Aiemmin olin ylityöviikonloppua viettämässä työpaikalla. Iltavuorosta aamuvuoroon maanantaiksi taisi olla liikaa jalalleni. Se on kipuillut jo pari viikkoa enemmän ja nyt oli pistettävä stoppi tallailuille ja hain troppikuurin ja pari päivää sairaslomaa. Tuo turpeinen kökkökasa kulkee kyllä mukana, mutta saa nyt rauhoittua pari päivää. 

Vanha talo sai huomiotaan. Käytiin Hermannin ja kaverinsa kanssa touhuamassa. Jotenkin koomista, että sähköjen toimivuudesta ei olut tietoa. Toimi sittenkin pienen väännön jälkeen. Onneksi, koska kaikki työkalut olivat sähkökäyttöisiä. 

Rakas painepesuri... Siitä ei hirveästi ollut apuja, koska johdot eivät riittäneet. 

Tulet saatiin leivinuuniin ja Seuraavalla kerralla täytyy laittaa lämmöt päälle heti. 

Minun piti siivota. Sain pahimmat hiiren papanat pois lakaistua, mutta pintojen pesuun en päässyt koskaa ongelmaksi koitui vesi. Kaivon vesi, mikä on ollut seinoneena yli kymmenen vuotta, haisi niin pahaalle, että minkään peseminen sillä ei houkuttanut mitenkään päin.

Taisin kuitenkin saada työmaan. Talon entisten asukkaiden siivous taitaa viedä useamman viikonlopun. Sain sentään saunan siistimmäksi. Lattialle oli valunut muutaman sentin kerros eristepurua. En ole ikinä ennen siivonnut saunaa lapiolla. Nyt sekin neitsyys sitten meni.

Parasta reissussa oli elävä tuli. Ressasin, että miten se tehdään ja minne. Että olisiko mitään, mistä rakentaa grillauspaikka. Isoja rautapatoja löytyi kuitenkin peräti kaksi kappaletta. Puuta yllin kyllin. 

Kaikki jotenkin järjestyi ikään kuin itsestään vaikkakin pientä säätämistä olikin sähköjen ja vesien kanssa.

Kävin sienessäkin ja palkinnoksi ahertamisesta löysin tatteja. Ikinä en ole tattien kanssa osunut samoille huudeille vielä silloin kun ne ovat syötävässä kunnossa ja tuommoista määrää.

Ainut mitä mietin, että mahdoinko saada liian ison kakun purtavaksi. Käteinen kun alkaa loppumaan ja pelkästään kulkeminen meinaa olla haasteellista. Ja työmiesten palkka. Ruokaa söisi muutenkin. Se ei ole niin paha. Jouduin kuitenkin hankkimaan tarvikkeita. Pitäisi varmaankin sopia talon omistajan kanssa pientä pelisääntöä. Muuten talkoilu tulee itselleni kalliiksi.

Opin tälläkin reissulla itsestäni jotain uutta. Kuin myös Hermannistakin. Hitto vie mun arvostus on noussut ja hän on uskomattoman ahkera ja kiltti. Jotenkin nautin siitä komentelusta, kun ei meinaa välilläluottaa, että minäkin ällään jotain. Ittestäni tosin huomasin, etten sittenkään kaikesta tiedä kaikkea ja opettelin luottamaan muihin, että he tietää.

Nyt pientä jalkaparantelua ja kotihommia ja odottelua seuraaaan kertaan. Tuskin maltan odottaa.