Ihana kevät senkun jatkuu. Olen niin nauttinut niin pääsiäisestä kuin vapustakin. No kunhan on vapaata niin saa virtaa ladattua. Pääsiäisenä oli kaiken maailman tapahtumaa ja olin yllättynyt itsekkin kuinka sosiaalinen elämäni suorastaan heräsi eloon. Ehkä vähän liikaakin. Mikäköhän ihme siinä on, että saattaa puolikin vuotta mennä melko rauhallisesti, mutta sitten yhtäkkiä noita tulee ovista ja ikkunoista. Siis silleen vertauskuvauksellisesti.

Pääsiäisen vietto alkoi siis siivoamisella ja lenkkeilyllä ja salilla käymisellä. Kyllä juu käyn siellä säännöllisesti ja olen tosi onnellinen tästä harrastuksesta edelleen. Selkä ei ole kiukutellut kertaakaan kun sain tapeltua itseni kanssa selkälihastelineessä. Ei meinannut millään onnistua tehdä koko sarjaa, kun suorastaan sattui. mutta periksi en antanut ja nyt teen jo täydet sarjat painojen kanssa. Taputapu olalle. Olen itsestäni ylpeä kun olen kehittynyt.

Tapasin tuossa keväällä yhden hemmonkin juttelun merkeissä. Oli ihan mukavan tuntuinen.. Vähän kyllä muistutti "einiinseksikästä" julkkista, mutta olen noita kriiteereitä rukannut moneen kertaan uusiksi. enää oikeastaan riittää kun on hieman edes pitempi kuin minä, lähellä omaa ikääni ja järkeä päässä. Jos järkeä löytyy niin ne loputkin vaatimukset täyttyvät ihan itsestään kuten esim. ymmärtää peseytyä ihan ilman vihjailua, anelua ja muuta manaamista. Jotenkin kun noi manaamiset kuuluu jollekkin joka hallitsee sen ja on noista perkeleistä ja piruista enemmän kokemusta. Sama koskee psykiatrista toimintaa. Se jotenkin kuuluu ammattilaiselle enempi. Kävi kuitenkin sitten niin, että kun  tiemme erosi tämän kaverin kanssa niin ei hän, mutten minäkään antanut mitään puhelinnumeroa.

Pääsiäisenä olin sitten lenkillä ja liikennevaloissa arvoin reittiä enttententten meiningillä. Päädyin reittiin, mikä ohitti erään ravitsemusliikkeen. Johan siellä oli tutunnäköinen heppu.... armas entinen naapurinihan se siellä.

Eron jälkeen ensimmäinen ihminen johon tutustuin oli naapurini viereisestä talosta. Tykästyin heti ja pidän edelleen. Varmaan maailman kiltein ja hyvätahtoisin heppu. Kun kävin kylässä niin motkotin (lue nalkutin, rähjäsin ja huomauttelin) siivoamisesta. Vaikken ehkä niin hirveän hyvä siivousalalla ole itsekkään, mutta jotain mulla aina naksahti päässä. Joka kerta. Kummallista kun minut kuitenkin kylään aina kutsuttiin. Jotenkin tietynlaista tykästymistä olisi voinut puolin ja toisin olla enemmänkin, mutta alkomahooli ja muut aineistot ei kuulu maailmaani. Käyn toki baarissa vaan ei se elinehto ole. Ollaan kuitenkin pysytty ystävinä vaikka nähdään vain pari kertaa vuodessa. Mutta kiva sen kanssa on hengata, kattella leffoja ja tehdä ruokaa. Tosin mun ruuat on osunu aina oudoimmasta päästä kun en ole ällännyt varautua ja olen ollut kokeilutuulella. Mutta kiva hengata ihmisen kanssa joka juttelee mulle, joskus jopa ihan viisaitakin :)

No menin moikkaamaan ja naapurillani ilmeisesti oli vähän juhlat venähtäneet jo päivän puolelle. Höpistiin hetki ja koska ruoka tuli puheeksi niin tarjouduin lämmittämään kummalliset kokkaukseni. Olinkin ajatellut käväistä viihtellä joten seura tulikin tarpeeseen, ettei aina yksin tartte mennä. Suihkut, meikit ja vaatteet ja siinäpä olinkin sitten valmiina illanviettoon. Myöhemmin törmäsin tähän aiemin keväällä tapaamaani ja olisi kovasti halunnut jutella lisää. Annoin kuitenkin puhelinnumeroni, että josko joku toinen päivä. Nyt hengailen kaverini kanssa kun näen niin harvoin. Sain seuraavana päivänä viestiä ja sovimme treffit sunnuntaille.

Kävin sitten kyläilemässä ja nyt jälkeenpäin kävi mielessä, että mahtoikohan tarjoiluehdotuksista tee olla mahdottoman vaativa vedenkeittoineen kun en sitä jostain syystä saanut. Oli miten oli niin juttua riitti. Ollaan nuorempana pyöritty samoilla kulmilla ja tarinaa olisi riittänyt loputtomiin. Oli ihan mukavaa. Heppu toi minut kotiin ja totesi itsekkin, että olipa mukavaa turinoida, suorastaan kivaa. Sittenpä siitä ei kuulunut oikeastaan juurikaan mitään. Koska itse kiinnostuin niinvastoin tapojani tein tikusta asiaa ja pari viestiä laitoin menemään. Sain tosi kuivahkot vastineet ja siihen se jäi. Olin heittänyt pallon sinneppäin ja koska hemmo ei siihen tarttunut niin ajattelin, että olkoot. Vähän kyllä jäi häiritsemään, että sanoinko tai teinkö jotain outoa. Koko viikkona ei siis kuulunut mitään ja vähän jäi kaivelemaan. Mutta sitten totesin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello kolme, että taisi pallo kimmahtaa päästä ja lentää liian kauas ja tuo mokoma eis istä sitten edes älynnyt alkaa etsimään. Tuli meinaan yöllä viestiä mitä ilmeisemmin päihtyneeltä, että säikähdinkö häntä ja hänen juttuja ja olis ollut kiva nähdä ja blaablaablaa... Voi pyhä ihanmikävaan... En siis päässyt tässäkään tapauksessa siitä oletuksesta eroon, että minua voisi kohdella ihan kuin normaalia ihmistä ja ottaa yhteyttä päivänvalon aikaan ja niin , että jos joku kiinnostuu minusta niin sanoisi sen ihan ääneen niin, että se tuntuisi kivalta eikä pahoita mieltä. Turhaan siis murehdin, että sanoin tai tein jotain tyhmää kun vastaanottaja tuskin edes on tajunnut olemassa olooni. Kaipa se keksi, että koska tiedän mitä tee on, osaan sitä myös valmistaa. Ja jos osaan vettä keittää niin varmaankin myös muut kotihommat onnistuu... Onhan se kyllä totta, ettei piian eteen paljoa vaivaa kannata nähdä, sen olen oppinut. Vaan opinpa senkin, ettei piikojen ilmatteeks kannata töitä tehdä. 

Että se on sitten semmoinen juttu kohtalo, että vaikka olet hieman lieventänyt tarjontaa ja karistanut psykopaatit pois niin jumankekka. Nyt enää vain niitä järjenjuoksulla varustettuja eteeni kiitos, niitä on kyllä. Minä tiedän Ärf. Nyt nämä pilipalit on nähty ja on järjellisen tosimiehen vuoro. Ihmeitä pyydän tiedän... tai oikeastaan vaadin. Piste

P.s. taitaa iskeä hiljaiset ajat