Jes! Koronakurimus alkaa taittua ja suunnitelmat kesän riennoista jyllänneet päässä. Oln tehnyt ylitöitä lomakassaa ajatellen. Suunnitelmat saattavat kuitenkin muuttua. Tulevaisuudesta kun ei sitten mitään tiedäkkään.

Olin viimeviikonlopun töissä ja illasta aamuun lennossa vaihtaneena on kroppani mennyt sekaisin. Perjantaina vatsaa korpesi jo aikaa tavalla. Tosi kova kakkajuttu sinänsä, mutta olo on ollut todella epämiellyttävä myös viimeaikaisten uutisten vuoksi.

Naapurimaamme ylipäällikön ilmoittaessa ryskyen mielenterveytensä kaikonneen ruumiistaan liian kauas, romahti turvallisuuden tunne täysin. Unelmat kesälomasta ja muutkin positiiviset tulevaisuuden tunnelmoinnit poksahtivat huoleksi. Uutisia ei voi katsoa ilman kyyneltä silmäkulmassa. Nukkumaan mennessä pyörii ajatukset, että jos tännekkin tulee paukkuen kylään, mitä sitten? 

Voisin nauttia olostani. Vapaudesta siihen, että voin hypätä bussiin ja kärrätä itseni kylille. Näin teinkin. Kävin pitkästä aikaa parissakin taidenäyttelyssä. En pystynyt kuitenkaan keskittymään.Toisaalta vatsa kouristeli vaivojaan. Toisaalta yksi näyttely oli jo niin huono, etten viitsi mainita taiteilijan nimeä, koska huonoudessaan se oli jo niin huono, ettei mainintaa kaipaa. Riittää, että on päässyt Taidehalliin täysin ala-arvoisten tuotosten kera leikkimään taiteilijaa. Aiheena taisi olla "mietteitä" tai jotain sinneppäin. Noh mietin, että ompa paska näyttely ja suuntasin pikapikaa HAMiin katsomaan uutta lempparitauluani, minkä olin jo nähnyt. Tiesin sen olevan vielä siellä ja toi taas tavatessamme ihan vähän parempaa mieltä.

Mutta jotenkin nyt ei pysty. Ukrainan sota on nyt niin lähellä. Hullu diktaattori vielä lähempänä. Sodan oikeutus toisella planeetalla. Huoli ympärillä niin uhrien kohtalosta kuin siitäkin, että miten sekaisin maailma oikein menee. Tätä kirjoittaessa luin juuri uutisen, että nyt se uhkailee ydinaseilla pakotteita vastaan. Pisti pohdituttamaan, että en epäile etteikö aseitaan käyttäisi, mutta minne? Jos joku on jämähtänyt tuijottamaan vanhaa karttaa niin mahdollinen ydinpommi tuskin tulisi vanhoille alueille, mihin Suomikin kuuluu. Toisaalta, koska Suomi on asiassa venäjää vastaan ja näin ilmeisesti tuottanut pettymyksen niin mahtaako napsahtaa rankkua.

Meillä on rauhan aika kestänyt iät ajat ja olemme siihen tuudittautuneet. Edes pommisuojia ei taideta nykypäivänä rakentaa. Onko niitä edes missään?

Haluaisin uskoa siihen, mitä olen ääneen hokenut, ettei se tänne tule. En ole vakuuttunut.Jotenkin niin epämiellyttävä olotila. Kun vertaa viirukseen niin siinä pystyi sentään itse vaikuttamaan altistumisiaan. Nyt olemme täysin jonkun mielipuolen armoilla. koko eurooppa. Se on jollain tapaa tolkuttoman pelottava ajatus. Jos sen verran sentään saisi aikaiseksi, että uusisin passin. Jos huonolta alkaa näyttämään ja aikaa on reagoida niin se on sitten hyppäys jonnekkin. 

Perk... kun ei voi tehdä mitään. Noh vaikken ole uskonnollinen niin aina voi...