Olen potenut kunnon flunssaa kuumeilun kera jo kaksi viikkoa. Kolmannen potemisviikonlopun alkaessa yksinkertaisesti hyydyin. Keuhkot kappaleina ja yskä ei ota loppuakseen. Sitkeää sorttia. Perjantaina yritin töissä sinnikkäästi, kunnes oli pakko raahautua pomon koppiin ja todeta, etten vaan yksinkertaisesti jaksa.

Oli viisasta palautua kotiin, sillä posket punoittivat siihen malliin, että taisi kuume kivuta jälleen korkealle. 

Lauantai-aamu meni päätä tyhjennellessä. Nyt alkaisi jo riittää. Vaikka kaksi aiempaa viikonloppua olen ollut kipeä niin menoja on silti ollut. Nyt päätin että on pakko pyhittää aika potemiselle. 

Illalla kuitenkin päivän sohvalla lojumisen ja leffakimaran jälkeen alkoi kodin järjestys vaivata. En voinut olla vaihtamatta parin huonekalun paikkaa. Hieman kasvienkin. Kun olin pikkumuutoksen tehnyt, palkitsin itseni jäätelöllä ja laitoin kynttilät palamaan. Oli jotenkin rattoisa lauantai olla vaan. Nauttia kynttilöiden valosta samaan aikaan kun tuuli paiskoi ulkona puita.

Nyt sunnuntaina jatkoin samaa rentoutusjaksoa ja lämmitin saunan. Makaaminen lauteilla lämmittäen sauna löylyillä kosteaksi avasi keuhkojakin hieman. Mustaherukkamehua kehiin ja ne kynttilät. Vaikka vielä keuhkot köhii niin olo on jotenkin ihanan rentoutunut. Ei ressaa mikään, ei kiirettä minnekkään, ei tarvitse seurustella kenenkään kanssa varsinkaan pingottaen, että sanonko tai teenkö jotain väärin. Häiritsemällä olemassaolollani ja olemalla minä vaan, enkä joku odotus jostain muusta (tai sijainen siihen asti kunnes joku parempi löytyy). 

Hieman kiinnostaisi makuuhuoneen sisustusprojekti, mutta siihen en nyt ala. Oikeastaan kiinnostaisi kaataa koko seinä niin, että kaksi huonetta olisikin vain yksi. Huone on pieni ja ylisuuri sänkyni kaipaisi joko pienennystä tai sen huonekalukaverit vaihtoa sirompaan niin, että kuitenkin jotain mahtuisi. Kaipaisin sinne omaa telkkariakin, mutta kunhan ensin rikastun niin laitan huoneen viihtyisämmäksi.

Jotenkin nautin siitä, että ajatukset ovat omassa ympäristössään. Huomasin tänään sellaisenkin kumman, että aina minulla on ollut intuitio jostain. Jokin odotuksen tunne, jonka olen tuntenut sisuskaluissa asti. Tapaanko kenties jonkun tai loppuvuodesta yleensä alan odottamaan seuraavaa vuotta, että pääsisin edellisestä eroon. Nyt ei ole mitään. Aika kulkee omalla painollaan. Kummallisesta suhdeyritelmästä huolimatta ei sekään pilannut tätä vuotta niin, että olisi jokin kiire pois. Tunnustettakoon tässä, että kaikesta paskuudestaan huolimatta välillä on jopa sellaisia välähdyksiä käynyt, että loppuiko tuo sittenkään. Omalta osaltani kyllä. En jaksa enää noita tunnevammaisia pyörittämään omia tunteitani enää pisaraakaan. Mutta tapaammeko kenties joskus jossain projetktissa niin, että se olisi vain yhteistyötä eikä muuta? Sitäpä ei tiedä, mutta fiilis on ajoittain kummallinen tämän osalta. En odota siis yhtään mitään. Voihan se olla niinkin, että koska itselleni tuli tämän räpellyksen myötä innostus ja rohkeus uuteen harrastukseen niin enemmänkin olen sitä kehittänyt mielessäni. Sain siis kuitenkin jotain itselleni vaikken sitä mitä hain. Ehkäpä vihdoin lakkasin etsimästä sitä jotain, vähän sellainen fiilis. Tasainen ja rauhallinen ellei jopa pieni nirvana

Ainut asia tilipäivien lisäksi, mitä nyt odottelen on pikkujoulut. Meillä ei ole ollut pikkujouluja moneen vuoteen ja viimeksi kun oli niin olin kipeä. Nyt on mukavaa ajatella, että on hyvä syy lähteä liikenteeseen ja pukeutua kunnolla. Nähdä itseensä vähän vaivaa. Ajatus vaatteistakin alkaa olla jo selvä vaikka tilaisuuteen on vielä aikaa. Yksiä saappaitakin himoitsin. Ne olis olleet mun... melkein ne jäi itkemään perään, mutten voinut niitä ostaa, sillä toiseen jalkaan alkoi sattumaan. Sauma oli vähän hullussa paikassa. Ajattelin, että vaikka rakkaus saappaisiin syntyi ensisilmäyksellä, en kitumaan ala vaan reilusti pistin pelin poikki. Loin niihin ajatuksen, ettei meistä yhdessä tule mitään ja jatkoin matkaa. Välillä niitä ajattelen, mutta parempi näin. Ehkä löydän sellaiset saappaat joita rakastan yhtä suurella palolla, mutteivät aiheuta tuskaa. 

Taidan jottaa pikkukissani hellyyspuuskan todesta ja kaapata sen kainaloon. Juoda lisää mehua ja nautiskella loppuillan. On ollut aivan ihanaa olla koko viikonloppu kotona, minkä pikkujutuilla viihtyisäksi sain ja läjäpäin tunnelmaa.