Sanotaan, että puolen tunnin päivittäisellä reippaalla kävelylenkillä on mittavat terveysvaikutukset.

-Ryhti kohenee ja lihakset vahvistuvat.

-Luusto pysyy kunnossa.

-Rasva ja sokeriarvot paranevat.

-Nukahtaminen helpottuu.

-Mieli pysyy virkeänä.

-Lisää elinvuosia.

-Sydän pysyy terveenä.

-Painonhallinta helpottuu.

-Riski sairastua vakavasti pienenee.

-Stressi vähenee.

Suositellaan liikkumista luonnossa. Metsässä. Se tekee kaikin tavoin hyvää. 

Tuo kaikki on totta ja olenkin intoutunut tekemään lenkkini useamman kerran viikossa. Niinkuin aiemminkin. Hetken into oli kadoksissa, mutta onneksi se oman itsensä hoitamisen halu palaa kuin palaa aina takaisin. Välillä uimista ja välillä kuntosalille. Ihan silläkin, että ryhti pysyisi kasassa ja sitä mukaa vaivat pysyisivät poissa. Olin pari viikkoa käden takia sairaslomalla ja kuntoutuessa uusi puhti suorastaan rynnisti piristämään päivääni. 

Pari päivää sitten nautin vauhdin hurmasta. Intoilin lenkille ja yllätyin itsekkin omasta vauhdistani. Jopas olen reippaasti liikkeellä. Teen hieman pidemmän lenkin kuin sen puoli tuntia. Nyt nautin liikkeestä. Kappas, tuota metsäreittiä en olekkaan mennyt pitkään aikaan. Kurvasin metsäpolulle. 

Sitten muistin punkkivaaran. Polulla eteen tuli kohta, missä polun toisella reunalla on iso kivi. Toiselta puolelta kaartui puiden oksia. Yyh.... Aloin työntämään hihallani oksia tieltä pois toivoen vain, ettei mikään kissaa pienempi öttiäinen päätä muuttaa nahkaani asumaan. Samaan aikaan ylitin kiven reunaa ja ping pong..... Jotenkin onnistuin kompuroimaan omiin jalkoihini ja lensin nurin. Polvessa muljahti muutaman kerran ja peffallani istuskellessa ajattelin, että nyt sattui. Ai perk....

Pikatarkastus ja jalalla pystyy jotenkuten astumaan eli mitään ei pitäisi olla poikki. Könkätessä kotiin, mietin, että pitäisikö mennä lääkäriin. Nääh.. En ehdi enää ennen iltavuoroa. Menin töihin. Puolipäivää meni kohtuu ok könkkäillessä. Sitten särky kasvoi ja jalalla ei voinut enää astua. Aamulla koipi oli pahempi. Tohtori tutki ja määräsi täyskiellon liikkeelle. Ei edes uimista muutamaan päivään. Olispa määrännyt kepukatkin, että vois edes jotenkin liikkua ulkona kivuttomammin. Onnistuin siis reväyttämään polven sisäsivusiteen. Onneksi ei toistaiseksi pahempaa. Eikä siihen satu kuin kävellessä. 

Noh, minä menin metsään ja onneksi pääsin sieltä myös pois. 

Pieniä esteitä jaa hidasteita tämänkertaisessa "elämäsi kuntoon"-projektissa, mutta eiköhän se tästä taas, kunhan nyt malttais parantaa. Tylsistyminen kuitenkin uhkaa. Jospa lukisi kirjan loppuun, minkä aloitin jo vuosi sitten vaan en ole saanut siihen aikaa lukea. Sisustukselliset asiat saavat nyt odottaa. Pari mattoa olisi pitänyt raahata. Ehtiipä ne myöhemminkin.