajatukset ryömivät... ei oikeastaan koronassa vaan ihmisten typeryydessä niin mahtuu kevääseen keveyttäkin. Löydän silloin tällöin reittejä kävelylle ja nyt alkaa jalka olla aina vain iloisempi, mitä pitempiä retkiä teen. Pikkuisen jouduin laadusta maksamaan, että reitti pysyy turvallisempana. Mutta kun kiertää kehien alta niin palkinnoksi pääsee kyllä luontoonkin.

Viime viikonloppuna kävelin seitsemisen kilometriä hakeakseni kukkia parvekkeelle. Se oli kiva reissu. Eikä ostokset niin paljoa painaneet.Nyt odottelen, että narsissit poistuvat luonnollista tietä ja tekevät tilaa uusille. Orvokin ja japaninkellot asustelevat laatikoissaan ja pikkuhiljaa ottavat itselleen tilaa. Harmoninen ajatelma suunnitelmallisuudesta karahti alkumetreillä kiville. Taimimyymälä on kuin karkkikauppa, missä ei voi hillitä itseään. Viime vuonna teemana oli "paljon kaikkea ja erilaista". Tänä vuonna "saa olla samanlaista kunhan on paljon värejä". Väreistä saa energiaa.

Dibadui... Väreistä pääseekin seuraavaan innostukseen.Maalaamiseen. Olen pitkään suunnitellut maalaavani taulun. Aihe on ollut hakusessa ja taitoa ei ollenkaan. Värejä sitäkin enemmän. 

Ostin syksyllä Tigeristä halpis-pohjan. Iso pohja maksoi vain 10e.  Laadusta en tiedä sanoa, mutta lahjattomana ei halpuus haittaa niin ei harmitakkaan. Olen katsellut youtubesta akryylimaalausvideoita ja paljon tutkiskellut Pouring-tekniikkaa. Juoksevia värejä levitetään pohjalle ja heilutellaan mielen mukaan. Tämä sopisi minulle. En vain oikein meinannut ymmärtää, jos vieläkään, että miten väreistä saa juoksevaa. 

Malttamattomana otin värit ja pensselit esille ja aloin maalaamaan. Ajattelin tehdä ensin vaalean pohjan, missä olisi sellaisia himmeitä harmaita japastellisävyisiä läiskiä. Kiva ajatus, mutta toteutus olikin violetti pohja. En ajatellut loppuun asti, että läiskäni ei tarvitsisi pigmenttiä kuin ihan kuiskauksen verran. Suurieleinen kun olen niin tummahan siitä tuli. Kun taulu kuivui niin se oli paikallaan jonkin aikaa antamassa inspiraatiota. Väri muuhun sisustukseen oli väärä, mutta miellyttävä. Mitä siihen laittaisi muuta. Mietin kuvioita ja aiheita, kunnes löysin taas nämä Pouring vinkit. Jossain myytiin nestettä, millä lantrata maaleja. Tilaukseen siis.

Kun pullo tuli niin ryhdyin toimeen. Säästeliäästi tein kuitenkin liian vähän värejä. Olisn viskellyt punaista ja turkosinvihreää jo miten sattuu violetille pohjalle ja keltaista levittäessä vasta tajusin, että määrät eivät riitä ja keltaiset valumaläntit olisivat violetilla pohjalla olleet kivat. Oi, miksi en läjäyttänyt muitakin värejä siististi järjestyksessä niin se taulu olisi voinut olla siinä. Koska en tiennyt mitä olin tekemässä niin otin sellaisen lastan käteen ja levittelin läträämäni värit pitkin poikin sillä ajatuksella, että tulkoot mitä tulee. Tutkin samalla värejä, kuinka ne käyttäytyy. Loppujen lopuksi olin kumman tyytyväinen sellaiseen kummasotkuun, mutta jotain vielä lisää. Lantrasin vielä hieman mustaa. Upotin sukkalankaa sekaan. Kastetut langat kiepauttelin mutkittelemaan taululle ja vedin langat sivusta pois. Ne muodostivat kallamaista kukkaa mustuttavan kuvion.  Sittn päätin, että tämä on tässä. Minulle on vaikeinta ollut lopettaa ajoissa ja lopputulos on ollut vain toisen värinen pohja odottamassa kuvaa. Ilmeisesti valokuvaus on kouluttanut olemaan tekeleihin tyytyväinen ajoissa. 

Ensin ihmettelin teostani. Se oli aika kaukana siitä, mitä ajattelin. Ensimmäiseksi yritykseksi edes jotain tekniikkaa käyttäen ihan kelvollinen. Nyt vuorokauden tuossa muhiessaan olen alkanut jopa pitämään siitä. Sotkutaulu, mikä ei varsinaisesti esitä mitään, mutta halutessaan voi esittää mitä vaan.

Harmi ettei nyt kuvaa ole. Jos saan tehtyä enemmän niin teen sellaisen pikku taidegallerian tänne. Tarinoineen tietenkin. Paremman puutteessa, kun museot ovat kiinni.

 

Nyt ulos, kun kerran hemmotellaan ihanalla ilmalla.