Jaahas. Vierähtikin pitempi aika, kun olen mitään kirjoitellut. Ehkäpä vain siksi, ettei oikeastaan ole ollut asiaa. Mitä nyt pieniä mietteitä käväissyt päänupissa, mutten ole niitä näppäimistölle asti ole saanut.

Sen lisäksi, että on ollut jokseenkin tylsää arkista puurtamista niin on ollut jonkinmoinen ahdistuskin maailman tilanteesta. En kuitenkaan ole ihan vellonut nykyhetkessä vaan velloin aika tiiviistikkin tulevaisuuden haaveilussa. Oli pakko alkaa rajoittamaan uutistulvaa ja ajattelemaan, että kuitenkin elämä jatkuu niin kauan kuin tällaisena jatkuu.

Sain päähäni, että kesällä voisin käydä Ruotsissa. Sitten pohdin, että, jos Ruotsiin asti menen niin miksipä en hyppäisi junaan ja matkaisi Tanskan salmen yli Kööpenhaminaan. Jotenkin innostuin siitä sillan ylittämisestä ja näin itseni junailemassa innolla.

Noh, koska olen varusteltu vielä jokseenkin vikkelillä aivoilla niin aivoitus meni jotakuinkin näin: Tutkailin karttaa ja vertailin matka-aikoja eri paikkoihin.Miksipä en menisi pidemmälle. Sitten intouduin interrail-lipusta. Menikin tiiviisti muutama päivä, kun tutkailin karttoja, vertailin junamatkoja. Toljottelin juutuubista kaupunkeja. Päädyinkin reitissäni seuraavaan.. Tukholma- Kööpenhamina-Hampuri-Berliini- Praha. Ja Prahasta lentäen kotiin. Olin tyytyväinen suunnitelmaani siihen asti kunnes katselin hotellihintoja. Olisin matkalla itsekseni ja matkoineen ja asumisineen tulisi melko kalliiksi. Voisin toki käyttää hostelleja, mutta ensimmäisellä reissulla itsekseen hyppien paikasta toiseen haluan myös levätä. Veikkaan, että nukkuminen nuorison seassa saattaisi jäädä ohkaiseksi.

No mitä sitten seuraavaksi. Jotenkin luovuttaminen ei ollut vaihtoehto ja tutkailin lentoja. Näin jonkin mainoksenkin, että Muncheniin olisi mahdollisesti edukkaita lentoja. Pari yötä siellä ja mihin sieltä pääsisi. Junailin mielessäni taas Prahaan. Kuitenkin mielessä mylläsi, että, jos menen tuonne asti ja lentelen takaisin niin miksi en sitten menisi pidemmälle. 

Tässä välissä tutkailin matkapaketteja Kroatiaan.. nou nou... liian kallista. Kreikkaan... Olishan se, muttei nyt. hmm hmm... Ljubljana, Slovenia. Bingo! Munchenista junalla Alppien kautta Ljubljanaan. Oi ja voi, näkisin Alpit. Aloin tutkailemaan Sloveniaa. Ei perhana mitä maisemia. Ja mitäs mitäs... rannikkoakin löytyisi 40 kilometriä. Tekisi kyllä mieli mennä uimaan. 

No ei se suunnitelma ihan vielä valmistunut. Mitä haluan? Nähdä Alpit ja uida meressä. Miten ne yhdistää. Noh, Mynchen-Ljubljana-suunta rannikolle Koper- Piran- Trieste, Italia. Italia tuppautui mukaan, koska sinne olisi niin tolkuttoman lyhyt matka. Sitten vertailua, budjetin laskemista ja vielä hieman pohtimista. Laskelmista miinustin Saksan ja junareitin. Sitten olin ihan varma. Vain loma-ajankohta puuttui. 

Tässä kohtaa tietämättäni möhläsin. Kävin kurkkimassa lentojen hintoja ja nehän nousivat kertakäyntien mukaan. Ajattelin, että hinnat nousevat sitä mukaa, kun aika etenee, kunnes kuulin tästä kierosta meiningistä, että koneen tiedot jäävät bittimaailmaan nostamaan kiinnostuksesta hintoja. Onneksi kuulin niin sain ohjeistusta kikka kolmoseen, että hinnat eivät olisi varattaessa taivaissa.Armotonta pommitusta pomolle, että millon on loma? Millon, millon, millon. 

Jännä, että vaikka kurkkailin vielä muitakin vaihtoehtoja. Vaikkapa visiitti Belgiaan, mikä kiinnostaisi älyttömästi niin Slovenia jämähti istumaan tuohon johonkin keuhkojen ja sydämmen väliin. Tuo on se juttu, minkä haluan ja aion toteuttaa.

Ankaran lomapäiväpommituksen jälkeen saimme vihdoin tietoa ja samana päivänä varasin matkan ja hotellit. Tiputin Triesten pois ja päädyin seikkailuun Sloveniassa. Pyrähdän kolmessa paikassa ja teen visiittejä lähialueille. Aion siis todellakin nähdä samalla reissulla nähdä Alpit karvan verran kauempaa ja uida meressä. Jännäksi reissusta tekee sen, että aion pärjätä 8 kilon matkatavaroilla. Onnistuu. Olen intopinkeänä koepakannut pariinkin otteeseen. Kiloihin jäi jopa tilaa pienille tuliaisille ja vaatteita on riittävästi. Ajattelin, että turhien tavaroiden shoppailun sijasta aion nauttia maisemista ja mauista ihan paikan päällä. Nauttia täysillä.

Jotenkin kiva, kun on mitä odottaa. Samalla odotus potkaisee persuksille itsehuollolle, mikä tosin on ihan hyvin alkanut uudelleen. Hommasin aaiemmin kuntopyörän ja sillä olen veivannut polvea kuntoon. En tiedä näkyykö mssään, mutta on ollut hieman kevyempi olokin. Inventoin vaatekaappia jaa jotenkin tuntuu, että nyt on jotakuinkin kaikkea mitä ylipäätään tarvitsee. Paria toppia lukuunottamatta. Kotiin ei tarvitse nyt mitään. Maalattavaa olisi, mutta säästän talvelle tekemistä. Eli vihdoin olen tainnut saavuttaa sen, että voi alkaa ajattelemaan vapaammin pikkuisia ja isompia reissuja. 

Kunhan tuo naapurin setämies ei sotahulluudessaan pilaa suunnitelmia.