Jes...hyvin on pysynyt painot hallinnassa. Se olikin aika hurjaa kun hattupäässä 161 ja puoli hyppää puntarille ja mittari näytti pahimmillaan melkein 96 kg. Nyt kun moni on kysellyt, että herra jee mitä olet tehnyt kun olet hoikistunut niin pohdin asiaa hieman syvemmin... Miten se tapahtui?

Aikaa on mennyt noin vuosi ja neljä kuukautta kun se alkoi vihdoin tippumaan.saldo saattaisi olla suurempikin, mutta välilläon pakko höllää. Ainakin urheilun suhteen. Sillä siis aloitin. Siis aloitin kun mittari näytti noin 84. Sitten alkoi hurja nousu. Vaikka tein kuinka paljon töitä niin se vaan nousi. Mitä siis olisin voinut tehdä väärin ja mitä oikein?

SUHDE RUOKAAN: Kun vihdoin innostuin ja uskaltauduin kuntosalillesain hurjasti ohjeita. Proteiinia proteiinia, rahkaa, kanaa jne. Ja minähän söin. Pähkinöitä, avokaadoja, kanaa, juustoa, rahkaa.... Mutta söin liikaa.

Kokeilin niitä smoothie- härpäkkeitä siihen asti kunnes sain jollain ohjeella räjäytettyä sötkötinhärvelin savuamaan. tais olla jokin naseva ohje jäätyneestä banaanista. Noh tää ei ollut ensimmäinen laite, joka savusi kokkaillessa, joten tulipaloa vältellessä tyydyin syömään vihannekset ja hedelmät sellaisenaan. Tykkään kuitenkin purra ruokaani.

Olen aina ollut sitä mieltä, että syön terveellisesti. Pieniä harharetkiä lukuun ottamatta. Kyllä juu, suositusten mukaan... Se lautanen oli vain liian suuri.

Ajattelin sitten tätä syö vähän, mutta useemmin meininkiä. Söinkin sitten koko ajan.

Joku kaunis päivä ajattelin kokeilla kuitenkin opettaa itselleni sitä taktiikkaa, että puolitin normiannoksen ja söinkin vasta parin kolmen tunnin jälkeen loput.Koska ruoka oli törkeen hyvää niin sain kaiken minkä halusin, mutta siinä sivussa oppi pienempiin annoksiin.

Ressiähän viime vuonna oli reippaanlaisesti, mutta syöminen muuttuikin mässäilystä enemmänkin siihen suuntaan, ettei aina muistanut syödä.

Jättämättä mitään ns. herkkuja pois, ja välillä mässypäivän hyvällä omalla tunnolla viettäneenä on tainnut kuitenkin se sopiva suhde ruokaan. Syö se mitä kulutat.

Jouluna otin turvaksi sellaisen tuotteen kuin, Obesimed. Jos tietää, että mässäilee niin se avuksi. Tuote siis turpoaa vatsassa ja täyttää hieman. Ei pystykkään syömään itseään niin ähkyyn. ja jos pystyy niin se ähky menee nopeasti ohi. Eipä juuri sitäkään ole usein tarvinnut. Inhoan sitä olotilaa, kun mikään ei liiku minnekkään, joten siis vähempi ruokaa riittää.

Toinen luontaistuote on Saltbalans Lifestä. En tiedä miksi, mutta se pitää jollain lailla pahimman turvotuksen kurissa. Kuukauden verran olin syömättä tätäkin niin kummasti alkoi hiipimään paino takaisin ja aloin turpoamaan.

Olen seurannut noita dieetti/ elämäntapapäivityksiä ja jotenkin tuntuu hurjalta, että jotkut syövät jopa pelkästään soseena ravintonsa. Kieltävät herkut ja säännöttävät elämänsä. Kyllä siitäpitää pystyä nauttimaankin. Niin ruuastakuin elämästäkin. Ja vähän mietityttää kuinka joku sosekuuri/salirääkkihysteria saa painon pysymään alhaalla jatkossa. Kuitenkin pysyvämpään muutokseen tarttee aikaa.

SUHDE LIIKUNTAAN: Innostuin salista. Vaikkei siitä aluksi tullutkaan tuloksia niin ainakin hyvä mieli. Sillä on ihan järjetön vaikutus hyväntuulisuuteen, kun on hetkenkin veivannut hikeä päälle. Tehnyt siis jotain itsensä eteen. Tietty toi pitkä saikkuni mahdollisti useamman käynnin viikossa. Ja tosiaan tulokset näkyivät. Nyt olen käynyt harvemmin. Paino itsessään ei ole noussut, mutta huomaan, että kiinteytystä taas tarvitsisi.

Nyt taas siis uusi rytmi päälle, ettei repsahda. Edes sen kaksi kertaa viikossa kera kävelyn ulkona. Kunto on aika metka ilmiö. Ei oikeastaan tarvitse loppupeleissä tehdä paljoakaan, kun sen saa takaisin ja paremmaksi.

No nyt on ollut suvantovaihe liikunnan suhteen. Pikkuongelmia on ollut verenpaineen kanssa... tai sitten sydämmen. Tai jonkin.. sitä tutkitaan. Tänään kävin sydänfilmissäkin kun olen saanut viime aikoina kummia oireita. Toivotaan ettei mitään vakavaa, mutten uskalla mennä pökerryspäissäni hirveämmin huhkimaan. Tänään töissäkin tuntui pienetkin kaaret Linnanmäeltä. Toivottavasti kyse on vaan stressijännityksestä.

 

Loppujen lopuksi on kuitenkin kyse ihan yksinkertaisesta asiasta. Vaikein kai saada sinne korvien väliin. Hyvä kun mahtui. Olen siitä iloinen.

Noniin... Jokatapauksessa odotan ensimäisen kerran kesää. Vaikka vielä olisi 15 kg liikaa niin entäs sitten. Peilikuva alkaa miellyttää itseeni ja mikäparasta. Mun vaatteet mahtuu. Ou jeah.

Jaahas... taidan pitää pienen paussin hetkeksi itsestäni, sillä mielessäni on pari pientä tarinaa....