Tuo ihmeellisen arkinen nelikirjaiminen sana. Kuinka paljon ajatusta se oikeastaan sisältääkään.

Töissä, jossa on yleensä kiire, on kuitenkin ollut aikaa tehdä tieteellistä tutkimusta ajankulusta. Väittäisimpä, että painovoimalla on suurensuuri merkitys. Kokeileppa vaikka itse. 

Tuijota kelloa, kun isoviisari kapuaa viimeisillä voimillaan mäen päälle. Aloita noin viittä vaille. Aika suorastaan melkeimpä pysähtyy. Viisari haukkoo happea hetken liukuessaan ykkösen päälle. Vaihde kai vaihtuu vapaalle, kun lakkaat hetkeksi tuijottamasta ja kun hetken päästä kurkkaat niin viisari on suorastaan romahtanut alas. Vauhti hyytyy vasta varttia vaille, kun uusi kipuaminen alkaa.. Tämä on ihan tosi juttu. Ihan faktaa. Olen suorastaan hämmentynyt itsekkin tästä oivalluksesta. No kaikissa meissä piilee jonkin asteista fysiikan ja atomienergian tai mihin tämänytsitten voikaan liittyä (sitä en tosin tiedä) -neroutta ;)

Aika on suhteellista. Sitä joko on tai ei, mutta siltikin kaikilla saman verran siinä hetkessä. Miten sen käyttää onkin sitten se, mikä meistä erilaisia tekee. Rajallista tai liikaa...

Aikaa voi antaa ja aikaa voi ottaa. Kortilla se välillä on ja välillä joutuu vähän myös maksamaan. 

Metka ajatelma onkin, että välillä pitää voida antaa toiselle aikaa ja välillä pitää voida antaa toiselle aikaa. Olla siis läsnä tai antaa tilaa.

Aika parantaa haavat. Joskus ennemmin tai myöhemmin. Riippuu tietenkin vammoista mitä siihen aikaan on tullut ja paljonko aikaa vamman tuottamiseen on käyttänyt. Aina kuitenkin kaikki jää taakse...

Sitä olenkin ihmetellyt, että mistä aika tulee ja minne se on menossa. Kulkee ohi kuin loputon juna. Yleensä siihen kerkeää mukaan ja välillä  ei millään.

Vaikkei rahaa meillä raukoilla olisi niin aika kultaa onneksi sentään muistot. Olemme siis hitusen rikkaampia. Mikä sen nastempaa, että meille on annettu kyky matkustaa ajassa taakseppäin. Lapsuusmuistoihin, nuoruuden toilailuihin, lämpöiseen reissuun jne.

Tulevaan aika tuo odotusta ja jännitystä.

Parasta aikaa on se missä haluankin olla. Hetket mitä aika antaa... Olipa sitten yksin tai yhdessä, kunhan siinä on hyvä olla.

 

Nyt on aika alkaa rentoutumaan vaikkei joulupyhät osuneetkaan ihan parhaille päiville omaa aikaa ajatellen. Sää on mitä surkein vesisateineen, mutta annetaan siitäkin huolimatta itsellemme aikaa ja vapaus rauhoittua, harrastaa, löhötä, nauttia elävästä tulesta, hyvästä ruuasta ja vaikkapa viinistä. Fiilis rakentuu ihan itsestään, kunhan sille antaa vain tilaa.... ja aikaa.

Lähden itse tästä pian hieman jumppaamaan. Lämmitän saunan, Syön herkkuja loppupäivän. Tissuttelen viiniä ja otan kisut kainaloon ja katselemme leffoja silmät auki ja kiinni. 

Laatuaikaa :)

Oikein rentouttavaa Joulua teille kaikille, jotka olette käyttäneet aikaanne tämän ja monen muun tarinan kanssa, Kiitos!

unnamed.jpg