Lomasuunnitelmiin kuului visiitti Mummotunneliin. Ns. Kilttiä elämää viettäneenä ajattelin mennä nauttimaan tungoksesta. Hukkumaan ihmismassaan. Piti lähteä liikenteeseen jo perjantaina, mutta se himo lähteä jorailemaan puuttui. Menin mieluummin kuntosalille ja veivasin siellä ilman kelloa niin pitkään, että suihkun ja ruuan jälkeen ei tullut mieleenikään lähteä enää yhtään mihinkään. Lauantaina keräilin fiilistä uudelleen. Kerrankin, kun on aikaa ja tilipäivän kunniaksi myös rahaa. Kävin fillarireissulla päivällä keräilemässä positiivista energiaa. Satsasin hyvään ruokaan ja kupsutteli ja rapsuttelin itseni edustuskelpoiseksi. Ilta oli lämmin. Ihan oikea kesäilta, jollaista oli jo tovin kaivannut. 

Suuntasin Helsinkiin ja asetuin jonoon. Asemalta käveli melkeimpä yhtäaikaa toinenkin nainen itsekseen. Seisoin hänen kanssaan jonossa. Seuraavaksi jonoon asteli kaksi naista ja yksi mies. Näiden kanssa juttu alkoi lentämään ja nauraa käkätettiin. Sisälle päästyä seurueet katosivat kukin omiin suuntiinsa. Jonkin aikaa musiikkia kuunnellessa ja pari kertaa sahattua ees taas ryysiksessä alkoi hieman väsyttämään. Asetuin johonkin reunemmalle ja se ryhmä sattui olemaan siinä vieressä. Pääosin juttelin naisten kanssa ja mies pysytteli taka-alalla. Yhtäkkiä toinen nainen alkoi ihmettelemään, että ette sitten olleetkaan kavereita sen toisen naisen kanssa. -Minä:Juu, ei me tunneta, mutta satuttiin jonoon yhtäaikaa. -Nainen:Ai luulin, että olette yhdessä liikenteessä, mutta minun miestäni et sitten iske. Tuo on MINUN mies ja ystäväni on hänen jalkavaimonsa!!! .........M:???Juuh, ok, en ollut täällä ketään iskemässäkään. Ei ole ihan minun tyyppiä täällä. (suunikin loksahti auki, koska olimme jutelleet hyvässä hengessä niitä näitä. Ei edes miehistä vaan nostalgiasta, ruuhkasta, musiikista jne).

Sitten tämän naisen ystävä avautui... Niin tuo mies on varattu, mutta etkö vois iskee jonkun muun vaikka tuo viereinen mies tuossa. Yritin sanoa, etten ole ketään iskemässä täällä, mutta nainen alkoi naittamaan jollekkin aivan randomille. Se tyyppi tietty alkoi juttelemaan, mutta itse olin ärsyyntynyt. Täytyy olla todella olla epävarma tullessaan tuollaiseen paikkaan, jos olettaa kaikken vievän hänen tai ystävänsä miehen. Juttelin hetken ihmetyksestäni tälle miehelle ja tämä "ystävä"nainen tuli hetken päästä nillittämään, ettei saa olla niin vakava. Pitää hymyillä. Ja sitten alkoi tivaamaan sille miehelle "Kerro vitsi! Kerro vitsi!

Oujee... Kiitin miestä kohteliaasti hetken seurasta ja totesin, että enköhän taida lähteä kotiin päin. Ja lähdinkin.

 

Nyt olen tietoisesti ilkeä, mutta otti jotenkin päähän, että joku kirjastonhoitaja 70-luvulta ajattelee automaattisesti, että joku sinkku on juuri hänen melko kuivahkoa ukkoonsa saalistamassa. Tai saalistamassa ylipäätään yhtään mitään. Jos menen yksin jonnekkin.. olen siis automaattisesti helppo nakki, saalistaja... Ei juku, tiedä vaikka olisinkin jopa huora. se mahdollisuus, että jalkaudun viihteelle TAPAAMAAN TAI KATSELEMAAN VILPITTÖMÄSTI IHMISIÄ on jollain lailla täysin absurdi ajatus. Missäköhän sitten voisi käydä ilman arviointia yksin, jos en ikinä saa ketään kaveria mukaani. Tuttavapiirini on joko laiskaa lähtemään, jossain pois maisemista tai sitten jo niin nuoria, ettei olla samalla aaltopituudella huvitusten ja huumorin suhteen. Koska olen yksin niin pitäisikö sitten kieltää piruvieköön kaikki mahdollisuudet liikkua ovesta ulos. Vaikken liikkuisi minnekkään niin urpot kyllä löytävät tiensä pilatakseni päiväni. Kun ulkoudun niin olen kuin maalitaulu v-mäisille ihmisille. No mutta ajattelen niin, että nämä naiset olivat mitä ilmeisemmin melko epävarmoja itsestään. Ja jos näin on niin tekisivät ennemmin itseleen jotain. Vaihtaisi tyyliä, jos kerran tuntee itsensä vanhaksi (pohti jonossa asiaa). Ei sen takia meikäläistä tarvitse alkaa luokittelemaan. Ärf.

 

No mutta onneksi on fillari, kamera ja rutkasti aikaa tuottaa itselleen taas se parempi fiilis. Olen fillaroinut todella paljon, käynyt salilla ja uimassa. Muutama hyväkin kuva on tarttunut matkaan ja alan pikkuhiljaa hallitsemaan tekniikoita, joilla saa kuviin hieman erkoisuutta. Maalauksellisuuttakin. Olen kuvannut nyt paljon luontoa ja eläimiä. Pikkuhiljaa kaipaisin ihmisten kuvaamista. Se vaatii kuitenkin rohkeutta, jos ventovieraita kuvaa. Ihmisistä saa kuitenkin sisältöä enemmän.  Fillarin kyydissä on vierähtänyt aika mukavasti. Olen löytänyt paljon uusia maisemia ja reittejä. Tunteja hurahtaa reissuihin helposti muutama. Huomasinkin, että kunto kestää nykyään tosi hyvin ja polvikin on parempi. Yksi pikkureissu tiedossa ja sitten loppuukin loma hetkeksi alkaakseen taas uudelleen.