Kaikki on hyvin. Töissä on jotakuinkin kelvollista. Paitsi, että ilmeisesti uusi työtoverini on jonkin sortin narsisti tai outo kumminkin. On ollut kuukauden töissä ja on haukkunut meidät kaikki. Kuljemme yhtä matkaa junalla ja viime viikon kuuntelin kummallisia piikkejä. Hänellä oli kuulemma vaikeuksia päättää millä junalla kulkee kun joku on huomauttanut hänen kävelevän lujaa. Jossain vaiheessa tämä joku oli sanonut hänelle töykeästi, että hän kävelee helvetin lujaa... Näitä kävelykommentteja tuli noin neljä kpl ja totesin vaan ittekseni, että tämä täti on ilmeisesti loukkaantunut tämmösestä kun sitä kommenttia viljelee joka väliin.

Tällä viikolla maanantaiaamuna satuin siinä ryhmässä kävelemään ensimmäisenä niin johan perästä kuuluikin kailotus, että "Toikin mulle huomautti, että mä kävelen helvetin lujaa ja itte pinkoo siellä edellä kuin viimeistä päivää". Siis mitäh nämä piikit olivatkin minulle...

Asia jäi vaivaamaan. Olen siis loukannut tahtomattani jotain. En edes tajunnut koko kävelykommentin loukkaavaan ketää saati sitten, että onko edes minun suustani tullut. Aamuisin olen aina niin nukuksissa, etten juuri kellekkään huutele. En edes jaksa puhua saati vahtia kenenkään kävelynopeuksia. Erään kerran iltavuorossa totesin vain ikäänkuin tikusta asiana, smaltalkia tai vastaavaa. Että "ai sä olit täällä jo. Sä olet aika nopee". Ja sitten höpistiin niitä näitä.

Ei muuta kuin häpeäpaaluun mätiä tomaatteja vastaanottaan. Mielellään muutama raipanisku ja voishan sitä kivitysrangaistusta kokeilla täälläkin. niin miks aina toimitaan kuin amerikkalaiset, ei mistään muualta otettas mallia.

Asia vaivasi niin paljon joten seuraavana aamuna otin asiaa puheeksi ja kysyin, että enhän vaan ole loukannut jollain lailla, että en ole ainakaan tarkoittanut enkä ole niin pahantahtoinen kuin on antanut ymmärtää. Siihen tämä nainen tiuskaisi, että vieäkö sä jaksat tästä jauhaa? Taas mun monttuni levis auki, että häh mitä häh. Ilmoitti, ettei puhu enää mitään, kun kaikki tuntuu tuolla loukkaantuvan niin herkästi. Hän heitti vaan läppää. Aha ok. Olen sitten varmaankin ymmärtänyt väärin.

Tyyppi tuntuu olevan aika jyräävä. Kahvitauolla kommentoi ihmisten puheenaiheita epäsopiviksi. On aika paljon itse äänessä, mutta jos jollain on mielipide niin tämä on ollut töykeä ja epäkohtelias tälle daamille. Jos joku yllättäen tietääkin jostainaiheesta enemmän niin on vaihdettava puheenaihetta. Hmmm ollaan taidettu saada aikamoinen pakkaus työkaveriksi. Tiedän, että on epäsopivaa toivoa jonkun lähtemistä, mutta nyt toivon.  Ahdistun.

Ahdistun aina kun minua syytetään jostain sellaisesta mitä en ole tehnyt. Ja nykyään aika usein. Veikkaisin, että osaamiseni ja räiskyväkin luonteeni kiukuttaa joitakin. Mutta kumma kun en ole koskaan jyrännyt ketään joka ei vielä osaa jotain juttua. Toinen mikä varmaan näitä klikkejä aiheuttaa niin meillä on noita tulevia eläkeläisiä aika paljon. Pari heistä on aloittaneet sellaisen lynkkaus meiningin että oksat pois. Ei vaan voi ihmetellä kuin, että miksi.  Onko eläkkeelle lähtö niin kova paikka, että se pitää jollekkin purkaa. Jospa vaan olen sellanen jolle on hyvä kaikki kohdistaa. Ihan kuin tämä uusi työntekijä olisi oikein usutettu kimppuun. Tai hän tekee sen itse.

Jostain syystä noi iäkkäämmät naiset inhoavat minua. En ymmärrä miksi. Tuleekohan minusta samanlainen? Toivottavasti ei tai sitten se kuuluu olla näin.

Joskus aikanaan eräs mummeli vihasi minua. Olin eräässä ravintolassa töissä tarjoilijana. Tämä nainen talutti joka päivä parkinsonin taudista kärsivää miestään syömään. Ensimmäisestä päivästä lähtien kun tapasimme niin tämä nainen inhosi minua. En vaan epäile vaan hän kertoi tämän asian joka kerta ääneen. Kerran tilasi juusto-toustin vaatimuksella, ettei sulanut juusto saa venyä. Kokki teki parhaansa vaan haukut siitä tuli. Ei kokille vaan minulle kun en osannut oikein sitä tilata. Musiikin hädin tuskin kuuli kun se oli niin hiljaisella niin erehdyin kerran tapailemaan erään kappaleen sanoja hiljaa niin tämä aloitti kiukuttelun , että  olen laittanut musiikin täysille. Eräs toinen asiakas puuttui peliin ja sai vastineeksi hivittävän huudon ja raivon.  No kaiken näköistä tapahtui ja aika ahdistavaksi tämä kohtaaminen meni. Ajattelin kuitenkin niin, että tällä rouvalla ei ollut muutakaan. Hän oli varmasti turhautunut kun miehen vointi huononi päivä päivältä. Minulle raivoamisella taisi jaksaa jatkaa loppupäivän. Adrenaali narkki selvästikkin :D

Nyt vaan olen ollut jotenkin maassa ja väsynyt. Toivottavasti huomiseksi piristyn kun olisi treffit tiedossa. Ihan jännää vaikka jotenkin tietää miten sinä käy. Juodaan kahvit ja önähdetään, että hauska tutustua ja thats it... niin siis jos ei peruunnu sitä ennen.