Elämä on siis kuin tanssia vaan.

Jaahas...Hartia-niskapaketti hellitti hieman ja pääsin töihin. No en kuitenkaan pystynyt pitenpään ahertamaan kuin kaksi ja puolipäivää.. Kipu yltyi. Nyt kuvattiin olkapää ja kulumaahan siellä on. Tulehtunut ja taas parannellaan.Toi bärse jota näyttelee olkapääni sai piikin ja vaikutuksia odotellaan. Hyvää on kuitenkin se, että flunssa on kyykytetty ja pääsin vihdoin salille.

Oli mukavaa huomata, että kunto ei ollutkaan niin huonontunut kuin luulin. Nyt suorastaan nautin siitä kivusta, että vatsa ja kyljet ovat hellänä. Se on oikeanlaista kipua. Sellaista hyvää tekevää. Kättä on tosin varottava ja välillä tekee todella kipeää jotkin liikkeet. No ainakin oppii tuntemaan kroppaansa aina vain enemmän, että mikä vaikutta mihinkin. Kunhan nyt saa edes ryhtiä korjattua niin eiköhän se olkapääkin asetu oikeaan, kivuttomampaan kohtaan.

Mulla taitaa olla hikitukkafetissi. On jollain lailla mieltä kohottava fiilis, kun tukka on aivan litimärkä hiestä. Silloin tietää että on tehnyt jotain itsensä eteen ja se ajatuksenakin tuntuu hyvältä. Nyt tupakkiakin on mennyt huomattavasti vähemmän.

Käväisin alkuviikosta ns. treffeilläkin. Tapaus oli mukava. Vilpittömän ja aidon oloinen, jotenkin vain en innostunut. Onhan se mukava huomata, että on aitojakin ihmisiä olemassa. Jotenkin vain kaipaisi sellaista pikkukipinää. Ehkä jotain sellaista, viesinäminävikikisen- meininkiä. Jäi vähän sellainen kaverifiilis päällimmäiseksi. Jotenkin vaan ton viestittelyn jälkeen tapaaminen on vain niin luonnotonta. Itse olen kyllä tarinaturpa, saan kyllä luotua kevyen tunnelman. Mutta se ei oikein riitä, että mulla tulee juttua ja ohjailen sitä. Ohjailenkohan sitten liikaakin.. voi olla. Ja sitä romanttista ajatusta en saa revittyä sitten millään mistään... en edes hatusta vaikka olisi kuinka mukava heppu edessä. Kai ootan kuitenkin, että eteen osuu jokin jalataltapoks-tapausta. Luotan, ehkä enemmän kuitenkin siihen, että törmään ihan livenä johonkin.  Jotenkin se fiilis kun katseet törmää ja kiinnostus herää sitä kautta tuntuu mielekkäämmältä. Ei tarvitse jaaritella näkymättömälle itsestään... puhkikulutettuja fraaseja jne miettien kenellekköhän juttelee.

Ehkäpä sitä nyt muutenkin niin kauankun ei ole kunnossa jaksa innostua mistään ihmeellisemmin. Paitsi kunnon kohotuksesta. Parempia aikoja odotellessa...