Viimeinen sairaslomapäivä menossa. Sunnuntaina kokeilin taas hissukseen kävelyä. Ei onnistunut. Muuten virkeämpi olotila sai kipinää edelleenkin rintakehässä kasvavasta ahdistuksen tunteesta. Hieman kivustakin. Onko minulla tosiaan sittenkin sydänlihastulehdus?

Eipä auttanut kuin laahustaa tohtorille taas. Otettiin sydänfilmi ja huh... sillä osastolla on kaikki kunnossa. Tohtori totesi, että ei se mikään ihme ole, että poteminen venyy, koska influenssa on vain niin raju ja jälkitauti päälle. Täydelliseen toipumiseen voi mennä 2-3 kuukautta.Takas kotiin potemaan vielä kolmeksi päiväksi. Eilen ahdistus alkoi vihdoin helpottamaan ja luvalla kierretty "korttelin ympäri"-lenkki onnistui vihdoinkin ilman happikatoa. Ainoastaan väsähdin, koska kunto on romahtanut nolliin. Vielä tänäkin aamuna olen rykinyt jotain läjää keuhkoista ulos. Hyvä niin, että postuu, että happi kiertäisi keuhkoissa vähän paremmin.

Laboratorion täti oli mukava. Hän antoi minulle kopion sydänfilmistä. Tihrailin sitä ymmärtämättä mitään lääketieteellistä asiaa. Mutta jollain lailla se kuvio on kuitenkin kaunis. Siellä se sydän sisuksissa pompottaa vaikka sitä on tässä matkan varrella runnottu ja murjottu oikein kunnolla. Sellainen pikkarainen aasinsilta tunnepuolelle. Olen jo pitempään ajatellut, etten viitsi enää vaivautua mihinkään tutustumiskuvioihin. Sillä tiedän, että lopputulos on aina se sama. Miksi ottaisin henkisesti turpaani aina vain uudelleen, jos kerran noiden motiivi on vain tuo.

Pari yrittäjää tuossa on ollut. Ovat itse ottaneet yhteyttä sosiaalisen median kautta. Eivät kuitenkaan oikein ymmärrä, että, jos vastaan puolikuolleena, että olen puolikuollut, enkä jaksa nyt jaaritella niin silti sieltä tulee vonkausta. "Tuu mun luo, mä olen niin yksinäinen". "En ole naisen seurassa saanut olla aikoihin, mennäänkö vaikka kahville."  ( Noi voi muuten lukea sellaisella vänisevällä äänellä. mä ainakin ne luen niin). No vaikka olisin ollut kokonaisvaltaisesti hengissä niin ei kiitos. Mikä mä olen noita ruikuttajia kuuntelemaan. Koska tosiaan, ei ole tarjolla, kuin puoliaivoisia, mutta täysi-itsekkäitä hoopoja, joille nainen ei ole toinen ihminen vaan väline, jolla helpottaa omaa oloaan niin antaa olla.

Viimeksi eilen tuossa vastasinkin yhdelle, että sorryt, etten ole valmiina flirtteihin (jossa olen äärimmäisen huono tuntemattoman kanssa) ja suureen innostukseen klo 22.30 kerran puolessa vuodessa, kun joku intoutuu heipat heittämään, "mitä kuuluu"- kysymyksen kera. En mä jaksa alkaa utelemaan biljoonatta kertaa, että no kukas sinä ole? Ja muita täysin turhaksi todettuja uteluita. Senkus esittelis itsensä, jos kerran yhteyttä ottaa.

Päivän polttavia kysymyksiä sen sijaan on tässä potiessa tullut tuota viimeaikaista seuralaista, telkkaria tuijotellessa.

Siis Miksi?

- Vessapaperia täytyy mainostaa? Eikö nekin rahat voisi pistää halventamaan kyseisen tuotteen hintaa. Eiköhän jokainen tiedä jo mikä on vessapaperi? Itse en ainakaan hyllyn vieressä pohdi, että mille tuotteelle olikaan vetävin mainos. Kyllä mä toljotan enemmän hintaa ja kelailen tuotteen riittävyyttä seuraavaan tilipäivään. Vessapapereissa on toki eroja, kuten viineissä ja olen löytänyt ah, niin hyvän merkin. Paketti kestää puolet kauemmin, kuin aiemmin käyttämäni. Ja taitaa maksaa vain euron enemmän.

- Terveyssiteitä täytyy mainostaa? Sama ajatelma kuin edellisessäkin.Eikö riittäisi, että siinä paketissa olisi ominaisuudet kerrottu ja voisi siinä sitten halutessaan vertailla hyllyn äärellä, että mitä ottais. Joteskin sillä tiedolla ei oikeastaan tee mitään mainostettuna telkussa asti kymmeniä kertoja päivässä, että naisia on erilaisia, kuten myös siteitä. Eiköhän jokainen kokeilemalla, joka tapauksessa löydä omansa.

- Sensodynen hammastahnamainos. Niin kauan kuin muistan niin hammastahnaa on mainostettu huonosti leikatulla jaarittelulla. Toimiiko mainos tosiaan? Koska se on niin huono niin ainakin oma ajatus on vältellä tuotetta viimeiseen asti, jos sekin on niin huono. Ja kas kummaa kun kokemuksen kautta se ihqu hammastahna on löytänyt tiensä sotkemaan peilikaappiani. Tosin näin sellaisen hammasharjatelineen mainosklipin, missä oli suuaukko, johon joku laittoi hammastahnatuubinsa ja se sattui olemaan Sensodyne. Kelailin oitis, että haa, tuota on ainakin kolmesti joku käyttänyt. Pitäisiköhän kokeilla. Sitä mukia en ostaisi, koska mulla ei ole varaa kylppäriremonttiin, että tämä muki saisi arvoisensa (!?) paikan. Ehkä sortuisin herkemmin mainoksen uhriksi, jos joku kekkaisi läjäyttää pätevän vinkin, miten ne roiskeet jäisi pois siitä peilistä.

- Nämä tosielämän Täydelliset naiset-sarja. Välillä telkku on jäänyt kanavalle, missä nämä naikkoset pitävät kekkereitään ja riitelevät jostain ihan käsittämättömistä asioista. Tarpeellista tv-ohjelmaa ja kevyttä? Jos kerran ovat niin täydellisiä niin mitä ne telkussani jaksavat jauhaa ja riidellä? Eikös täydellisillä pitäisi olla elo niin auvoista, ettei tartte jatkuvasti rähjätä. Kuka oikeasti näitä katsoo, että näitä riittää?

- Monavioisuudesta kertova sarja.... Voi hyvää päivää!?! Voiko ahdistavampaa sarjaa enää olla?

-Tanssin superäidit- sarja? Siis onko tosiaan niin, että meille tarjotaan viihteenä, jotain lapsia mollaavaa tv-sarjaa. Ja kas kummaa kun ne tappelee jatkuvasti myös tässä. Ainakin , mitä olen välillä puheen sävyä kuunnellut.  Tosi-TV ei siis kai voi enää olla muutakuin jatkuvaa riitelyä jostain.

- Temptation island??? En jaksa käsittää koko sarjan ideaa, joten en sitä katso edes vahingossa. Jos joku väittää, että olen negatiivinen ja seuraa tätä sarjaa niin voi vain miettiä omassa päässään, mitä siellä oikeasti olisi parannettavaa, jos oikeasti nauttii pettämisistä ja suhteen rikkoutumisista ja mielenpahoittamisesta. Tietty, silloinhan kun se ei itseään koske niin sehän on vain pinnallista viihdettä.

 

Jaahas... Jos tänään yrittäisi pienin askelin saada huomiseksi työkuntoon. Ihmeisiin en taida pystyä ja tiedän, että kaksi päivää töissä saattaa viedä vielä voimat, mutta hieman raitista ilmaa ja varovaista kumpparijumppaa, ettei paikat mene heti rikki. Ensiviikolla olisikin talviloma. Tosin alkaa tämä kodin seinien katsominen pikkuhiljaa tympäistä.

Zempit itselleni, että tämä poteminen olisi pitkäksi aikaa nyt tässä.