Reilu viikko sitten koulusta tuli viestiä, että tunnit peruttu sairauden takia. Ajattelin, että nyt on hyvä hetki käyttää aika hyödyksi ja voisin jokusen lupaamani kuvan ottaa ystäväni luona. 

Tapasin Eikan ulkona, mutta hänellä oli kovin kiire juttujensa kanssa ja piipahti pikapikaa moikkaamassa. Ulkoilimme hetken ja perheen pienin, Alma sai enemmän huomiota. Kun menimme ulkoilun jälkeen ystäväni luo, Eikka pysähtyi. Kääntyi suuntaani jo rappukäytävässä ja tuli halaamaan. Aivan ihanaa oli tuntea sydämmenkin nyrjähtävän siinä hetkessä. Selvästikkin minua oli kaivattu. Emme olleet nähneet pitkään aikaan. Oltiin käytävässä hetki ihan kahdestaan ja heti kun hänellä oli kunnolla aikaa niin myös käytti sen täysillä hyväkseen. 

Hetki halittuamme mentiin sisälle. Eikka ei suostunut viereltäni menemään mihinkään. Mutta sitten tuli Alma paikalle ja varasti huomion. Tunki väliimme, halusi syliini ja alkoi vimmatusti pussailemaan. Eikka hermostui, suuttui ja meni terassille mököttämään. Kiva käydä kodissa, joka on täynnä rakkautta. Vierailin siis koiraperheessä, jossa asuu kaksi Jack Russelin terrieriä. Eikka 9v ja Alma 5 viikkoa. Ol ihanaa tuntea olevansa kaveri, tervetullut ja pidetty. 

Visiitin jälkeen palasin kotiin.... Jokin dramaattinen ... vaikka se psykon uik uik sopii tähänkin hyvin. Avasin oven ja kissani istuu keskellä lattiaa tyrmistyneen näköisenä. Komentavalla äänellä käski ruokaa. Ja mellasti sen jälkeen taas jossain toisessa huoneessa. Sain ilmeisesti jonkin asteisen nalkutuksen siitä, että hengailen vapaa-ajat kaiken maailman koirien kanssa vaikka voisin omienkin otusten kanssa aikani viettää.

Nukkumaan mennessä närästys lieveni sen verran, että toinen kattini kömpi viereeni. Etsi hetken paikkaansa ja kellahti kuperkeikalla naamani päälle niin, että se ihana ei-niin-hyvänhajuinen kyklooppiosasto liimautui poskeeni. Olin sen verran väsynyt, että snorkkelin hankinta vain käväisi mielessä. Täytyy jatkossa laittaa hankintalistalle. Pidin kuitenkin elettä hellyytenä. Täytyy ottaa sieltä mistä ja miten sen saa. 

Aamulla kello soi viideltä. Olin kuitenkin jo virkeä kuin peipponen ollut jo tunnin. Minut paiskattiin hereille  lautaseksi levitetyllä tassulla jo neljältä aamulla.

Jotenkin koira ja kissaperheen kontrasti tuntui melkoisen suurelta. Noh onneksi voin lämmöllä muistella suuria tunteita, pusuja ja halauksia aina kun butlerin arki tympäisee.

Kissani ilmeisesti kuitenkin ovat ihan fiksuja. Kerroin puhelimessa tapahtumasta niin sain hyvitykseksi nukkua viikonloppuna kymmeneen.