Mietin ensin, että olisiko otsikko, että " kuka muistaa helmikuut". Noh lukaisin aiempaa vuodatustani ja tämän otsikon olinkin jo käyttänyt.

Noh, sitä olen miettinyt kahlatessa millon lumihangessa, milloin liukastellen jäällä ja milloin väistellen puoleen sääreen ylettäviä lammikoita tai koskia, jotka virtaavat tavallisella jalkakäytävällä. Tämä talvi on ollut säiden suhteen rankka. En muista, että tällaista talvea olisi ihan hetkeen ollut, missä yksi vuodenaika yrittää murhata päivittäin erilaisin keinoin.

Muuten yleisfiilis on ollut parempaan suuntaan. Olen löytänyt arkeen pikkujuttuja, mitkä piristävät. Kuten esimerkiksi kuntopyörä on pop. Hommasin sen näitä kelejä ajatellen ja olenkin fillaroinut ahkerasti. Muutin hieman ruokavaliota takaisin kasvispainotteiseksi ja se tuntuu hyvältä. Innostuin kahvipavuista puolivahingossa ja niiden nuuhkuttelu nostaa fiilikset korkealle ja lisäksi saa itse jauhamalla hieman luksusta aamuun. Puolivahingossa siten, että tilasin vahingossa papuja alesta. Sitten hommasin myllyn ja papuröykkiö kahvikaapissa on hiljalleen kasvanut. Aika pienillä asioilla tosiaan saa fiilistä. 

Pääsin vihdoin taas uimaankin pitkästä aikaa ja jumit jäivät altaaseen. Kesälomasuunnitelmat pyörivät mielessä ja sisätiloissa olen jopa hyvällä päällä. Kuitenkin.. Jos olisin elokuva niin taustamusiikki ulkoillessa olisi pelkkää putkihuutoa rämpiessä tuolla ihmemaassa, missä ei meinaa eteempäin päästä.

Viimeaikoina on ollut kiire. Ylitöitä pukkaa ajoittain ja kotona olen touhustellut sisustuksiani tasaiseen tahtiin. Pikkuhiljaa kaipaisi taas ihmisten ilmoille. Kasvoja tuon ikuisuusvaipan takaa. Tapahtumia, musiikkia, puheensorinaa. Toivo elää, että vihdoin alkaisi tämä kurimus helpottamaan.

Minä ja makrameet.  Innostuin kokeilemaan solmutekniikkaa ja kukka-amppeleita on ilmestynyt tasaiseen tahtiin ikkunoille. Luulin etten osaa, mutta tuohan olikin helppoa. Jännä, että halu kokeilla jotain uutta on tosi kova, mutta itseluottamus sitä luokkaa, että en kumminkaan osaa. Näin minulle opetetaan ajoittain. Kokeilimpa silti ja sen taistelun kävin itseni kanssa. Ostin narua ja hain juutuubista simppelin ohjeen. Kiukutti aivan valtavasti alussa, että A) En kumminkaan osaa. B) En edes pidä makrametöistä. Ainakaan niistä isommista seinäjutuista en ole ikinä ollut innostunut.. Kiukkusin ja kiukkusin itsekseni. Pidin taukoa ja valmistin ruuan ja söin ja jatkoin. Sitten huomasin, että perhana, tämä on niin helppoa, että jopa kaipaisi haastetta. Yritin hieman isompaa tuotosta, mutta huomasin, että se ei ole minun juttuni. En halua esille mitään ihmellisempää kuin kukkia ja kärsivällisyys ei riitä nuhertamaan samaa pitkään. Amppelit ovat kivoja. Ne ovat jopa kauniita ja nopeita tehdä. Onnistumisen iloja.

 

Voi ei... Tätä kirjoittaessa erehdyin kurkkaamaan ulos ja sisäinen putkihuuto korvamatona alkoi soimaan... Sataa taaaaaaas lumiräntäkökköä. Lopettaisi jo. Lupasivat kevään helmikuulle niin lupauksen saisi kyllä pitää.

 

Eli ajatukset kesään. Olen haaveillut lähteä Punkaharjulle. Ihanaa Järvisuomea ja taidetta Retretissä. Samalla voisi piipahtaa Savonlinnassa, missä kävin toissavuonna ja menetin sinne sydämmeni. Sitten pohdin Oulua. Olen siellä käynyt ihan pienenä ja siellä asuisi tätini äidin puolelta. Hän on viesteissä ja puhelimessa ollut ihan mukava, mutta olen pähkinyt, että jaksanko hirmu kauan ihmistä, joka on niin erilainen kuin minä. Hän välillä soittaa perjantaisin illalla päissään, kun olen ihan katki aikaisesta aamuherätyksestä ja rankasta viikosta. Jotenkin ei aina ole ihan samalla aaltopituudella. Välillä tuntuu, ettei ihan ymmärrä, että jos on vaikka ylitöissä, ettei silloin jaksa tai pysty ihan joka viikko vastaamaan pariinkymmeneen viestiin vaikkapa tähän tyyliin, että, "- Mitä kuuluu?- Kiitos hyvää, juuri tulin uimasta ja menossa kauppaan.- Millä kuljet? Onko sinulla auto?- Ei ole, kuljen julkisilla.-Millä julkisilla kuljet?- Tänään bussilla ja välillä junalla.- Minkä merkkinen bussi?Montako rengasta siinä on? Paljonko penkkejä?Minkä värinen?Montako kilometriä?Paljonko maksaa?Kauanko menee? Yms. Yms. Yms. Loputtoman kyselyn jälkeen tulee kuvia grillimakkarasta ja humppavideo, joskus polkkaa. Huokaus. Pohdiskelin, että olisi ihan hyvä nähdä juu, mutta ehkä vain päiväannoksena.

 

Jonnekkin on kuitenkin kesällä lähdettävä. tai miksipä ei jo pääsiäisenä tai talvilomalla. Pienikin maisemanvaihdos tekisi välillä hyvää.