Eli käväise ensin jääkaapilla. Rakentele picnic ja tee olosi mukavaksi. Nyt on meinaan tarinaa pidemmästikkin. Ainakin tuntuu itsestä kovinkin paljolta. Tohinaa ja tuhinaa, ihmetystä ja valaistumista on riittänyt.

 

Haasteita.

Töissä saimme kuntoiluhaasteen. Viisi kuukautta keräilemme viivoja. Viiva tai oikeastaan ykkönen tulee vähintään puolen tunnin yhtäjaksoisesta, mistä tahansa liikuntamuodosta. Kävelystä kuulimme luennon, kuinka paljon siinä on terveysvaikutuksia. Jotkin faktat olivat yllättäviäkin vaikka tiedän kyllä, että mikä tahansa liikunta on aina hyvästä. Sainkin itseni jo käppäilemään aamuvuoron jälkeen, mutta iltavuorossa lähteminen on ollut nihkeää. Mittailin kellosta hyvän reitin ja olen noudattanut aikas hyvin. Ja vaikutus tosiaan tuntuu nopsaankin. Tarpeeksi kun touhuaa niin osallistuu lopulta arvontaan ihan passeleilla palkinnoilla.

Käppäilyn lisäksi aurinko armas alkoi hellimään siihen malliin, että kaivoin fillarinkin naftaliinista. Puoliksi irti oleva "Tarakka" kolisee ja väkisinkin päässä soi Skandinavian Music Groupin Kaunis Marjaana. Mutta eipä se menoa haittaa.

 

 

Uudistusta.

Koska sain eteisen valmiiksi niin intoilin myös makuuhuoneen kimppuun. Purin sängyn, josta koristelistat olivat romahtaneet jo aikapäiviä sitten. Sänky oli liian iso ja koko huone tuntui tympeältä varastolta. Jonkun aikaa nukuin pelkillä patjoilla aatellen, ettei tässä kiire ole minnekkään. Pikkuhiljaa sain maalattua seinän. Siitä tuli tummempi harmaa, kuin eteisestä. Jotenkin se sävytön harmaa vain toimii. Siihen sopii muut sävyt ja on rauhallinen. Ei edes tunnu liian tummalta. Listat vaihtuivat valkoiseksi. Kaapinovet odottavat vielä uutta pintaa ja valaisin odottelee jotain päätöstä, millainen hän on.

Vappu-aattona menin Ikeaan ja löysin sieltä passelin pedin. Sänkyvaihtoehtoja olinkin kahlannut siihen malliin, että alkoi nähdä uniakin kataloogeista. Mittanauha on suhinut huoneessa mittaillen kaikki vaihtoehdot parvesta milloin millasiinkin viritelmiin. Tavoite oli kuitenkin saada kapeampi, 140cm laatikoilla varustettu, korkea peti. säilytystila on se ykkösasia.

Sitten päästäänkin varsinaiseen aivopieruosastoon. 

Tilailin sänkyä ja kuljetusta. Olin jo jumpannut edellisen osiksi. Jumpannut pari vitriiniä, jotka sain pilkkahintaan ja toisen maalasin muiden maalausten sivussa. Leikinpä sitten todella säästäväistä, koska pystyi valitsemaan kuljetuksessa halvemman kadunvarsitilauksen ja kalliimman kotiin asti, välillä. Joo tottakai halvempi. Olenhan minä noita kannellu. kyllä ne menee. Onnesta soikeana palasin kotiin odottelemaan.

Vappupäivänä vapaapäivän aamukahvia nautiskellessa vasta välähti. Minähän joudun oikeasti kantamaan, eikä ne ole lauta kerrallaan vaan laatikoissa!!! Yksin!!! O´ou. Tarkistin pakkaustiedot ja poing poing. Tiedossa oli yksi 13 kg, kolme kolmenkymmenen kieppeillä olevaa pakettia ja yksi neljäkymmentä kiloinen parimetrinen pakkaus. Noh, jos en saa kerralla niin puran pihalla. Seuraavana aamuna kun heräsin ja odottelin kuljetusta, katselin kaatosadetta. Mitäköhän tästäkin tulee. Kuski soitti tulemisestaan ja kysäisin, että voisko isoimman paketin nostaa sateensuojaan, jos en saa kannettua. Juu sopii. No kuskin apu oli tasan tarkkaan se, että nosti kuorma-auton lavalta ulos ja alas. Ei puhettakaan, että siirtää sitä metriäkään kauemmaksi autosta. No ähelsin ja pähelsin ja sain kun sainkin reilut sata kiloa sänkyä paiskittua kotiini. Muutama kirosana tuli siihen malliin, ettei neibörit ole tainneet tällaisia versioita ikänään kuulla.

Seuraava päivä meni kasatetta noin biljardi ruuvia ohjeiden mukaisiin paikkoihin ja kappas. Taioin itselleni sängyn. Patjakin tuntuu passelilta vaikka vieläkin löyhkää tehtaalta.

Tap tap kuitenkin olalle. Jumankekka, mä olen itsestäni ylpeä.

 

Huoli.

Kaiken tohinan keskellä pieni kisuni tuli kipeäksi. Se söi todella huonosti ja jossain kohtaa alkoi liikkumaankin huonommin. Ajattelin näin, että katson työpäivän jälkeen, mikä on kunto. Jos huono niin se on sitten viimeinen lekurireissu. Kotiin palatessa kävin hakemassa Sheebaa, mikä on yleensä ollut kalleuden vuoksi sellainen erikoisherkku. No eipä niin kipeä ollut etteikö Sheebat maistu. hain lisää ja siitä pikkuhiljaa kisuni vointi parani. Se on taas entisellään. Komentelemassa milloin mitäkin.

 

Outoutta.

Olen ollut innoissani ja iloinen touhuillessani kotiani kauniimmaksi. Intoilin myös erään bändin keikkajulisteestakin. Kaiken tohinan keskellä toteutin pyynnöstä keikkajulisteen. Kommelluksilta ei selvinnyt tälläkään kertaa, kun jotain sopii. Olin väärässä paikassa. Onneksi sentään sen verran lähellä, että juoksin (siis oikeasti juoksin) paikalle. Käytettävä aika vain hupeni viiteentoista minuuttiin. Noh ei muuta kun vermeet esille ja kohde paikoilleen. Pönöttivät siinä liian jäykästi, joten heittäydyn ohjaajaksi. Hetin niitä pallolla. Ilveilin ja komentelin ja lopputuloksena oli vallan hauskoja kuvia. Päätäntävalta oli laulajalla, jolle keikka oli ensimmäinen ikinä ja valitsi kuitenkin rauhallisimman, mutta lämminhenkisen tuotoksen. Tuota olisi nastaa harjoittaa joskus lisää.

Olin katsomassa bändiä ja vaikka totesin, ettei mitään tarvitse maksaa, koska en ole ikinä tällaista tehnyt, eikä lopputulosta voi taata niin olishan ne vaikka tuopin voineet tarjota. Heh... muokkailin kuvatuksia reilu kolme tuntia kotona. Nooh... kokemusta rikkaampi. Ja tästä lähtien taidan olla vähättelemättä enää yhtään panostani ja ainakin minimin voisin pyytää. Tai edes mikrobin, kunhan ei tautien muodossa.

 

Päähänpistoja.

Käväisin vappuna Lidlissä. Ostin heräteostona mekon. Kotona sovitin sitä vasta illalla. Tämähän on kiva, mutta tumman sininen. Olisko sittenkin harmaa ollut kivempi. Paljonko kello? Varttia vaille yhdeksän. Kauppa auki yhdeksään... Ehtisinkö? Ja mä niin juoksin (siis oikeasti juoksin) kauppaan vain todetakseni, että se on kiinni. No tietenkin, onhan sentäs vappu. Täytyy olla tosi kiva mekko, että lähden juosten kauppaan hakemaan. Löysin sen myöhemmin, mutta se olikin väärän harmaa. Voi hyvää päivää! Pitäisiköhän oikeasti alkaa tekemään ihan oikeita juoksulenkkejä ihan oikeat varusteet päällä.

 

Matkailua.

Vihdoinkin se koitti. Kauan odotettu Pietarin risteily. Ei ole ensimmäinen kohde, jonka valitsisin. Jotenkin tuo Venäjä on vaikeasti pureskeltava kaikkine mielikuvineen. Mutta matka oli todella edullinen liiton ammattiosaston kautta. Kolme kymppiä risteily kahdella illallisella ja yhdellä aamiaisella ja bussikierros neljä kymppiä.

Käytännössä kaupunkikierros oli ainut, mitä itse paikasta näki, mutta kolmetuntisena ihan riittävä ensikertalaiselle. Meinasimme ensin jäädä seikkailemaan kaupungille kierroksen jälkeen, mutta aikaa jäi ruuhkien ja tietyön takia sen verran naftisti, että oli järkevää palata samalla bussilla takaisin satamaan. Olisi mennyt paluu stressipeliksi. Kierros oli kuitenkin mukava ja pääsin istumaan avoimen ikkunan viereen niin, että räiskin kuvia aikas huolella. Meitä oli reissun päällä 33 henkilöä joista vain yksi idiootti. Ainahan sellainen mukaan mahtuu. Tämä heppu jaksoi valittaa. Milloin siitä, ettei pysähdytä ja kun pysähdyttiin niin siitä, että paikka oli väärä. Matkamuistomyymälään poiketessa se jaksoi räyhätä, että mitä helvettiä täällä tehdään. Totesin, että, kokeilee vaikka lakata valittamasta ja katsotaan mitä sen jälkeen. Jännää, että joku voi oikeasti olla niin juntti, ettei vielä kuudennenkaan tyypin huomautuksesta ymmärrä pitää nuppiaan kiinni. Noh, kaikki muu olikin onnistunutta ja tämän dillen kommentointi jotenkin hassula tavalla suodattui.

Kaupunki itsessään tarvitsisi uusiokäynnin. Ajan kanssa. Näkemistä ja yksityiskohtia oli niin paljon. Sillat ja joet ovat todella kauniita. Metroon tutustumista jäin kaipailemaan. Laivan reitillä kuitenkin vielä riitti bongailtavaa ja maisemia pitkään ennen avoimempaa merta. Ruoka laivalla oli hyvää ja sää mitä mainioin. Aurinko ja lämpö hellikin oikein kunnolla. Auringonlasku oli molempina iltoina upea. Meillä oli mukava porukka ja pääosin kaikilla oli kivaa. Jorausosastokin tuli koluttua palatessa.

Kyllä kannatti ja mielikuvat tällä pintaraapaisulla sai hieman muutosta.

Ennen reissua muistelin isäni tarinoita Neuvostoaikaisilta reissuilta. Siihen aikaan matkailu taisi olla puolin ja toisin melko paljon erilaista. Valuuttaa ei saanut tuoda maasta. Turistit veivät tavaraa sukkahousuista lähtien ja myivät siellä. Kaupoissa ei kuulemma ollut mitään. Jaoin hyttini Viron venäläistä alkuperää olevan kanssa ja hän kertoi Neuvostoaikaisesta lapsuudestaan, ettei muista mitään puuttuneen ja elivät ihan onnellista elämää.Ja silloin ei ollut kuulemma työttömyyttä Herätti oivallusta siitä, että kun et jostain tiedä, et sitä osaa kaivatakkaan. Varmaankin ainakin niin kauan kuin elämisen peruselementit täyttyvät.

 

Oivallus.

Vaikken ole kovinkaan paljoa ehtinyt sutinapuolta pohtimaan. Ja vaikka taidan kuitenkin asian mainitakkin joka kerta kun kirjoitan, tuolla reissulla oivalsin taas itsestäni jotain mitä en ole oikein osannut aiemmin hahmottaa. Tajusin meinaan millaisen miehen itselleni haluaisin. Ryhmässämme oli tällainen. Harmillisesti tietenkin varattu, joten hän olkoot kohtalokummalleni malliesimerkki. Tilaus on tehty ja olen sitä mantraa nyt kaksi päivää jorissut ääneen. Tämä esimerkkitapaus on puolituttu ja toisella osastolla töissä.En ole aiemmin näin paljon jutellut. Enemmän kai toisissa porukoissa pyörinyt kuitenkin. En tiennyt nimeäkään. Mutta selvästi erottui muista. Juuri sellainen sopivan tavallinen nostamatta itseään liikaa esille. Huumorintajuinen, jolla leikkaa sopivasti. Tilanteen tasalla. Ei örveltänyt, mutta kuitenkin mukana rennosti menossa. Fiksu ja älykäs oman mittakaavani mukaan. Rauhallinen, kohtelias ja aito. Ja ihan helkatin mukava. Sanoin ihan ääneen tutummalle työkaverillenikin, että voi luoja, että voi olla mukava ihminen. Siinä kimpassa sitten sitä mukavuutta ihailtiin. Niin sitä vaan kohtalokumma, että sitten kun tämmöinen mahdollisesti vapautuu...jos siis nainen on niin tyhmä heittääkseen vastaavan pois... tai jos irrallaan kulkee niin voisitko ystävällisesti kiikuttaa meikäläisenkin eteen. Edes vahingossa. Ei tartte kuin kerran. Olen tässä vuoroani meinaan aika kohtuullisen pitkään odotellut. Enää ei tartte arpoa. Yksi tuommoinen riittää, kiitos paljon! ( Jätän sormennapsautuksen tällä kertaa väliin, jospa palvelu pelaisi tällä kertaa vähän paremmin :))

 

Mää vetelen tunnollisesti odotellessa niitä viivoja...