...Aikakone. Toistan varmaan itseäni, mutta eikö se olisi jo aika keksiä sellainen masiina ihan yleiseen käyttöön. Ollen joskus haaveillut piipahtaa 60- ja 70-luvuilla. Onko se valo muka kultaisempi vai onko aika vain kullannut muistot. Niin ja valokuvat kulahtaneet.

Nyt kiinnostaisi mennä seuraamaan ihmisiä, jotka keksivät esimerkiksi porkkanan. Tai palsternakan. Kuka nekin keksi, että heureka, nämähän voi syödä? Ei mkään turha heppu ollut tämä.

Tein juuri ruokaa, mihin paistoin palsternakkaa, selleriä ja inkivääriä. Lisäsin pannulle pakkasesta grillattua kanaa ja roiskasin kookoskerman ja lusikallisen punaista currytahnaa. Voi jummi, että oli hyvää riisin kanssa.

Vaikka ruoka oli hyvää niin olisi silti metkaa käydä todistamassa hetkiä, kun jotain uutta on keksitty. Toisaalta, koska on insinööriosaamisesta kyse niin taitaa ehtiä maapallo poksahtaa vanhuuttaan ennen kuin kaikki on etukäteen pohdittu.

Pohdinnoista tuli sellainen mieleen, että kuinka sisarukset voivat olla niin erilaisia? Olen huomannut, että suunnittelen paljon asioita. Niitäkin, mitä jätän tekemättä. Varauksellisuutta asioihin, mitä ehkä voi tapahtua. Sitten olen huomannut, että jos suunnitelmaa tarvitaan käytännössä niin ei se periaatteessa kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut. Mutta ompa jokin pohja kuitenkin, mistä lähtee liikkeelle.

Veljeni on toista maata. Sellainen sähköjänis, joka toimii nopeasti. Välillä ajattelematta pätkääkään ja sohlaakin välillä. Kohtuudella olemme kuitenkin molemmat pärjänneet.

Nyt olen suunnitellut ja sohlannutkin asunnon suhteen. Olisi aika vaihtaa ja tein hakuja jo alkuvuodesta asti. Olisipa aikakone niin näkisi missä jatkossa asuisi. Voisin sisustaa etukäteen...

Tämänhetkiseen kotiin alan kyllästyä. Talvella ei ollut kunnolla pakkasta, kuin muutaman kerran niin patteritkaan eivät lämmenneet kuin sen muutaman kerran. Kylmää ilmaa puhalsi ilmastoinnin takia suoraan nuppiin tuuletuskanavasta. Valitin asiasta ja ratkaisivat asian ilmeisesti laittamalla ilman vaihdon kiinni. Tai ainakin pienemmälle. Nyt tarkenisi vaihtaa ilmaa, muttei kukaan ole sitää erikseen pyytänyt. Joka kerta kun kokkaa, niin koko kämppä on täynnä käryä. Nyt olen huomannut, että päätä särkee useammin ja nenä menee tukkoon. Jouduin hakemaan kellarista ilmanputsarin ja se helpotti hieman oloa.

Keittiö ei ole kohentunut itsekseen vaan jatkaa ränsistymistään. Kodin kamppeisiin olen tyytyväinen, kunhan seinät saisi vaihdettua. Siitä tulisi mukava projektikin. ensin pakata ja poistella turhuuksia. Ja viettää "joulua" avaten paketteja ja pelata palikkatestiä, mitä mihinkin laittaisi. Mahdollisesti nauttia valoisemmasta asunnosta myös aamu kuuden jälkeen. 

Sillä aikakoneella voisin hurauttaa sen arkkitehdin työskentelyä katsastamaan. Antaisin hyviä vinkkejäkin. Asukkaan näkökulmasta. (Eivätkö arkkitehdit itse asu????) Talon palo-ovet sijoittaisin toisin päin. Niin, että tulipalon sattuessa ei tarvitsisi avainta käyttää ja ovi aukeaisi ulos päin. Pyöräkellarin oven aukeamissuunttaakin vaihtaisin. Silleen, että ovi avaisi väylän kuljettaa fillari suoraan ulos tai suoraan sisään. Nyt kammetaan ahtaassa välissä pyörä melkein rappukäytävän oveen kiinni ja venkslataan oven ja taittuneen pyörän kanssa tovi. Sijoittaisin koko talon toisin päin. Vaikka näin tämä asunto onkin kesällä viileämpi niin silti ei mahdu logiikkaani, että miksi juuri aamuaurinko on niin tärkeä ja loppuaika vuorokaudesta eletään pimeässä.

Viihtyisin itse paremmin ilta-auringon puolella. Se on lämpöisempikin, kuin jäätävä paiste aamulla, kun voisi vielä nukkua vaan ei voi.

Oih... Tulevassa asunnossa on kiva keittiö. Vaikka se olisi pieni niin olisi kuitenkin käytännöllinen. Tavarat saisi kaappiin ja sieltä ulos ilman, että puolet joko tippuu alas tai , että ne saisi paikalleen ilman, että saa harrastaa astia-akrobatiaa.

Olen pohtinut kohtalokummaa... Miksi se ei anna minulle sitä toivottua asuntoa? Mitä sillä on mielessä? Haen siis tiettyjä asumisoikeusasuntoja ja hakuja on ollut jo parikymmentä. Minulla taitaa olla lian nuori numero, kun ei ole edes katsomaan päässyt.

En tiedä, johtuuko valosta ja valvomisesta vai mistä, mutta jotenkin on ihan hirmuisen väsynyt. Sain tänään kuitenkin siivottua ja parvekkeen kukat laitoin vaihtoon. Narsissit saivat mennä ja muutama orvokit saivat enemmän multaa. Kohta ajattelin mennä pitkälle lenkille. Jos ei tuulisi myrskyn lailla niin kokeilisin jotain muuta. Polkupyörää jes jes jes. Viime viikonloppuna kokeilin piruuttani talon kerhohuoneella olevaa kuntopyörää ja perkule... Sain kun sainkin pyöräytettyä koko kierroksen ympäri. Aivan mahtavaa, että kesän suunnitelmiin tuli pyöräilymahdollisuus. Heti kun vapailla säät sallii niin täytyy alkaa treenaamaan. Voi olla, että jalka väsyy uuteen liikkeeseen nopeasti, mutta se on tehokasta lihasten vahvistumista ajatellen. Polkimien pyöräyttely ei edes sattunut. Aiemmin portaissakin sattui jonkin verran. Ihan kuin luut ottaisivat toisiinsa kiinni. Tai, että koko koipi menisi sijoiltaan. Nyt olen käppäillyt enemmän ja enemmän töissä rappusia ylös ja alas. Jotenkin vain niin ihanaa ja helpottavaa, että tästä tulee jonkinmoinen kalu. Parin työpäivän jälkeen tosin jalka väsyy, mutta ihmekkö tuo, kun askelia kertyy reippaasti yli 17 000. Pitäisi muistaa venytellä.

Voisikohan väsymys olla sitäkin, että raa`an kevään valon kera myös kaipaisi sosaalista toimintaa. Tosin olen enemmänkin sosiaalinen erakko. Nauttis kuitenkin olla ihmisten keskellä vaikka olisikin yksin. Ehkäpä sitä kaipaa hetkiä, että voisi tai oikeastaan olisi syy meikata ja pukeutua kauniisti. Voi luoja, että kaipaisi suoniin kulttuuria. Museoita. niitä kivoja retkiä kameran kanssa kuvaamaan ihmisiä ja eläimiä. Tapahtumia. Valinnan vapautta mennä ja olla menemättä. Juhannustansseja toppatakissa.Uimahallia..... oih vesijuoksua. Pidetään pirusti peukkuja, että maauimalaan pääsisi heinäkuussa, jos ei muualle pääsisi.

Sitä riemua odotellessa... Ulos lenkille. Sitten, jos kokeilisi taas maalata taulu, jota olen suunnitellut ja lopputulos jännittää, että onko edes sen värinen kuin ajattelin. Illalla katti kainaloon ja kirja käteen. On se tämäkin ihan ok. Eipä tämä niin hirveästi normaalista poikkea.