Tässä on omia oivalluksiani, joita ei ole pakko noudattaa. Olen itse niistä kuitenkin niin innoissani, että jaan muillekkin. Osa saattaa olla konkareille tuttuja. Mun edellisestä reissusta on niin pitkä aika ja silloinkin olen pakkaillut jotenkin hölmösti tarpeetonta mukaan.

Niinkin perkeleellinen vaiva kuin luupiikki kantapäässä aiheutti ennen reissua pienimuotoista pohdintaa. Millä mä kävelisin niin, ettei jalkpohjan tulisuus pilaisi lomaa? Lenkkarit olisivat yksi vaihtoehto, mutta kuumalla ilmalla mahdoton ajatus. Testailin joitakin sandaaleja ja lopputulos oli aina kipuilu. Kunnes löysin alennusmyynnista halpissandaalit. Hyvin yksinkertaiset, kuminauhamaisilla remmeillä varustetut. Huonoa niissä oli sisäpohja. Sellainen kummallinen röpelöpinta. Ilmeisesti pohjan valussa tapahtunut jokin moka ja pikkuruiset nystyrät hinkkasivat iloisesti jalkapohjaa. Hyvää oli joustavuus pohjassa. Kantapää antoi hitusen periksi. Kyllä. Tällaisia etsin. Kotona sovittelin geelipohjaa. Karvan verran jouduin kärjestä leikkaamaan. Millä nämä kiinnittäisin?

Siihen hätään ei ollut kuin kuumaliimaa tarjola, joten ruikin sitä liimatakseni. Voila! Siinä mulla pehmoiset sandaalit. Varmuuden vuoksi pakkasin toiset saamalla viritelmällä mukaan, jos sattuu vaikka remmit löystymään.

Sandaalit kestivät yhden päivän ja geelipohja alkoi liukumaan. Olin ottanut ihoteippiä varmuuden vuoksi mukaan mahdollisia hankaumia varten ja rullasin teippiä koko kengän pituudelta niin, että siitä tuli ns. kaksipuolinen teippi. Tämä viritelmä kesti kolmisen päivää. Piranin yksiössä sattui sellainen munkki, että löysin sellaisen romulaatikon, mihin oli nakattu kaikenlaista pikkutarpeellista. Siellä olikin sitten kaivattua kaksipuolista tauluteippiä. Tällä viritelmällä pääsin melkein kotiin asti, ennen kuin pohja alkoi taas liukumaan.Suomessa ostin kaksipuolista kiinnitysteippiä ulkokäyttöön ja sillä on pärjännyt sateellakin. 

Vaikka jouduin hieman virittelemäänkin kesken matkaa niin nämä sandaalit mahdollistivat tolkuttoman määrän askelia.

 

Laukun pakkaus. Kun 8 päivän matkalle on vain 8 kiloa ja parin kilon reppu niin sekin pistää raaputtamaan päätä, että mitä otan mukaan. Päädyin pariin uuteen, johonkin vanhaan, mistä en luopuisi ja johonkin kirppikseltä joskus muinoin hankittuun. Jos saisin päähäni ostaa itselleni tuliaisia niin kirppismekko on sellainen, ettei itku pääse, jos sen nakkaan uuden tieltä jonnekkin. En ole ennen käyttänyt pakkauskuutioita. niitä vetoketjullisia pussukoita. Nyt niitä oli pari vaatteille ja yksi meikki/sekalaispussi. Huomasin kyllä meikkien kohdalla, etten oikeastaan meikannut koko aikana kuin kaksi kertaa laittamalla hieman ripsaria, aavistuksen neutraalia luomiväriä ja sipauksen huulipunaa. Laiskotti meikkien peseminen niin paljon kaiken rasvailun seassa, että pääsääntöisesti tyydyin hipsuttelemaan sen hetkellisen iltaistuskeluni ihan luomuna. Eli seuraavalle reissulle ei sitäkään määrää.  Jokainen pussukka kuitenkin painaa oman painonsa niin osalle, kuluville tuotteille riitti ihan tavallinen minigrippi pussi. Nesteet pysyivät omassa pussissaan koko reissun ja hajoamisen varalle oli yksi varalla. Hyvä olisi, jos tilaa jää matkalaukkuun tarpeeksi niin osa lennon aikaisista repun kamppeista mahtuu paikan päällä siirtyessä niin painoa kannettavaksi on vähemmän. Lennoille jakaa taas painot tasaisemmin. Kuutiot ovat kuitenkin siis hyvä tapa pitää vaatteet järjestyksessä. Ei tarvitse räjäyttää koko laukkua levälleen etsiessä jotain yhtä asiaa.

Jos mahdollisuus pyykin pesuun on niin ei sitä vaatetta tarvitse niin paljoa. Rantareissuille riittää yksi mekko parille kolmelle päivälle päivälle. Yhdet shortsit ja niiden kanssa pari ohkasta olat peittävää puseroa. Pari iltaa pärjää samalla koltulla. Pyykinpesuaine minulla oli pakattuna pikkuruiseen uusiokäyttöpurkkiin. En sitä ottanut kuitenkaan mukaan , kun majoituspaikka lupasi kaikki tarvittavat pesuaineet. No pesuaineeita pinnoille oli useampaakin sorttia ja tiskiainetta pariakin laatua, muttei pyykinpesuainetta. Eikä saippuaa. Saippuan ostin lähikaupasta ja päädyin nakkaamaan koneeseen pari tipppaa sitä saippuaa. En viitsinyt ostaa koko pakettia pesuaineita kustantaa koneellisen takia.

Oivalsin, että olat peittävät vaatteet ovat hirmuisen paljon järkevämpiä kuin topit. Ihan jo sillä ajatuksella, että kierellessä on auringon alla ja uidessa myös. Auringon paahde aamusta auringonlaskuun on aivan liikaa vaikka olisi mitkä suojakertoimet.

Illalla pärjää hihattomillakin, mutta päivällä on hyvä suojautua niihin hetkiin, kun ei ole biksut päällä rannalla kirmailemassa. Tämän opin joka kesä aina uudelleen ja uudelleen. Se ei meinaa millään pysyä päässä.

No tästä päästäänkin rasvaamiseen. Minä, jonka kädet taipuu juuri ja juuri selkään, muttei ihan kaikkialle. Kuinka saan rasvat selkääni? Olen kokeillut vaikka mitä konsteja. Pullo on aika hyvä, mutta välillä liian lyhyt. Jumppakumppari olisi yksi vaihtoehto, mutta tiputin kyydistä viiime hetkellä. Heureka! Melkein joka hotellissa ja majoituksessa on pitkä kenkälusikka. Varteen rasvaa ja sillä huiskimaan. Eikä kestä kauaa. Jos lusikka on hieman kaareva niin vielä parempi. Käväisin eilen kierrätyskeskuksessa ja löysin sieltä täydellisen kenkälusikan tähän hommaan. Eikä maksanut kuin 50 senttiä. Olisi pitänyt ostaa useampi varastoon. Ostin vain yhden ja tämä on aarre. Löytämäni on myös kevyt, joten siitä saattaa tulla uskollinen matkakumppanini.

 

Kotiinpalun jälkeen onkin ollut melkoista haipakkaa. Lämpöiset päivät piti tietenkin tuhlata ulkona. Kotini räjähti tullessani kotiin melkoiseen sekasotkuun ja yritin välissä järjestellä paikkoja. samalla kirjoittaa blogia ja plarata kuvia. Kuvia tulikin napsittua jokusen sataa yli tuhat. Valikoimisen tuskaa. Noh, ompahan talveksikin tekemistä. 

Piipahdin Pentalassa. Kiva saari Espoon edustalla. Hiekkarannalla meren puolella otin hetken aurinkoakin. Jotenkin itämeri-uiminen ei kuitenkaan houkuttele sitten yhtään. Mistä minä tiedän mihin myrkkyläjään itsensä tiputtaa. Saaressaa on pieni järvi ja sinne suunnistin. Kallio oli jonkin verran liukas ja liu´uin alas uimaan. Vesi oli lämmin ja ihana, mutta takaisin kiipeämisessä täytyi käyttää taas luovuutta ja sain itseni hinattua juurakota kiinni pitäen. Saari merellä, missä on järvi, missä on saari. Lampaita, kahvila ja ravintolakin. Olisin voinut viettää siellä pidemmänkin aika. Myöhästyin edellisestä paatista mennessä, joten se kutisti oleskelua puolitoista tuntia. Lähdin Soukasta ja apalasin Suomenojalle. Paluu oli mielenkiintoinen. Miehistö komensi ihmiset alas yläkannelta sillan alituksen ajaksi ja totta vieköön tilaa ei jäänyt juuri lainkaan. Kapeikkoja, mistä laiva hädin tuskin mahtui. Elämys tämäkin.Kävin välillä maauimalassa tai lähirannalla. Sitten päätin mennä Korkeasaareen moneen moneen vuoteen.

Korkeasaaressa oli ihan nastaa vaikka satoi niin, että kastuin läpimäräksi. Oli lämmin niin se sade oikeastaan kuului asiaan. Porukkaa oli aika paljon. Menin niihin Afrikka/Aasia/ tropiikki taloihin. Valtava jono. Oikeastaan se jonokaan ei haitannut, koska koko ajan mentiin eteenpäin ja matkan varrella huomasi sellaista, mitä ei ehkä nopeammin kulkiessa olisi huomannut. 

Kaikesta positiivisesta asenteesta huolimatta tapahtui jotain, mikä palautti taas maailmankatsomukseni niihin uomiin, että teki mieleni huutaa sisäisesti. Päädyin kuitenkin ärähtämään ihan ääneen.

Porukkaa paljon ja tosiaankin niin paljon, ettei eteenpäin päässyt kuin hissukseen. Siitä huolimatta takanani ollut nainen päätti kokeilla rattaillaan, josko lävitseni pääsisi. Jysäytti reipppaalla otteella niiä rattaillaan selkääni. Katsoin häntä mulkaisten ja pyyteli ruåtsalaisittan murtaen anteeksi. Kerta on toki vahinko, mutta jyskis, toisen kerran. Käännyin ja hän pyyteli taas anteeksi. Kolmannella kerralla, kun renkaat alkoivat murjoamaan jalkojani niin ärähdin. Etkö tosiaan näe, että täällä on ruuhka ja mun läpi ei pääse vaikka kuinka murjoisi niillä rattailla. Oi anteeksi kamalasti, mutta minä yritän pitää huolta minun lapsesta. ?????No voi jumalauta se sun lapsesi hyvinvointi ei voi olla siitä kiinni, että sivullisia pitää jyrätä rattailla mustelmille. Kertaakaan hän ei esimerkiksi pyytänyt päästä ohi. Läpi vain. Sitten vihdoin kun tuli hieman enemmän tilaa niin päästin naikkosen kärryineen jyräilemään muita. Oviaukolla hän oli kärryineen asettunut oviaukkoon, mistä ei sitten ihan noin vain mentykkään ohi. Totesin ääneen, että kiire vissiin loppui siihen vai. Hitto mua ärsytti ihan kybällä.Jos on villepetteri tai annelipauliina niin silloin saa jyrätä kaikki muut, ettei lapsonen jotenkin kärsi siitä, että vanhempi on hänet raahannut ruuhkaiseen paikkaan.AAAAAAARRRRGGGHHH!

Oivalsin itsestäni, että vaikka lapset ovatkin ihan ihania niin mä en meinaa kestää vahepia. Ainakaan näitä, joiden maailmaan ei sitten mitään muuta mahdu kuin villepetterin hyvinvointi. Kyllä lapsen kuuluu saada kirkua täysillä eläintarhassa tai lentokoneessa, koska on lapsi.

Ehkäpä olin saanut pienimuotoisen yliannostuksen jo lentokoneessa. Vieressäni istui pieni perhe. Tyttö istui isänsä sylissä ja äiti istui paikallani. Ai säkö tuut tähän? Ensikohtaamisen riemukas kysymys. Joo, se olisi minun paikkani. Vaivalloisesti sitten sain paikkani. Heidän tavaroitaan oli koko penkkirivi täynnä. Pidin sen verran puoliani, että sain sentään reppuni istuimen alle eteeni. 

Lapsi sinänsä käyttäytyi tosi hienosti muutamaa kirkaisua lukuunottamatta. Äiti jutteli lapselleen koko matkan ajan n. 2.5 tuntia. Ei siinäkään mitään, mutta joteskin aloin ihmettelemään tätä jutustelua. He leikkivät tarrakirjalla, katselivat äidin kännykästä kuvia, höpöttelivät muuten vain. Sinänsä ihan mukavaa ja suloista... mutta. Äiti puhui lapselleen koko matkan ajan kuin kolmannesta persoonasta toistaen lapsen nimeä jokaikisessä lauseessa.  Kahden keskinen keskustelu meni jotakuinkin näin: (Kuvia katsellessa) Siinä Tellervo ui. Tässä kuvassa Tellervo syö. Tellervo katso kuinka tässä kuvassa Tellervo on vasta vuoden vanha. Kakattaako Tellervoa. Kyllä Tellervo pystyy pidättelemään. Ei mene Tellervo kauan. Tarrakirjan kohdalla: Tellervo laittoi todella hyvin Tellervon tarran Tellervon kirjaan. Hienoa Tellervo! Onko Tellervolla nälkä. Tellervon olisi hyvä syödä ihan vähän ja Tellervo ota tästä vähän juotavaa. ..... Lähestyessä lentokenttää, ei jäänyt kenellekkään epäselväksi, että Tellervo pääsee potalle ja myöhemmin suihkuun.

Ehkä mä olen outo, mutta jotenkin alkoi väsymään nimen hokemiseen. Jonottaessa ulos, huomasin jonkun muunkin kuulleen Tellervon elämästä tarpeeksi. Suurimman osan ajasta isä nuokkui aiemman pitkän lentonsa väsyttämänä ja veikkaan, että hän  kyllä tunnistaisi, kenelle kysymys on kohdistettu, jos puhutaan potasta. Miksipä siis tarpeellista hokemalla jokaisessa lauseessa tai useamminkin Tellervoa, koska jo pelkkä katsekontaksti saattaisi hoitaa tämän "kelle puhut"- kohdistuksen. Jotenkin olisi lämminhenkisempää keskustelua, jos ei sitä nimeä tarvitse jankuttaa. Eikä höpinöihin tuollaisessa tilassa välttämättä kiinnittäisi niin paljoa huomiotakaan.

Minun pitäisi lähteä vielä ihmisten ilmoille. Olen ollut menossa sinne jo kolme päivää. Viihteelle. Nauttimaan hupijuomaa. Jotenkin en ole vain kerennyt. Välimatkat tökkii. Jos olisin viisas niin lähtisin ajoissa ja tulisin ajoissa. Kuitenkin voisin ihan oikeasti mennä. Elämä tipahtaa kuitenkin taas kapealle linjalle työkotityökoti linjalle. Eli valun suihkuun. Toivottavasti Tellervollakin on kaikki hyvin.