No vuodatan kuitenkin ensin, että vietinpä tämän lomani hauskimman illan perjantaina. Seurana henkilö, josta vihjailinkin. Olen pyörällä päästäni. Kun minulle on uskoteltu puolivuotta, etten ole kaunis, kavereita ei esitellä. Jopa joku parturikaveri on suurikin salaisuus vaikka on vaan kaveri. Luotu epävarmuutta. Syytetty mustasukkaisuudesta.Suollettu valheita. Petetty, selitelty asioita epämääräisesti jne.

Niin PAM. Nyt olinkin aivan päinvastaisessa tilanteessa. Minut esiteltiin toisella tapaamisella samantien kavereille. Tällä tuli vastaan paljon tuttuja ja kun eräs nainenkin tuli juttelemaan, kuulemma tämän miehen parturi (:D) ja olin antamassa tilaa, että voin siksi aikaa mennä kaemmaksi, kun heillä oli jotain selviteltävää... niin herra totesi, että eläpä lähde, kun istu siinä ja kuuntele mistä puhumme. Ei ainakaan epäilyksiä tullut mistään.. tai no vähän jostain, mutta ei siitä sen enempää kun ei liity millään lailla naissankaruuslesotuksiin. Ja kerralla lävähti paljon tuttuja ja puolitututkin tulivat lähemmäksi.

Oli kiva kuulua joukkoon ja päällimmäiseksi edelleen jäi mieleen sellainen tietynlainen kunnioitus, avoimuus ja arvostus. Ja fiksuus.

Molemmille jäi hyvä mieli tapaamisesta ja aika näyttää, että mitä tuleman pitää. Lomani loppui ja toisella alkoi ja paljon lomasuunnitelmia suoritettavana. Tietenkin pitää katsoa vasta sen jälkeen onko vielä tunteita ja minne ne riittää. Kuitenkin kaikenkaikkiaan hyvä mieli. Kelpaan siis johonkin, jollekkin, sellaisena kuin olen. En olekaan niin huono kun minulle syötettiin.

Ei ole mikään kiire minnekkää. Toisaalta en masennukkaan jos ei kauas kanna. Tiedän, että ainakin että sain ainakin pirun hyvän ystävän. Oikeastaan samalla montakin. Ja itsevarmuutta roppakaupalla. Loppupeleissä ei ole paljosta kiinni. Kun saan fiksua kohtelua niin vastaan samalla mitalla takaisin.

 

Mutta pohdin kuitenkin äsken, että paljon olen oppinut neljän vuoden sinkkuuden aikana. Lasken koko nelivuotisen kauden sinkkuvuosiksi, koska en voi laskea seurustelusteluksi aikaa, jolloin joku on kanssani vain hyötyäkseen jostakin. Tai seurustelua, joka perustuu valheeseen. Lasken ajan siitä kun pitkä parisuhteeni päättyi.

Mitä sitten opin?... No ainakin nykyajan tekniikkaa. Opin käyttämään järjestelmäkameraani. Valoitusasioita, kuvakulmia jne. Opin käyttämään whatsappia. Tulee kommunikointi huomattavasti halvemmaksi. Nyt löydän koneeltani leffoja. Tiedän miten hakea tarvittavaa tietoa.Osaan poistaa tarpeettomat. Osaan jopa päivittää itse vaikka eksäni selitti ummikolle sen olevan ylitsepääsemättömän hankalaa. Opettelin itse painamaan tarvittavaa nappia. Eipä tuo niin vaikeaa ole. Koneeni kanssa alan olla sinut vaikka kadotinkin taas langattoman yhteyden. Tosin veikkaan, että joko olen sabotoinnin kohteena tai sitten muuten vaan hajosi itse tästä masiinasta tämä ominaisuus. Opin löytämään edullisemmin tuotteita joita tarvitsen, mutta myös niitä joita en tarvitse ja opettelen vielä säästäväisyyttä hieman uudelleen.

Opin jotain perhokalastuksesta, uistelusta, kalavarusteista. Opin myös välttelemään kalastusta fanaattisesti harrastavia... joo ei kiitos enää. kaksi olen nähnyt.

Opin hieman enemmän skitsofreniasta, adhd:sta, onnettomuudesta johtuvasta tai synnynnäisestä aivovauriosta, röyhkeydestä, Seksiriippuvuudesta, narsismista, persaukisuudesta, peliriippuvuudesta, shoppailuriippuvuudesta, välinpitämättömyydestä, autismista, auervaaroista, seksitaudeista, alkoholismista, huumeista, sekakäyttäjistä.... jopa senkin kuulin tarpeettomana tiedon kuinka seulat ohittaa. Sanottakoot tässä, ettei mikään luojan kiitos koske itseäni, mutta olen joutunut joko kaivamaan tietoa tai sitten sitä on tullut tulvimalla toisesta sisään toisesta ulos. Huumeille ehdoton ei. Eikä tauditkaan koske, kunhan pitää itsestään huolen. Se on sitä toisten kunnioittamista sekin.

Itsestäni opin vahvuuksia ja heikkouksia.  Nyt osaan käsitellä kriisejä paremmin. Puhumalla, kirjoittamalla, kuntoilemalla, juhlimalla. Opin, millainen olen täysin väsytettynä. Opin, millainen olen ärsytettynä. Opin, millainen olen peloteltuna. Opin kuitenkin jopa sen, millainen olen hyvin kohdeltuna ja pidän itsestäni sellaisessa tilassa eniten. Opin... ainakin vähän sellaista... minkä ohi kannattaa jatkaa matkaa ja minkä eteen pysähtyä. Opin hieman paremmin luopumaan vanhasta sonnasta, mitä olen lapsuudesta asti keräillyt. En tartu niihin enää niin lujasti... ehkä kertoillen tarinat, mutten enää vajoa niihin.

Opin, mistä ei tosirakkautta löydä.

Opin kirjoittamaan. Ehkä en kieliopillisesti, mutta opin kanavan, minne sontaa suoltaa.

Opin jalkautumaan ulos. En enää jää nurkkiin pyörimään.

Opin ystävyydestä. Tosiystävistä ja niistä jotka jotka sai mennä.

Opin myös edes hitusen lisää, kuka olen ja se on loppupeleissä melko tärkeää. ellei jopa tärkeintä. En tunnista sitä hiirulaista enää, joka aikanaan lähti melko nujerrettuna. Olen oppinut pitämään puoleni ja luottamaan vaistoihini.

Nyt olisi aika tosiaan oppia enemmän toisen ihmisen kunnioittamisesta. Hyvyydestä, ystävällisyydestä, rehellisyydestä jne. Juuri niistä, mitkä ovat olleet tosi kaukana... tavoittamattomissa. Alan niitä sentään pikkuhiljaa saavuttaa...

Olen valmis.... voi pojat kuinka valmis olenkaan täysipainoiseen elämään. Yhdessä tai erikseen.