Aloitampa suuresta unelmasta ja tavoitteesta. Unelmani on ostaa pyörän pumppu. Jätin edellisen edellisen osoitteen pyöräkellariin. Nyt olen pistänyt tilaukseenkin varmaan jo kolme kertaa ja aina perunut ostokset. Joku päivä mä teen sen hankinnan ja taputan itteeni olkapäälle pumppaillessa pyörän renkaisiin ilmaa.

Oikeastaan ei ole vielä kiire, mutta kelit lämpenee. Käppäilin eilen rantaraittia ja tuli ihan himo tutkailla reittiä rauhassa fillarilla pidempään. Kivenlahden kohdalla oli kyllä aikamoinen tungos, mutta jos valitsisi ajankohdaksi vaikka aamupäivää niin saattaisi päästä näppärästikkin eteenpäin. Tavoite on ajaa niin itkälle kuin jaksan. Vaikka helsinkiin asti n. 40 km. Pääsee sieltä sitten vaikka junalla takaisin. Hmmm... Saattaa tulla pitempikin reitti asempien kautta. Noh, kun ei kiirehdi.

Jotenkin jännää käppäillä paikkoihin, missä ei ole koskaan käynyt. Mitä nurkan takana odottaa? Kunhan luonto alkaa vihrenemään ja jäät sulamaan niin menoksi vain.

Universumin ihmeitä ihmettelin jo parisen viikkoa sitten. Olin poistattanut luomen käsivarresta ja kävin poistattamassa tikit. Samalla reissulla päätin käydä ruokakaupassa. Matinkylän Prisma.

Ostin patongin. Kantaessa patonkia ostoskorissa pohdin juuri ilmoitettua kahdenmetrin etäisyyttä. Samaan aikaan pohdiskellessa  neljäs tyyppi törmäili patonkiini. Ei siellä ollut niin tungosta kuitenkaan.

Menin kassajonoon seisomaan ja pohdin, että katohhan vaan niin joku tulee eteen seisomaan. Samantien yksi pariskunta jäi eteeni. Huomautin olevani jonossa.  Sinänsä pitäisi olla imarreltu, että olenko muka niin pieni, ettei muut huomaa. muttei se taida olla niin. Ihmiset eivät vain jaksa ajatella muita kaahottaessaan eteenpäin. 

Noh, siinä jonotellessa ajattelin, että katohhan vaan niin, kun pääsen purkamaan ostokseni hihnalle niin ihan varmana takana oleva tunkee korinsa pinoon ja mä en voi laittaa omaani siihen pinoon, koska päällimmäisenä on jonkun ostokset. Katohhan vaan.

Ja näin kävi. Purin ostokseni hihnalle ja kappas vaan kun seuraava ei jaksanut vuoroaan odotella vaan asetti korinsa ostoksineen pinoon. No, en viitsinyt korilleni osoitteita etsiä vaan laitoin korin tämän seuraavan ostosten päälle.

Aloin vähän kyllä ärsyyntymään, että miten minä voin tietää etukäteen miten muut käyttäytyvät. Ja miksi se on niin himputin varmaa, että näin se menee miten ajattelee. Ehdin kelailla myös sitä ajatusta, että negatiivisen ajatuksen saa todellakin toimimaan käytännössä, mutta miksi ei sitten positiivista saisi. Käytimpä siis tilaisuuden hyväksi ja ennustelin itselleni elämäni rakkautta törmäämään kauppakassiini. Tai kävelemään eteeni... Tai mihin tahansa. Kappas vaan, kun sen ajatuksen jälkeen ei ollut ristinsielua missään käppäillessä bussipysäkille Miten on siis mahdollista, että negatiivinen ajatus toteutuu aina vaan ei positiivinen.

 

Vielä ei ole fillari kelejä, mutta kovaa vauhtia kesää kohti mennään. Kävin eilen käppäilemässä rantaraitilla ja meinasin syväjäädyttyä tuuleen. Silti oli ihanaa ja tuli hyvä fiilis. tänään on ollut ulkoiluhimot pienet. Enemmänkin sauna, viltti ja kirja houkuttelee. Voi olla, että sain vähän liikaakin kylmää.

Lämpöjä odotellessa...