Perjantaina alkaaneesta päänsärystä huolimata täytin viikonloppuni kulttuuririennoilla. Kappas vaan, flunssa iski jälleen, joten tyydyin suuremman hikoilun puutteessa kävelylenkeille.

Käväisin Lux Helsinkiä katsomassa. Kuntoilun kannalta reitti oli hyvä. Tarpeeksi pitkä. Taidepläjäyksiä ajatellen liian pitkä. Tyhjiä kohtia hieman liikaa. Ja ehkä odotukset olivat viimevuodesta melko suuret. Ei ihan yltänyt anti samale tasolle.Sain kuitenkin kamerani töihin ja vaikkakin tuntui hieman nihkeältä kuvata taas pimeässä niin nautin. Nautin vielä enemmän kuviani katsellessa, että siellä jotain jopa onnistuikin.Toivoisin kuitenkin valoa. Kuvat alkavat olla jo aika spookeja jatkuvan valon vähyydestä johtuen. 

Lyhtypuisto oli kiva. Ihan kivalla paikallakin vanhojen rakennusten antaessa oman säväyksensä. Jotenkin muu jäi jollain lailla vaisuksi. Pallojuttu, missä värilliset pallot liikkuivat ja vilkkuivat musiikin tahtiin oli sekin ihan mukava. Parit tärpit löytyivät, mistä olin iloinen ne nähdessäni. Jäin kuitenkin kaipaamaan vaikkapa jotain valopatsastyyppisiä juttuja.

Kylmä tuli viimassa ja kotiin päästyäni olin nin jäässä, että tänään podin kunnon yskää. Onneksi illemmalla alkoi helpottamaan. Olen huono potija. Piti sitten tänään mennä katsomaan vielä kaapelitehtaan anteja. Oli oikeastaan aika jännittävää käppäillä pimeässä kurkkaamassa vilkkuvaa levää. 

Kotona on sellainen pikkuahdistus painanut mieltä.Kaipa se ottaa tosiaan oman aikansa, kun pääsee ihan täysillä kuiville vesille tuosta kummasuhteesta. Vaikka hehkutinkin, että olen muuttunut ja tunnun selviävän helpomalla tällä kertaa, tulee kuitenkin niitä hetkiä, etten voi käsittää, että miksi osun aina väärään aikaan väärään paikkaan, mistä voi tulla puolenkin vuoden painajainen. Jotenkin hetkittäin on takki tyhjä-olo, kun on ammentanut liikaa itsestään saamatta mitään tilalle.

On kuitenkin hienoa, että voin ajatella vaikkapa töihin menoa huomenna hyvänä asiana. Mulla on tosi hyvä pomo. Ollut jo vuoden. Silloin kun edellinen ilmoitti lähtevänsä olin shokissa. Millainen tulleva pomo on. Joitakin huonoja kokemuksia kun on. Tämä nykyinen on ehkäpä jopa parempikin kuin aiempi hyvä. Hän antoi mahdollisuuden muuttaa työtä mielekkäämmäksi. Luottaa panokseeni. Kuuntelee. Hän on ihan inhimillinen ihminen.

Jos pomokin vaihtuessaan voi olla hyväkin niin miksipä ei ihmissuhteet sitten muuten. 

Taidan joutua kahville. Oikeastaan ei ole mitään odotuksia. Sain kutsun kahville ja thats it. Ihan mukavaa mennä ja jutella jonkun muun kuin itsensä kanssa. Ajattelin, että ehkä liian nopeasti, mutta toisaalta ehkä hyväkin näin niin ne odotukset eivät ehdi kasvamaankaan niin suuriksi. Pidän peukkuja itselleni. Oikeastaan tässä kohtaa vain sitä varten, että älä ny pliis ole joku piupau, joka kahveille vie. Ei haittaa vaikka kemiat ei kohtais... kunhan ei ole piupau. Tavoite on vain siinä.spookymuseo.jpg

Spookymuseo. Linssikikkailua.

_MG_3193.jpg

Vähän väriä pimeyteen. Kiasman ikkuna.