Uuh, kolme iltaa pitäisi tallata vielä sorvin ääressä ennen lyhykäistä lomaa. Väsymys alkaa olla sitä mittaluokkaa, että tuntuu, ettei viikko palautumiseen välttämättä riitä. Noh onneksi on parin viikon työrupeaman jälkeen vielä kolme löysää lomailuviikkoa vielä jäljellä. Tein yhden viikonlopun ylitöitäkin ja tällä romukropalla tuntuu jo. Huomaan jo tästäkin kirjoituksesta, että aivo kaipaa hieman hellää tyynyn kosketusta. Kunhan löpisen.

Kun on näinkin väsynyt niin haave lojua sohvalla on tullut entistäkin tutummaksi. Tuo elämäni paras ostos kutsuu luoksensa linttaan pötkötetyillä tyynyillään. Pesussa kutistetuilla patjoillaan, kissankarvaisilla vilteillään... Ja sohvan parhaalla ominaisuudella... Sen best friendilllä eli telkkarilla. Mikä onkaan paras tapa saada syvät unet kuin löytää hyvä asento, uppoutua tyynyihin. Kissa kainaloon ja laittaa joku huono leffa päälle.

Haaveilun lomassa muistui mieleen ne monet monet sohvat, missä on aikaansa ennen muinoin viettänyt.

Tätini luona asuessa majoittauduin ensin sellaiseen "kallista ja levitä"- sohvaan, mitä muistaakseni Sotkan pojat kovasti mainosti. Sinänsä kätevä, mutta pitempiaikaiseen nukkumseen mahdoton....Nimi tais olla niinkin jykevä kuin Rocky- vuodesohva tai jotain sinneppäin.

Tämä 90-luvun kaunistus vaihtui pökkelöön kulmasohvaan, jonka takaa ja alta oli mahdoton imuroida. Siinä pötköttelin muutaman kuukauden opetellen muuttumista älläksi. Suora pätkä kun oli aivan liian lyhyt ja koko kapine muutenkin juuri ja juuri kroppani levyinen.

Sitten muutin laatikkoon. Sain käyttööni vanhan kunnon puusohvan. Sekin oli lyhyt, mutta jollain lailla sen reunat muodostivat sen oman pesän, missä pääsi hieman irti ja omaan tilaan. Tämä nykinen rakkaani hieman käsinojiltaan tätä vanhaa sohvaa muistuttaakin.

Myöhemmin kokeilin kaikennäköistä ja kokoista. Oli käytettyä kirppisversiota ja uudenuutukaista, jossa kuitenkin ne toivomani vaatimukset eivät koskaan toteutuneet.

Kun muutin tähän viimeisimpään kotiini, sain hankittua juuri sen mitä halusinkin. Siinä on iätön runko. Tarpeeksi tilaa. Helposti siivottava ja mukana myös rahi, mitä siirrellä mielensä mukaan.

Ja mikä parasta. Kun kyllästyy ja on vaihdon aika niin ei tarvitse kuin vaihtaa päälliset. Olipa sitten kyse verhoilusta tai niistä tyynyistä, ketkä milloinkin koettaa itseään siihen sovittaa. Runko kuitenkin on ja pysyy. Se on niin mun sohva :)