Köh köh... Vaikka ilma on ajoittain sakeana tomusta, on silti ihanaa, kun kevät etenee. Ihan vielä ei sinivuokot kaunista lähimetsää, mutta melko lähellä.

Aloitin parvekeprojektin hyvissä ajoin. Siivosin, hankin uusia kalusteita. Parit pikkaraiset narsissit. Sain kotiinkuljetuksena puunoksia somistamaan. Jotenkin hauskaa, etten tätä sisustushommelia tee ihan yksin. Mukavaa. Ei vain millään malttaisi odottaa kesäkukkia. Kaipa se on kuitenkin pakko. 

Odotan vaalipäivää. Voisihan sitä äänestää aiemminkin, mutta jotenkin oikea vaalipäivä tuntuu perinteissemmältä. Kerrankin tiedän varmuudella kaksi vaihtoehtoa. Täytyy vielä tutkia vaihtoehtoja tarkemmin. 

Olen edelleenkin allerginen kellonsiirtelylle. On kuitenkin hitusen helpompaa, kun ei heti tarvinnut kammeta aamuvuoroon. Kiukuttelen aamuherätyksestä sitten tiistaina vasta, kun aamuvuoro koittaa.

Nyt paukuttelen ylitöitä sunnuntaihin iltavuorossa. En tiedä mikä ahneus päähäni sinkosi, mutta päätin ilmoittautua ylitöihin myös seuraavaksi viikonlopuksi. En ole ikinä tehnyt kahta viikonloppua putkeen. Vähän jännittää jaksamisen puolesta, mutta onni on hyvä bossi, jonka kanssa sovimme mahdollisuudesta livahtaa joku päivä aiemmin pois. Ja onneksi on sitten eteenpäin vajaampia viikkoja luvassa pyhien suhteen. 

Kummallista, että pohdin pari päivää syvällisempiäkin tarinoita vaan nepäs katosi päästä. Olen kai sitten niin keskittynyt tähän työrumbaan ja hereilläpysymiseen.

Jospa ryntäisi ennen töitä vielä markkinoille. Jos siellä olisi jotain kivaa, mikä tarttuisi mukaan.