Heh... Kevät tulee kohisten ja taisin hetkellisesti joutua siirtymään "tuulipukukansaksi".

Ainut vedenpitävä takkini on liian suuri, mutta pakko toistaiseksi käyttää, ettei kastu. Kaipaan jo saamaani talvitakkia ja saappaitani. Tunsin näyttäväni niissä ihan kohtuullisen mageelta. Nyt sellainen pieni räjähdysaikakausi. Tukkoisella nenällä ja hiekkapölyä täynnä olevalla kuontalolla varustettuna. Noh, onneksi tämä kausi kestää vain hetken. 

Kohta taas siirretään kelloja.... Jotenkin on sellainen olo, että moiseen tapahtumaan tekisi mieleni käyttää vasaraa. Meille osuu aamuvuoro ja veikkaisin, että kestää taas viikkoja, kun väsymys normalisoituu. Hei, miksipä emme vain kieltäytyisi niitä siirtelemästä. Jos noi massikassinkantajat eivät saa tehtyä asialle mitään. Niin käytetttäiskö joukkovoimaa ja siis kylmästi vaan ignoorataan tämä täysin tarpeeton toimenpide? Heille, jotka rakastavat tarpeetonta kellonrukkausta niin kuulkaas... mikään ei teitä estä nousemasta aiemmin nauttimaan kesäisin yöttömästä yöstä. Muttei siitä pidä muuta kansaa rankaiseman.

 

Piipahdin lomalla vastoin periaatteitani deittisivustolla. Lueskelin sitä samaa diibadaabaa ja jonninjoutavaa liirumlaarumia jonkin aikaa. Kolmen kaveruksen kanssa chattailinkin. Yksi sopi seuraavalle viikolle treffit ja lakkasi ottamatta yhteyttä. Juttelimme puhelimessakin ja ihmetteli siinä yhteydessä, että kummallista, kun oli eräskin päivä neljät treffit ja yhdestäkään saanut "parisuhdetta". No öööh... Joteskin oma kiinnostuksenikin lakkasi ja peruin sovitut. Jotenkin kuulosti sellaiselta, ettei jaksa vaivaa nähdä tällaisen sarjadeittailijan perään. 

Toinen kaveri kertoili ihan samanlaisia kuin aiemmin kokemani tyyppi. Olen "rento", enkä alkoholia käytä kovinkaan usein... jes sauna ja pari olutta... Tulin juuri töistä, taidan ottaa oluen... Jne, jne.. Suoraan koteliaasti ilmaistu kiinnostuksen puutteeni ei jotenkin mennyt perille, joten tuli hieman sellainen olo, että ei taida olla ihan älyllisemmästä päästä. Ja sitten alkoikin jankutusosio...Nähdäänkö huomenna..? -Ei kiitos, olen iltavuorossa koko viikon. Ai nähdäänkö ylihuomenna? - Ei kiitos, olen iltavuorossa koko viikon. Ai nähdäänkö perjantaina? - Ei kiitos, olen iltavuorossa koko viikon.... Ai, pidän pileet kavereille lauantaina ja sunnuntaina on varmaan kova kankkunen. -Aha vai niin. Ja sitten tämä kaveri on lähetellyt valokuvia, joissa ei esiinny, jotka eivät kerro mitään. Ja videoita joita ei selitä. Mutta lumilapio niissä kovasti seikkailee. Jee jee...lakkasin vastaamasta.

"Rentous" on mielenkiintoinen sana. Mitä se milloinkin tarkoittaa? Itselleni rentous on aiemmin tarkoittanut  sellaista mukavaa, huumorintajuista tyyppiä. Joka ei pingota jonkin yhden aatteen puolesta. Seurallinen, ei siis sulkeutuva. Jotakuinkin mutkaton.

Nykyään sana "rentous" maistuu välinpitämättömältä, oman edun tavoittelijalta, jota ei kiinnosta niin oman asuinympäristön paskaisuus saati sitten toisten ihmisten tunteet. Melko varmasti päihteiden suurkuluttaja ja taloutensa siinä sivussa romuttanut ja häikäilemätön napsiessaan puheillaan hyödyt kaikesta irti ihan vain esittämällä. Tyyppi, joka hakee ja hakee itselleen keinoja kaihtamatta mielihyvää ja muut ihmiset ovat vain pelinappuloita. Hauska tyyppi, niin kauan kuin jaksaa sitä esittää, muttei oikeasti tiedosta perusmoraaliarvoja. Oikeaa ja väärää.

Kolmas kaverus on mukava jeppe. Olemme kirjoitelleet, mutta emme tavanneet. Enemmän kuitenkin sellainen "kaveri", jonka kanssa on mukavaa turista maailman menosta iltaisin. Vaikuttaa kunnolliselta ja varmaankin ihan mukavaa seuraa, jos/kun tapaa. Veikkaan kuitenkin, että jääkin ihan kaveri-asteelle. Toisaalta kavereita ei koskaan ole liikaa.

Kyllästyin melko nopeasti tuohon saittiin. Nää on niiiiiin nähty. Mitä jengi oikeasti sieltä hakee? Ja miksi? Mitä minä siellä teen? Poistin profiilin viikon jälkeen.

 

Aloin taas pohtimaan sitä ajatusta, että, koska noi saitit ovat täynnä miehiä, jotka etsivät tosiaan vain hetken helpotusta arkeensa niin miten ihmeessä ne jaksaa luritella jotain tunteisiin vetoavaa shaissea päivät pitkät eri ihmisille, joita eivät ole koskaan tavanneet? Jotkut mitä ilmeisemmin hakevat arjen kurjuuteen jotain hohtoa ja säpinää vaan eivät kykene mihinkään vakavempaan kuitenkaan vaikka ns. vakavaksi kuitenkin menee joka tapauksessa, jos esittää muuta kuin mitä oikeasti hakee. 

Tällä ajatuksella vaihdoin oman moodini. Totesin itselleni omat realiteettini. Ei mulla ole aikaa minkään miespuolisen  dramaqueenin oikkuja ihmettelemään. (Rakastan, rakastan vaan myös niitä kymmentä muutakin koukutettua. Vähän on rahat loppu, vippaatko? Miten kuvittelet, että olet jotenkin tärkeä ja muuta diibadaabaa?) Ja sillä vipillä painellaan toisille treffeille jaarittelemaan ne samat shaisset). Oikeastaan en hae mitään vakavaa nyt itsekkään. Mikä sitten voisi olla se osasto tälle ajatukselle, että ei tarvitse mitään turhaa ihmetellä siinä sivussa...? 

Bongasin sellaisen deittisivuston kuin C-date. Noh käympäs kurkkaamassa kun lomalla olen. Saitilla ei oikeastaa kirjoiteta edes profiilitekstiä. Se kiinnostavuus- bointti on puhtaasti seksuaalisten mieltymysten luetteloinnissa. Nooh minäpä kokeilen. Muutaman päivän siinä jaksoin keikkua.

Alkuun aivan samaa touhua kuin noissa tavallisissakin deittisaiteissa. Ylivanhat käppänät  ja liian nuoret jannut yrittävät saada jotain "helppoa" lihaa. Tuolla oli jotenkin helpompi asennoitua asiaan. Ohitin siis tyynesti jotakuinkin kaikki pois. Sitten yhden kaverin kanssa aloimme juttelemaan. Ensin melko värikkäästikkin ;) aiheeseen sopivasti. Totesimme olevamme myös samalla aaltopituudella, että miksi ylipäätään tämmöisellä sivustolla on. Sitten, tämä heppu alkoikin juttelemaan kuin oikea ihminen.... 

Ihan tavallinen ja yhtä kiireinen kuin minäkin. Kaikesta paistaa ja tullut suoraankin, että jutut natsaa ja olisi ihan mukavaa silloin tällöin viettää aikaa. Tehdä yhdessä ruokaa ja tutustua hiljalleen. Mutta niin, että on vain yksi ihminen, josta tulisi niin tuttu, että voi jakaa niitä arjen huoliakin ja nauraa rätkättää jotain hauskaa, silloin kun on aikaa.  Sellaista vilpitöntä kiinnostusta ilmassa, molemmin puolin, lähtökohdasta huolimatta.

Minulla on periaate. En jaksa viikkoa pitempään tapaamatta kirjoitella. Jostain syystä olen kuitenkin lipsunut tästä periaatteesta tämän kaverin kohdalla. Tiedän, että tapaan hänet aikaisintaan viikon päästä. Mutta nämä turinoinnit ja arjen absurdiuutta vedet silmissä naureskellessa saa jotenkin sen mielenkiinnon säilymään. Voihan se olla häntäheikki tämäkin. Ainakaan hän ei tykitä itsestään myntipuheilla, jollaiseen olen niin useasti törmännyt. Kuitenkin paistaa sieltäkin päästä sellainen välitön kiinnostus ja halu nähdä, että mitä tämä tuo tullessaan. Voi olla, ettei yhtikäs mitään, mutta täytyy myöntää, että sananvaihto on piristävää ja tuntuu mukavalta, kun joku toitottaa illalla hyvää yötä ja pitää yhteyttä ihan omasta tahdostaan. Tosin kolme viikkoa jaksan raapia kirjaimia ja jos emme näje silloinkaan niin sitten se on vain "Hei hei" ja elämä jatkuu.

 

Koulussa opin kameran perusteita... Vihdoinkin. Tunnilla aloin jo ihmettelemään, että kuinka olen kuvan kuvaa edes saanut aikaiseksi... Nyt vain kovaa harjoittelua, tehtävien tekoa ja seikkailua erilaisiin kuvauspaikkoihin. Viikonlopulle löysin hyvän kohteen mennä räpsyttämään. Sinne siis :)

Joteskin on kivaa, kun hymyä irtoaa ja kaikenlaista kivaa tiedossa ja tämä kuvailu sai taas uutta pontta.