Päädyin lomalle. Olinhan aika poikki. Oikeastaan loma si ole kunnolla alkanut. Virittäydyn pikkuhiljaa tunnelmaa. Oikeastaan olin vapailla jo perjantaina pekkasen muodossa. Ei oikein tuntunut ihan vielä rennommalta. Hilpasin meinaan luomen poistoon. Sinänsä mutkaton hommeli vapaapäivän ratoksi, mutta oman aikansa sekin otti. 

Torstai iltana olinkin väsy. Kun tulin töistä kotiin niin simmahdin sohvalle. Herätessä pillittelin ja nukahdin uudelleen.

Pahin väsymys antaa jo hitusen periksi.

Tänään nautiskelin aamukahvini parvekkeella. Siellä oli tosi lämmin. Tupakkireissulla ihastelimme intialaisen naapurini kanssa aurinkoa. Tosin naapurini väitti vasta vuoden täällä asuneena, että tuo ei ole aurinko. Se vain näyttää siltä. Täällä on niin kylmä. Nauroin hänelle, että mun kaverista ei saa sanoa noin. Se on ihan hyvä aurinko. Ehkä vähän laiskan puoleinen tällä puolella palloa, mutta kelvollinen.

Innostuin siivoamaan parvekkeen ja huonekalunkanto maratooni jatkui tälläkertaa ulkosiivekkeessäni. Pyörittelin kamppeita aika pitkäänkin, kunnes löysivät jotenkuten paikkansa. Pöytä vielä vähän häiritsee. Se on jotenkin pöhkön kokoinen. Virittelin mielessä, että tekisikö itse jonkin viritelmän, kunhan jotain materiaalia saan haalittua kasaan. Kun pääsisi kirppareille. Parvekkeelle ei viitsi mitään kallista hankkia, koska se muuttaa muotoaan kuitenkin kasvisten ja tarpeen mukaan. Oikeastaan alkaa olla itsellä myytävääkin, että joskus voisi päivän uhrata menemällä ihan paikan päälle romppeineni tyrkyttämään. Sitten joskus.....Tuli hiki. Ihan oikean kuuma. Hienoa. Mietin vain, että, jos kisu olisi vielä olemassa niin montakohan kertaa se tänään olisi livahtanut väärälle puolelle. Ikkunoita kun oli pakko pitää auki ja kerros on ensinmäinen. Muutenkin siinä ajatuksessa on vielä totuttelemista, että mun ei tartte sisustella lemmikin ehdoilla mitään vaan ihan omillani.

Sain haalittua taiteiluvälineetkin valmiiksi. Jos sattuisi luovuuspuuska yllättämään. Ulkoilemaan en itseäni kuitenkaan tänään saanut ja se vähän harmittaa. Onneksi on koko viikko aikaa löytää jokin järkevä rytmi. 

Himoitsisin kukkasia partsille. Taitaa olla aika aikaista, mutta pääkoppaani iskostui ajatus keväästä. Nyt on kevät piruvie ja minä tartten kukkasia.

Tavoitteena lomalle olisi rentoutua. Lukea vaikka kirja. Harrastaa jotain luovaa, mitä se sitten ikinä onkaan. Ulkoilla. Ehkä jopa jumpata. Jos keskittyisi pitämään itsestä huolta niin, että jaksaa sitten kesälomaan asti taapertaa.

 

Pieni huoli on Texasissa asuvasta veljestäni ja hänen perheestään. Siellä on äkillisten kovien pakkasten aiheuttama hätätila. Vesiputket paukkuivat rikki ja pelkästään Dallasissa on saman verran ihmisiä, kuin suomessa. Totesi kuitenkin, että nyt alkaa olla paremmin, mutta edellisellä viikolla oli ollut tosi kyseessä. Pakkasta oli yli 20 astetta ja siellä se ei ole normaalia. Paikallinen sähköverkko joutui katkaisemaan jakelujaan ja jossain vaiheessa olivat saaneet sähköä kolmisen tuntia vuorokaudessa.

Kaukolämpöä kun ei ole niin sähkö olisi ollut ehdoton. Naapurilla oli lämpötila laskenut 4 asteeseen. Joillakin vieläkin alemmas. Siis sisätiloissa. Veljeni suomalainen kun on, oli varautunut puilla viileille ilmoille ja saunomiseen ja sai pidettyä sisälämpötilan 16,5 asteessa. Amerikassa kun ihannoidaan saankareita niin mun veljeni tätä kyllä oli. Sai pidettyä jotenkuten lämpöisenä naapurit ja perheensä. Siinä sivussa liudan kaneja ja pari koiraa. 

Minullakin oli täällä kylmä, mutta se on ihan toista, kun tietää, että kylmyys sisällä on korjattavissa. Voi vain kuvitella mitä on siinä kohtaa, kun ei ole muuta mahdollisuutta kuin koittaa yrittää selviytyä vailla tietoa kuinka kauan puut riittävät ja tilanne on päällä.

Mutta mutta... Kohta on kesä ja voi kaivaa fillarin luolastaan... jes jes... Sitä odotellessa.