Sain kuin sainkin akvaarion kotiin viikko sitten lauantai aamuna. Mukaan tuli muutama kivi ja vähän soraa. Innosta riemuiten lähdin lähimpään akvaarioliikkeeseen hankkimaan parempaa valaisinta. Valaisin viivästyi viikolla joten mukaan tarttui säkki hiekkaa. Pari kiveä lisää. Juurakon palanen. Ikean kassi on oivallinen, jos joutuu kantelemaan paljonkin kiviä ja hiekkaa. Siihen mahtuu myös ruokakauppaostokset. Eihän sitä nyt montaa reissua viitsi kaupoissa rampata.

Kirjaimellisesti kierona pääsin kuin pääsinkin kotiin ja aloin hommailemaan. Sain ammattilaiselta kehoituksen testata, ettei allas vuoda. Eli kannappa vettä 100 litraa. Olisi 130 l mahtunut, mutta oletin jo vähemmällä, ettei vuoda. Sitten lorottelin ne pois. Nyt muuten kirjoittaessa välähti, että miks. Olishan sinne voinut edes puolet jättää.

Sitten pesin hiekan. Voi armas miten mukavaa puuhaa.ja sitä hiekkaa oli joka paikassa. Koko viikon lakasin, imuroin ja huuhtelin kylppärin lattialta. Kerta ei hiekan huuhteluun riitä. Meni varmaan parikymmentä kertaa. Keksin sentään laittaa hiekan mahdollisimman suureen astiaan osissa. Kummasti alkoi vauhdittumaan putsausoperaatio.

Hinkkasin kivet ja puupalikan. Tai juurakonkappale, mikä lie. Altaaseen soviteltuani jotenkin se ei natsannutkaan sinne. Kaipasin jotain korkeampaa ja tämä oli vain sellainen oudon muotoinen pötkö. Visio, mikä kaupassa on tullut, oli kadonnut täysin. Nakkasin hienon hiekan, sorat, uudet kivet, vanhat kivet ja juurakon siltä varalta, jos lamppu syttyisi vielä.Vettä ja kaiken maailman parannusaineita perään. Suodatin päälle ja sitten ihmettelemään mitä seuraavaksi.

No vaikkapa pyöräilemään. Vihdoinkin. Kaunis sunnuntai meni viipottaessa persus hellänä rantaraittia sinne ja takaisin. Opetin itseäni pysähtymään välillä. Nautiskelin sopivaksi osoittautuneen kiven päällä istuskellessa mukana hilaamani teen. Olipa mukava retki. Seuraavaa aurinkoista päivää odotellessa...

Maanantaina postissa tuli tilaamiani kiviä lisää. Sorruin pariin erilaiseen settiin. Ja kyllä. Nyt minulla on aivan liikaa kiviä. Ajattelin kuitenkin, että osan voi myydä myöhemmin, jos kaupaksi menee. Tai voin muuttaa hieman sisustusta joskus, jos meinaa kyllästyä. Tai, jos innostun tekemään vaikka pelkän viheraltaan tai, jos teen vesiaiheen parvekkeelle niin siihenkin sopisi. Osa kivistä sopi kuitenkin huumassa kaupasta ostamiini ja niistä tuli kiva setti.

Eka viikko on mennyt enimmäkseen kiviä siirrellessä. Koska pohja on rajattu osaksi soraa ja osaksi hiekkaa niin siinä on oma suolansa, miten kivet sijoittaa. Kaiken kiireen keskellä unohdin taustapaperiasiat täysin, joten valkoinen seinä taustalla antaa oman haasteensa. Torstaina liottaessa kättäni päädyin vihdoin tyydyttävään asetelmaan ja haikailin kasveja. Jotain korkeaa tuo tosiaan kaipaisi. Kasvit ainakin ovat korkeita. Jotkut.

Perjantaina pääsin töiden jälkeen kyydillä Ruoholahteen shoppailemaan kasviksia. Oli minulla listakin. Jotain helppohoitoisia ja jotain "ihan pakko saada". Listalla tosin oli noin miljuuna kasvia. Tyydyin hieman vähempään. Nyt tiedän minne ylityörahani meni. Sitten se osui silmiini... Rakkautta ensi silmäyksellä. Juuri sellainen juurakko, mitä kaipasin. Mukaanhan se tarttui sekin. 

Viikon verran sommitellut kivet saivat kyytiä uusiin paikkoihin ja osittain juurakon päällekkin, koska se mokoma ei muuten vielä pysyisi pohjassa. Heitin kasviläjän veteen odottelemaan istutuspäivää. Vielä olisi haettava valaisin. Ilmoittivat justiin tulleen kauppaan, kun pääsin kotiin. Valaisimen haettuani taistelin tovin, että sain sen toimimaan. Silmät alkoivat olla sen verran ristissä, ettei äly enää riittänyt laittamaan heti johtoja oikein. Saimpas sen kuitenkin vihdoin paikalleen. Kello olikin jo kymmenen illalla. Heittäydyin sohvalle ja simmahdin täysin. 

Lauantai-aamuna heräsinkin herätyskelloon puoli kuusi. Unohdin sen laittaa pois päältä. Eipä se mitään. Join aamukahvit ja istuttelin salaattitarpeet ja olen aika tyytyväinen.Sain jopa lasipurkinsisustustiimellyksessä räjähtäneen kodinkin siivottua. Kantelin ylimääräiset tarpeet varastoon odottelemaan kohtaloaan. Hengähtelin välillä. Jotenkin muutenkin kiireinen aamuvuoroviikko pitkällä perjantailla vei mehut.

Tänään kävin muutaman kaupan läpi etsimässä pulloharjaa. Huomasin suodatiltkussa levää ja se pitäisi hinkata pois. Ei missään sopivan kokoista. Nyt alkoi jo kirvelemäänkin, että kaikki maksaa, turha ja tarpeellinen. Päädyin kuitenkin tilaamaan pätevät huoltokalut vielä. Ei se niihin enää paljoa mennyt ja tarpeeseen tulee.

Kalusto alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan. Talkkareiksi rapuja, joiden nimeä en muista. Muutama pohjakala, joiden nimeä en muista ja parvi, joiden nimeä en muista.

Se heppu, joka oli myymässä mulle allastaan ja perui kaupat, viestitteli ihmeen paljon ja määräsi, että minun pitäisi hommata jotain ihme ahvenia. En halua. Määräsi se hakemaan jostain hyvinkäältä kiviäkin. En halua. Yhden akvaarioliikkeen myyjä kertoi, että siellä voisi olla sitä kalaa ja tätä kalaa. En halua. Haluan just sen mitä haluan. Suosittelen muuten Akvaariokeskusta Ruoholahdessa. Myyjä opasti kasveissa. Antoi tietoa suunnittelemistani asukeista, muttei sanallakaan sanonut, mitä sinne hänen mielestään pitäisi laittaa. Juuri näin.

Onhan tässä touhua ja ajatukset uppoutuvat välillä täysin tähän hommaan. Välillä, jopa fanaattisestikin. Ihmettelin sitä itsekkin ja on siihen syynsäkkin.

Osittain kai siksi, että kissan poismeno jätti hirmuisen aukon siihen kohtaa itseäni, missä asuu se huoltapitäjä. Jo pelkkä vesi kivineen toi hieman liikettä kotiin. Ja nyt hiljalleen huojuvat kasvit. Kohta minulla on pikkarainen ekosysteemi huollettavana, muttei ole niin tolkuttoman traagista, jos tuon joskus myy pois.

Osittain tämä totaalinen uppoaminen tämän harrastuksen lumoihin on kai sekin, että saan ajatukset hetkeksi pois ihan muuhun, kuin mitä melkeimpä päivittäin saan töissä pyöritellä mielessä.

Koen olevani jollain lailla kiusattu työpaikallani ja nyt viimeisin episodi juuri ennen pääsiäistä sai aikaan sen, että minulta loppui kertakaikkiaan virta. Olen niellyt enemmän ja vähemmän hiljaa vuosien varrella valunutta paskaa, mutta nyt alkaa kippo olemaan sen verran täysi, että otin yhteyttä lääkäriin. Enää ei jaksaisi näiden samojen oikkuja enää sietää ja nyt alkaa sietokyky lerpahtamaan jo koronankin takia. Mihinkään kun ei pääse nollaamaan mitenkään. Ei kulttuurijuttuihin, ei muiden ihmisten seuraan, ei edes baariin hukuttautumaan musiikkiin. 

Huomenna käyn juttelemassa tohtorille enemmänkin. Onhan noita tapahtumia ollutkin sen verran paljon, erilaisia, milloin keltäkin että on hyvä saada poiskin purettua. Varsinkin kun uutta tuntuu puskevan nurkan takaa tahtomattaankin.  Juu, en ole. En ole täydellinen minäkään, mutta osa noista jutuista menee käsityskyvyn yli liikaa. Osasta olisi pitänyt sanoa eteenpäin välttömästi vaan empä sanonut mitään, kun arvelin pahentavan tilannetta. Ehkäpä se juurikin on ollut syy, että nämä ottavat hampaisiinsa. Näitä hankalia on neljä henkilöä. Kahden kanssa jopa meni kolme päivää ihan ok nyt viikolla, että olisikohan pieni herääminen tapahtunut. En vielä hurraata kuitenkaan huuda. Saattaapi riitää, että harventamaton kulmakarvani, joka on väärässä asennossa laukaista yks kaks täysin käsittämättömän haukkumisepisodin. Luojan kiitos myös mukaviakin tyyppejä on.

Kaipaisin mielenrauhaa myös tosiaan tuolla rintamalla, koska kotiasiat ovat ainakin olleet paranemaan päin. Minä rakastan tätä asuntoa. Valoa, mitä tänne tulee pilvisenäkin päivänä.  Sisustusta sellaisenaan, miten se on tänne muotoutunut. Aivan mahtavia ulkoilualueita. Heittäydyt yhteen suuntaan niin olet meren rannalla. Toiseen niin on solisevien metsäpurojen äärellä. Kolmanteen niin on luonnonsuojelualueella. Neljänteen niin on idyllisessä pikkukylässä.. Kulkupeleillä pääsee tuttuihin maisemiin tai kivikylän keskelle.

Ja ja tämä vimmainen hakeminen muuta ajateltavaa alkaa käydä kalliiksi. No kun tuo lätäkköasia tasaantuu arjeksi niin alan väsäämään niitä tauluja. tarvikkeet on valmiina.