Jeee! iloisia asioita!!! Voitin Facebookin  arpajaisissa kolme polvitukea. Ne kaikki ovat vähän erilaisia, mutta jonkin asteisia luxus-malleja. Voi tätä riemua. Harmitusta aiheuttaa kuitenkin se seikka, että tämä voittoputki oli unessa. Miten siis lunastaisi palkinnot? Oli niin mahtavaa herätä voittajafiilis päällä. En voi ainakaan väittää, ettenkö ikinä arpajaisista voittaisi mitään. Mun täytynee ymmärtää, ettei uniarpajaisten voittoja voi lunastaa. Juu mahdotonta se onkin, mutta ainahan sitä voi toiveajatteluita heittää ja nauttia fiiliksista vaikka olikin unta.

Sitten arkiasiaa.... Aloitin viimeviikolla työt. Osasairasloma systeemillä. Kolme vajaata päivää ja sunnuntai menikin täysin sohvalla. Ei tuolla ylimääräisiä käppäillä. On kuitenkin kivaa, että voi tehdä edes jotain hyödyllistä. Perjantaina tosin paluu arkeen sai jälleen hermopikselit kuplimaan yli äyräidensä.

Tapaus turvakenkä: Töissä on lain määräämä pakko käyttää turvakenkiä. Meillä vaihtuu ne kahden vuoden välein ja viimeiset puolivuotta ainakin on kengät hanganneet pari varvasta kaksinkertaiseksi. Valitin asiasta lääkärille, joka totesi, että tarvitsen ehdottomasti uudet. Olisi kirjoittanut lappusen, että voin saada uudet kengät nopsaan, mutta päätyi olemaan kirjoittamatta, koska kaksi vuotta on tullut täyteen ja jokatapauksessa kohta ne vaihtuisivat. Eli odottelemaan tilauspäivää kuin kuuta nousevaa. Sovitus. Vihdoin. Sovituksen yhteydessä tilaus menemään. Ainut vain, että heput olivat kenkäesittelijöitä ja varustautuneet vain vasemmalla kengällä ja oma kokoni puuttui. Eipä auttanut kuin arpoa niillä tiedoilla, mitä esittelijä antoi. Löysin kaksi hyvää mallia, joista toisessa oman kokoni lesti muuttuisi, joten valitsin tällä tiedolla tämän eimuuttuvan mallin. Kun kengät saapuivat, ne olivatkin aivan liian isot ja leveät. Edellisessä koossa varvas hinkkasi etureunaan, joten sitäkään ei voinut käyttää. Noh palautan ne noin kymmenen askeleen testauksella. Henkilö jolle tämä kenkäasia kuului alkoikin saarnaamaan, marisemaan ja syyttelemään, että miksei voi tilata kerralla oikein, kun sovituskin oli tilattu pakalle. Olin ihmeissäni ja yritin puolustautua sovitustilanteen mahdottomuudella. Ei kelvannut syyksi vaan minun pitää ymmärtää kenkäesittelijän työn raskaus, ettei he voi millään ilveellä kantaa edes sitä oikean jalan kenkää, koska ne painaa niin paljon. Jebujee, kyllähän mää ymmärrän. Sitten sain saarnan siitä, kuinka tämä virhetilaus työllistää tätä tilaushenkilöä ja aiheuttaa harmitusta jne. Ok, no jos se helpottaisi tätä tilaushemmoa, että tyydyn samanlaisiin hankaaviin kuin ennenkin, kunhan saisi edes puhtaat. Otti koot ja koodit ylös ja sen sadattelun jälkeen oli niin mukava kantaa syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Olen kuitenkin virhetilauksella saavillisen shittiä päälleni kuitenkin ansainnut.

Noh tilaus meni eteenpäin ja tuli kesäloma. Loman jälkeen ajattelin ahneena loogisesti, että kengät olisivat varmaankin saapuneet. Kysyin asiaa ja vastaus oli, että ei ole tullut. On ollut mutkia matkassa. Jatkan siis odottelua. Meni kuukausi ja kysyin kenkiä uudelleen. Ei niitä ole tilattu. Enkä kuulemma ole edes kertonut kengän kokoa tai koodiakaan. Ja on kyllä tyhmää kuluttaa ne vääränkokoiset kengät myyntikelvottomaksi ja niin edelleen. Tyrmistyin. Ja suutuinkin. Henkilö, jonka varassa olemme pakollisen asian edessä. On jättänyt tiedottamisen väliin ja päätyi mieluummin sättimään ja nyt vielä valehtelee kirkkain silmin. meni luotto täysin ja ilmoitin hankkivani kengät sitten toista kautta. Kuulin taas, että minun pitäisi ymmärtää, että tällä tilaajahemmolla on muutakin hommaa, kuin tiedotella näistä kengistä. Just .

Sovimme esimiehen kanssa, että käyn sovittamassa liikkeessä. Otan tiedot ylös ja kengät menevät tilaukseen. Ostin itselleni varakengiksi halvimmat mahdolliset odotteluun, ettei enää tarvitse varpaita tulessa pitää. Noh... Perjantaina ylipäällikkö tarjosi kuittia vastaan rahaa. Eli niitä ei edelleenkään olla tilattu. Taas meni kuukausi. Tähän mennessä lääkärireissusta viisi, ellei jopa kuusi. Eikä niitä klopoja ole vieläkään. Jos olisin tiennyt, että mahdollisesta on tullut mahdotonta ja turhaa odottelua, olisin mennyt lääkäriin uudelleen ja saanut lappuni. Mutta odottelin. Sanoin, etten halua rahaa vaan ne tilatut kengät niin voin stten jättää nämä ostamani varakengiksi vastaisen varalle. Ei onnistu. No miksi ei? Koska sen on epätasa-arvoista muita ihmisiä kohtaan, että minulla olisi kahdet kengät. Siis ei voi olla todellista????!!!!!Minun pitäisi ymmärtää, että ei ole reilua, jos minulla on kahdet vaikka olisin toiset omalla rahalla ostanut. Miten se voi olla epätasa-arvoista, jos kauppa on kaikille auki ja voi kuka tahansa ostaa itselleen omalla rahalla toiset kengät, niin kuin itsekkin tein. Mutta tässä tapauksessa sekin muuttui mahdolliseksi. Voi jumakavita.... Noh aikamme väännettyä asiaa sain tämän asian vihdoin tajuntaan. Keskustelimme myös tyylistä. On se kumma, ettei asioita voi vääntämättä vain hoitaa vaan jokaikiseen asiaan tulee ensin ei. Sitten mitä ihmeellisempiä selityksiä. Saan vihdoin joskus ehkä ne talon kengät. Toivottavasti sitten ei kovin moni ala itkemään, että olen omasta pussistani varakenkäni hankkinut.

No mutta asiat saa vaikeaksi vaikka noudattaisi annettuja ohjeita. Mielenkiinnolla odottelen millainen sotatila tulee sukulaisteni kesken. Eräs 101 vuotias sukulaisemme nukkui pois lauantaina. Sain tästä puhelun ja kuulemma vainaja on kirkkaimpina hetkinään tehnyt hautajaissuunnitelmat. On valittu arkku valmiiksi ja muutakin, mitä tilaisuuteen kuuluu. Toivelistassa vieraista oli hankalimmat sukulaiset tiputettu pois. Nyt yksi tiputettu sukulainen alkoi höyryämään hautajaisten suunnittelusta. Mitenköhän hänet saadaan ymmärtämään, ettei ole tervetullut vainajan pyynnöstä. Oli käyttäytynyt aikanaan kylässä huonosti.Veikkaisin, että tätini tulee lankoja pitkin ja haukkuu minut pystyyn, koska minä nyt olin se henkilö, joka tämän tiedon välitti eteenpäin. Tämmöinen hieman suppea ajattelu on häneltä tuttua ja hän pitää mitä ilmeisemminkin huutamisesta. Sekin täytynee sitten ymmärtää

Minun pitäisi varmaankin ymmärtää, että vainajan toiveet täytyy kumota ja olla välittämättä tietoa eteenpäin, ettei kukaan vain loukkaannu.

Täytynee kasvattaa jatkossa tuota ymmärtämismekaniikkaa aivoissa vähän vielä paremmin.