Kun olin pieni niin vieterilelut olivat aika yleisiä. Oli apinaa jotka rummutti, korurasioiden balettitanssijoita, soittorasioita jne. Ihan kaunista katseltavaa hetkeksi ja nykyään taitaa olla joillakin vanhoilla leluilla jotain arvoakin. Se vain, että lelut toistivat aina samaa ja ennen pitkää niihin kyllästyi ellei jopa hermostunut ja joutivat lelulaatikon pohjalle. Minne lie omani kadonnut. Hetken jaksaisin kuunnella samaa, mutta vain hetken.

 

Jotkut ihmiset toimivat nykyään samalla lailla. Taitaa olla yleisempää kuin luulinkaan ja tuurillani osuvat tosiaan kohdalle. Vieteri viritetään ensin tappiin asti. Toimitaan täysillä toistaen samaa ja kunnes virta hiipuu niin siirrytään seuraavan kohdalle ja vedetään vieteri taas tappiin. Se mikä on kuitenkin yhteistä lelujen kanssa niin toistetaan ne samat virheet, eikä aina edes pystytä oppimaan mitään. Nyökytellään vain hetki, että olet aivan oikeassa ja parannan tapani, mutta lopulta se miten toimii on aivan samaa. Miten muutenkaan, jos mekanismia ei muuta tai kehitä yhtään.

Kohdalleni tosiaan osui tämmöinen tapaus. Vieteri oli viritetty ja täysiä päin hirveällä höösäämisellä, ettei vauhdissa meinannut itse pysyä laisinkaan. Jotenkin vaan alkoi oma vieterini kiristyä samojen asioiden eteentuomisesta, että nyt käynkin sellaisilla kiukkukierroksilla, että huh huh.

Aiemmin kerroinkin (helmikuista <piip> <piip>) uudesta "parisuhteestani". Koska kuitenkin pystyimme keskustelemaan niin alkoi sitten uusi yritys. Nykyään kun kaikki heitetään romukoppaan niin helposti.

Onhan tuossa ollut kivaakin... joo sitä ei voi kieltää. On ollut mukavaa suunnitella kesää ja mahdollisia picnik-reissuja. Kalastusreissuja, joita olen jo monta vuotta haaveillut pääseväni. Vene-messuilta tuli bongattua puhallettava kanoottikin, jos joskus semmoisen hommaisi. Siihen kun ei tarvitsisi säilytyspaikkaa. Aloin haaveilemaan pyöräilyreissuista ja ulkonakin alkoi kevät väläytellä kasvojaan.

On ollut ihanaa pötkötellä jonkun kanssa sohvalla ja saada ja antaa hellyyttä puolin ja toisin. Vaikka jalkahierontana.

Mutta taas tämä aiempi jankutus alkoi rummuttumaan kuin apinalla, joka ei muuta oikeasti osaa tehdä. Olen muutamaan otteeseen kuullut herran edellisvuoden "tosi kovasta meiningistä". Lujaa on kuulemma mennyt. Kiva kuulla, mutta mitä se tähän meidän juttuun liittyy, jos olemme menossa eteenpäin. Mukavan illan saattoi yhtäkkiä katkaista kyselyt seksikumppanien määristä? En halunnut keskustella aiheesta, mutta siitä huolimatta sain kuulla, että kokemusta on.

Eräs nainen tuntui jatkuvasti raportoivan omista seikkailuistaan. Nimeä ei kuitenkaan voinut kertoa, mutta viestejä nenän edessäni kyllä kelpasi vaihdella. Kysyinkin sitten, että mistä tämän naisen tuntee niin vastaus kuului, että tämä oli viime kesän Tinder heila. Ahaa ookoo niinpä tietenkin. Yksi eksä ei riittänytkään vaan niitä taitaa olla siinä jonossa enemmänkin.

Säännöllisesti kuulin siitäkin, että kolmessa pitkässä suhteessa tämä mies on pettänyt ja ainahan se on ollut sen naisen vika. Kuinkapa muutenkaan. Jutut ovat pyörineet koko ajan seksin ja saavutusten keskellä ja välillä minua on informoitu siitäkin, ettei tulisi olemaan vaikeatakaan saada, jos tarve vaatii.

Mutta tuohan on sairasta. Miksi romuttaa hyvä alku sillä uhkakuvalla, että tulen joka tapauksessa petetyksi.

Eihän mikään suhde kestä sellaista. Ehkäpä suhde toimisi paremmin ilman niitä uhkakuvia ja lesottamisia. Miksi ihmeessä joillekkin voi olla tuommoinen niin tärkeää. Tämä viritys ei tainnut tosiaan osata rakentaa mitään vaan enemmänkin mainostaa omaa erinomaisuuttaan ja vieläpä väärässä asiassa.

Kunhan saan avaimeni takaisin ja tavarat palautettua niin lepään kyllä hetken. Tottakai olen kiukkuinen ollut ja paukutellut viestejäkin perään. Ehkä vähän liikaakin, mutta vastausta en ole saanut siihen, mitä pahaa olen tehnyt, että minua kohdeltu kuin jotain juoppokaveria baarissa. Sellaisille tommoisia lesotellaan vaikkei totta olisikaan. Mutta jos ihminen on niin kylmä ja ehkä jopa yksinkertainenkin, että ihmettelee vaan miksi minua entinen elämä niin häiritsee, kun itseä oma menneisyys ei niinkään häiritse. No ei varmaan, jos pitää suhteita yllä omia tarpeitaan varten vaikka se kuinka loukkaisi.

Ja asunnossakaan ei tapahtunut mitään. Ehdotin kerran talkoita siivousurakkaan, joka epäilemättä on suuri. sain vastaukseksi iloisella äänellä, että näin saattaa tapahtuakkin, muttei aio kertoa ketä sinne tulee.

Mustasukkaisuutta on varmaan upeaa ruokkia. tuntee varmaan itsensä jotenkin erinomaiseksi. mutta, jos lopputulos on toisen romuttunut sydän niin kai se sitten palkitsee.

Poikki olen, se täytyy myöntää. Onhan tässä päällä ollut myös pitkä pitkä flunssa. Onneksi alkoi talviloma ja saan levätä ja rakentaa itseni uudelleen. Tupakkaa on kulunut, mutta kunhan lepään ensin niin otan itseäni niskasta kiinni ja yritän palata siihen tilaan mistä mut on romautettu alas.