Kun olin asustellut yksin eron jälkeen himpun vajaa puolivuotta, ei mieleenikään ollut tullut vielä tapailla ketään. Sattuipa kerran jopa niin naiivisti, tapasin erään herran ravintolassa ja juttu luisti kuin rasvattu ja oli tosi hauskaa. Yhtäkkiä kaveri vakavoitui ja menin hieman hämilleni, että sanoinko jotain tyhmää. Hemmo totesi,että oli melkein jo lähdössä mukaani, muttakuntuota öö vaimo odottaa kotona ja ei voi. Olin ensin äärimmäisen hölmistynyt ja sitten repesin nauramaan, etten edes ollut ajatellut moista. En harrasta ravintolasta urhojen raahaamista. Vilpittömästi olin vain pitämässä hauskaa ja nautin jutella ihmisten kanssa. Kuulostin ilmeisesti niin oudolta, että en ihan varma ole uskoiko vaiko eikö vaan ei sen niin väliä ole.

Satuin olemaan kuumeessa jo kolmatta päivää ja aika alkoi käymään pitkäksi. Naapureiden ohjelmanumeroista huolimatta. Sitkeä kuume alkoi jo vaivata mieltä ja pyörin netissä googlettamassa tautikuvauksia. Jostain syystä aina eräs tietty deittisivusto pamahti johonkin sivun laitaan. Oli siinä aina silloin tällöin pompsahdellut, enkä ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Nytkin taisin vain huokaista lakonisesti, että tuonne minäkin varmaan joskus joudun... huokaus. Jotain viidennelläkymmenennellä kerralla aloin kiinnostumaan. Menin ihan mielenkiinnosta katselemaan millaisia ilmoituksia ihmisillä oikeasti siellä on. jos minäkin sitten joskus... Pari kolme ilmoitusta katsoin ja sivusto alkoi parkumaan rekisteröitymistä, en halunnut vielä. Kävin silloin tällöin kurkkailemassa ja aina ne oli ne samat siinä. Ei ne hirveän kiinnostavia olleet kun suurinpiirtein luvattiin ruusuilla tanssimista ja unemien miestä. Sen sentään olin jo oppinut, ettei tainnut ihan pitää paikkaansa. Sitten keksin, että kappas täällähän on svuja enemmänkin. Taas luin pari ja sitten pomppas. Ooh lalaa, unelmien mies haki siis juuri minua tekstin mukaan. Toivoi jopa vielä hieman pyöreyttä naisessa siis minäminäminäminä. Ihastuin siis palavasti profiilitekstiin ja hieman käsiteltyyn kuvaan... Nuija :D.

Pari kertaa kävin urkkimassa ja sitten kun tajusin, ettei tässä mitään kiellettyä ole niin menin, rekisteröidyin ja otin yhteyttä. Kerroin melko pitkästikkin itsestäni ja jäin odottamaan. Koska olin kuumeessa ja juuri innoissani keksinyt uusia aktiviteettejä niin aloin sitten kaikessa innossa valokuvaileen itseäni. Jee taas uusi harrastus. Koti oli kuin pyörremyrsky kun asettelin tyynyjä, verhoja ja peilejä. Välissä kävin huutamassa koko yön bailanneelle naapurilleni ja palasin taas kuvailemaan itseäni. Se into vaikkei toisesta vielä kuulunut mitään oli ihan järjetöntä. Ihan kuin olisi joku virtapiikki iskenyt. Ja vihdoin vastaus tuli. Ja kuvapyyntö. Laitoin kuvani ja ilmeisesti miellytti. Aloitimme kirjoittelemaan. Siihen menikin sitten koko viikko ja viikon kaikki vapaa-aika. Sovimme treffit ja jännitys oli aivan käsittämätön. Taisi olla puolin ja toisin. Etenimme melko hitaasti kun viikko meni tapaamiseen. Viikko seuraavaan. Mutta sitten tämä tapaus tavallaan jämähti luokseni. Veikkaisin kuitenkin, ettei minun takiani vaan työmatkan reippaan lyhenemisen. Poeka pentele säästi bensoista. Ja kuten edellisessä tarinoinnissa mainitsin niin ruokani tuntui kelpaavan. Alkoi vihjailemaan kalastustarvikkeiden hankkimisesta ja välillä vaatteiden. Joutui kerran hakemaan kaupasta kun hain kerralla halvemmalla ja vähän enemmän. Koko sen kymmenminuuttisen ajomatkan se jäppinen valitti, että millaisen vaivan joutui näkemään "vuokseni" vaikka ulkona satoi kaatamalla vettä. silloin kyllä aloitin vastarinnan, että kuinka kehtaakin valittaa kun ilmaiseksi syö. Sitten alkoi valitus ruuasta, milloin oli väärää ruokaa, milloin liian vähän tai meni valmistukseen liikaa aikaa. Jos yritti välillä vähän jutella ja kysyin vaikka työpäivästä niin saattoi tulla tosi töykeä vastaus, ettei ala päivästään raportoimaan. Pahin oli yksi viikko kun pyysin nätisti peseytymään. Seuraavana päivänä kehoitin napakammin. Viikon päästä homma kärjistyi siihen etten voinut nukkua samassa sängyssä kun se haisi niin pahalle. Pohdin vain, että mitäköhän mahtaa pedissäni kasvaa... yyh.

Sai se sitten mennä, eihän tuommoista pirukaan katsele, mutta hassua oli se, että hänestä tuli uhri...jätetty. Jolla tosin viikon päästä oli tulenpalava uusi vakava suhde. Ja minä hölmö tunsin huonoa omaatuntoa.

Olihan se hirvittävä pettymys kun monen vuoden tunneköyhyyden jälkeen ihastut hullunlailla ja luulet vuorosi tulleen ja oikeastaan mies on vielä pahempi kuin edeltäjänsä. Huomasin kyllä ettei ihan valmis ole uusiin tuttavuuksiin. En kai vieläkään olisi, mutta en ole ihan kaikkia pois ajanut.... kuin vastasitten kun olen paremmin tutustunut.