Harjoittelin lomailua juhannuksena. Matkustin niinkin pitkälle, kuin Helsinkiin. Varasin huoneen hotellista ja pyörin ympäri kaupunkia. Kävin Allas Seapoolilla kuuntelemassa Stigiä. Mikäpäs siinä kesän ensimmäisillä helteillä. Oli jotenkin niin kivaa palloilla kesän ensimmäisillä helteillä kaupungin riennoissa niin, ettei tarvinnut stressata junien aikatauluja. Viihdyin hotellissakin viimeiseen asti, ennen kuin hyppäsin kulkuvälineisiin matkalle kotiin. 

Kaupunki-juhannus. Vaihteeksi erilainen, mutta täydellisen virkistävä odotellessa sitä oikeaa lomaa. Stigin tarjoilema elävä musiikki yleisöineen meni suoraan ytimeen. Ihan luihin asti. Siitä kun on pitkä aika, kun viimeksi on ollut vastaavanlaisissa tunnelmissa.

Talsin pitkin kaupunkia ja löysin itselleni uusia ja eksoottisiakin terasseja. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä ja sen ajatuksen , että Helsinki on tyhjä juhannuksena, voi unohtaa. Koska kävelin kaupungilla turistin silmin niin kyllä Helsinki on aika eksoottinen paikka keskellä kesää. Ihan jo valon takia. Kymmenen aikaan illalla laskevan aurinkon valoTuomiokirkon kyljessä oli aikas mageeta katsella. Yleensä en valoisuudesta tykkää nukkumisasioitten vuoksi. Hämmästyin kyllä omasta aikataulustani. Olisin ollut ajoissa valmis matkustelemaan kotiin, mutta koska mulla oli huone niin empäs luovuttanut. Painelin Helsingin yössä kerrankin ja nautin pilkkuihin asti. Kömmin unten maille ja aamulla hilppasin aamiaiselle. Sitten kömmin takaisin vuokrattuun petiini kuuntelemaan äänikirjaa. Olin niin rentoutunut, etten muistakkaan milloin olen ollut viimeksi. Olen käynyt ihmisten ilmoilla aivan liian harvoin.

Pieni draama tähän väliin mahtui, ettei aivan seesteiseksi voi menoa arvostella kotonakaan.

Olen siis viihtynyt uudella asuinalueellani ja uudessa kodissani ehkä liiaksikin. Pari miinusta löytyy kyllä. Yksi on sijainti. Joka paikkaan kestää matkustaa. Lähellä ei ole oikeastaa ihmeemmin mitään muuta kuin luontoa. Toinen on ylihinnoiteltu lähikauppa. Kesällä pääsee onneksi pyörällä mihin vain ja halvempiin kauppoihin bussillakin. Kolmas on talvella kylmää vuotava ovi karmineen ja makkarin ränni. Siltikin olen tuntenut paikan omaksi. Olen rauhoittunut kummasti.

Luonto ja maisemat ovat tulleet tärkeäksi ja taloyhtiön pihaa on koristanut aivan upea niitty. Viime kesänä niitty oli aivan tupaten täynnä perhosia ja kukkien kasvua ja vaihtumista on seurannut huomaamattaan. Kunnes eräs päivä töistä tullessa iski järkytys. Huollon pojat olivat käyneet pistämässä trimmerillä kaiken sileäksi. Mitä ihmettä!!!. Niitty on tarkoituksella tehty ja siihen on pistetty rahaa. Nyt se on kynitty ja palanut raasu. Kuin raiskattu. Rikos!

No joo, pojat mokas, mutta ihmettelen, ettei heille työnantaja ole kertonut alueita tarkemmin mitä siistiä. Tuhkikset tursuaa. Ja ne paikat mitä voisi siistiä, rehottaa. Ihmettelen, ettei heillä ole leikannut siinä kohtaa, kun täydessä kukassa oleva alue on ryjäräjän vieressä ja se ryjäräjä jäi koskemattomaksi ja ne pisti sen väärän alueen paskaksi.. Ovat varmaan ajatelleet, että saa näkyvää tulosta aikaiseksi, kun vetää ne kukkivat niittykukat ja jokunen varta vasten istutettu sileäksi. Ihmettelen  vähän sitäkin, että yksi naapuri oli seuraillut touhua, muttei sanonut mitään. Oli kuitenkin yhtä lailla tuohtunut kuin moni muukin naapuri. No minulta pääsi kysymys ennen kuin ehdin ajattelemaan, että miksi et sanonut heille mitään? No öö no en mä älynny.  No voi hemmetti. Ainut, joka olis voinut stopata niin ei nyt sitten viittinyälynny. Ahdisti, että huolto ei ole oikein ehtinyt alueiltaan tekemään mitään järjellistä, kuin liikkumaan alueittensa välillä työpäivän aikana, mutta kun saa aikaiseksi niiin homma on tuhoisaa. Kele tana.

Mua ahdisti niin paljon illalla, etten meinannut saada unta. Ahdisti se, että taas kun on erehtynyt olemaan onnellisuus-tilassa ja se niitty on ollut yksi osatekijä niin se on täytynyt tuhota. Ihan kuin rangaistukseksi siitä, että on ihaillut jotain asiaa. Ahdisti myös.... Hmmm ... saako näin sitten sanoa, mutta ihmisten tyhmyys. Jos vähän käyttäisi ajatteluun aikaa niin meillä olisi kaunis niitty tai edes osa siitä jäljellä. Huomasin pohtiessani niityn tuhoa, että kuinka paljon se on merkannut. Se on ollut sellainen sielun hoitaja. Energian antaja. En osannut edes kuvitella, miltä tuntuu, kun sitä ei ole.

Jotenkin niityn tärkeys liittyy myös kissoihini. Se on ollut perhosineen minulle kuin pieni muistomerkki. Nyt seuraillaan sitten kulottunutta aluetta, mihin niitetyt kukat vain jätettiin kuivumaan. Istutetut puut ovat alkaneet kuivumaan, koska kosteutta ei sido mikään. Ehkä ensi vuonna saadaan nauttia syksyyn asti. Kun kuulin yks päivä trimmerin äänen niin pomppasin parvekkeelle keuhkot täynnä ilmaa valmiudessa karjaisemaan. Onhan tuossa jotain pientä niityn yritelmää kuivassa rinteessä ja sitä ei voi tuhota tai maa- aines valuu tielle. Ilmeisesti poika huomasi minun haukan katseen ja siirtyi trimmereineen tuhoilemaan muualle. 

Loma on tyttöilyn aikaa. Aloitin virallisen lomailun ja muutamassa päivässä olen ehtinyt tekemään vaikka mitä. Parhaiten lomafiiliksiin pääsee kuitenkin kampaajalla. Olin niin piristynyt uudesta lookistani, että intoilin jopa kynsien lakkaamiseen. Matkavaatteista parit vaihtuivat jälleen astetta naisellisemmiksi. Tajusin, että saa kai sitä olla tyttö vaikka onkin ylipainoinen, duunari, ikisinkku, jota ei huoli, kuin psykopaatit hetkelliseen hyötykäyttöön. Löysin alesta sellaisen mekon, mikä näyttää käsissä aika pelkistetyltä teltalta, mutta jotenkin päällä se muuntautuu ripauksella seksikkyyttä, vilpoisaksi ihanuudeksi. Pikkumuutosten myötä olen aika tyytyväinen itseeni. Tällä mennään. 

Olen fillaroinut, uinut, päivettynyt, levännyt ja saanut syömisen kuriin. Jotenkin hassusti, mun syöminen normalisoituu välittömästi, kun ei tartte töihin mennä. Onnellisuuskäyrä pomppasi samantien ylöspäin, kun suljin työpaikan oven kuukaudeksi. Onkohan tämä merkki, että pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Kyllä. Koko universumi sitä huutaa. Kun löytäisi vain jotain tilalle. Ilman mitään ei välttämättä ole viisain vaihtoehto vapaaehtoisesti toteuttaa.

Jatkan kuitenkin ansaittua lomaa. Kivaa on tiedossa ja onneksi tätä riittää vielä pitkään