Olen nurissut siitä, että asuntoni oli tolkuttoman kylmä.... Ainiin tähän väliin jälleen pahoittelut kirjoitusvirheistä. Luen välillä kirjoituksiani ja olen huomannut, että virheitä vilisee enemmän kuin tarpeeksi. Onko sitten kyse laiskoista sormista, jonkinasteisesta lukihäiriöstä, tai muusta. Aika usein kirjoittelen myös väsyneenä ja aina ajatuksen juoksustakaan ei saa tolkkua... Koetan usein oikolukea, muttei vaan millään niitä virheitä kaikkia näe... koettakaa kestää. En siis opi kirjoittamaan ja mitä vanhemmaksi tulee niin sitä taantuu... Tällä hetkellä olen kai siinä tokaluokkalaisen tasolla eli pahenemaan päin. Mutta lukeminen onnistuu. Joskus jopa niin hyvin, että luen ihan omiani. Ei ainakaan tylsäksi käy elämä.

Jotain sentään opin, olisko ollut eilen tällainen valaistumisen ihme. Kylmä asuntoni talvella sai selityksen. Ilmastointihärpäkkeitten suodattimet täytyy siis vaihtaa säännöllisesti. Edellisestä kerrasta venähti vuosi jalkarempan takia. Olin joskus ostanut mielestäni törkeän kalliin paketin suodattimia K-raudasta. Käsittämätöntä, että viisi kappaletta yhden sauman höttötötteröitä taisi maksaa yli viisikymppiä paketti. Ja siihen hintaan ei tullut käyttöohjetta. Orjallisesti kuitenkin noudatin hyvän asukkaan tehtäviä ja vaihdoin suodattimet. Nyt tilasin höttöpötköjä netistä löydetyltä sivulta. Joku Allergia ja sisäilmavirasto vai mikälie. Tilasin neljä kappaletta ja tuli sieltä joku paperikin mukaan, jota en sen kummemmin lukenut ennen kuin muutaman päivän pöydällä lojuneena keräsin sen roskiin meneväksi. Ai, tämä ei ollutkaan tilauslista vaan käyttöohje. "Käännä höttötötterö niin, että sauma jää sisäpuolelle". Ai, niinkuin miksi? No käänsin kun käskettiin. Revin entiset kääntämättömät irti ja vaihdoin uudet hienot käännetyt tötteröt tilalle. Siinä samassa älynvalo paukautti tajuntaani sellaisen ajatuksen, että niinpä tietty. Heureka! Käännetty tötterö on pinnaltaan höttöisempi ja ilmeisesti eristää hirmupaljon paremmin kuin liukas tiivis pinta.Ja imuroi sitä kökköäkin paremmin Voin olla väärässäkin, mutta haluan elää siinä uskossa, että olisin jälleen hitusen älykkäämpi kun ennen tätä oivallusta. Noloa tietty, että jos olen oikeassa niin kitinä huoltoon itseaiheutetusta syväjäädytyksestä on tietenkin hieman noloo.

Dibadui... Se siitä aiheesta. Mitään muuta en sitten oikeastaan oppinut tällä viikolla. Osaan vain jankuttaa tätä kesäajan kirousta. Tämä on niin väärin, että vuorotyöläinen joutuu aikaistamaan vuorokautensa tunnilla sellaiseen vuodenaikaan, että joutuu menemään nukkumaan aamuvuorossa "keskellä päivänvaloa" ja iltavuorossa heräilee heti kun lamppu syttyy vaikka on juuri nukahtanut.  Ai juu... opinhan laskemaan, että lomaan on enää neljä viikkoa eikä kuusi ja luojan kiitos loman jälkeen sentään vähän aiemmin illat pimenee.

Haaveillut olen sitäkin enemmän kuin tätä "elämänkoulua" käynyt (olen lintsannut tunneilta aika tehokkaasti). Töissä on iänikuinen ongelma ilmastoinnista. Välillä tuntuu, että taju lähtee, ennen kuin ilma alkaa kunnolla vaihtua. Onkohan sielläkin suodattimet väärin päin.Toissapäivänä vaivuin johonkin ihmeelliseen ajatusmaailmaani. Tein kyllä fyysisesti töitä, mutta mieli oli todella voimakkaasti jossain mummonmökissä. Siinä oli vihreät seinät sisällä ja valkoiset pitsiverhot. Ikkunasta näkyi pieni vehreä piha syreenipuskineen. Ihan kuin olisi nukkunut ja nähnyt unta. Koska kokemus heittäytyä ajatuksissaan tällaiseen mummonmökkiin oli niin voimakas niin illalla katselin huvikseni myytäviä mökkejä. Ajattelin vielä, että jos saan päähäni ostaa joskus mökin niin sinne pitäisi olla hyvät kulkuyhteydet ja mielellään olisi paljon naapureita lähellä niin ei olisi yksin. Selailin ilmoituksia ja silmiin osui vaaleanpunainen talo. Pikkukylässä. Oih, kylässä. Pihalla samantyyppinen keinu ja pikkuinen patio. Kurkkasin kuvia ja ei voi olla totta...Se oli sisältä kuin karkki ja yhdessä huoneessa vihreät seinät. Remontoijalle. Justiinsa juu. No en lähtisi yksin ja autottomana ostelemaan remontoitavaa möksää, mihin pitäisi sitoutua ja maksella milloin mitäkin remppaa. Jäipä kuitenkin kaivelemaan se päiväuni ja tämä paikka... Perkule..Tuollaisessa voisi kyllä asuakkin.

Haaveilin baaristakin. Sain siunauksen juhannuskamuilta, että mene vain ihmisten ilmoille. Kun ns. lupa tuli... tai ei varsinainen lupa, mutta kysyin, että miten ovat itse rajoitusten purkuun suhtautuneet ja he ovat piipahdelleet milloin missäkin niin ei ole niin traagista vaikka minäkin piipahtelisin... Luvan tullessa meni menohalut.  Olen niin pirun väsynyt taas lähteäkseni minnekkään ja jos olisin vaikka edes käväissyt niin koko paikka olisi joka tapauksessa mennyt kiinni ennen kuin olen edes suihkuun päässyt.Taidan säästää menohalut mieluummin taidemuseoon.