Sisustaminen on mukavaa. Jos on rahaa. Tai silloin kun on yhteen natsaavat huonekalut, joita siirrellä. Käytettynä saa todella edullisesti kaikenlaista, mutta autottomuus on aika rajoittavaa. Jos olisi auto, mieluiten pakettiauto, olisin varmaan ostanut ja myynyt kamppeeni useampaan kertaan. Vaan kun ei ole niin siihen tyytyminen. Ongelmaksi on muotoutunut ilmainen tv-taso, minkä lupasin ottaa. Himoitsen sen laatikoita. Säilytystilaa ei koskaan ole liikaa. Taso sopisi muutenkin tämänhetkiseen tyyliin ja tavoitteisiin. Siinä olisi tilaa parille kasville ja kynttilöillekkin.

Uskomattomaksi ongelmaksi on muotoutunut kuljetus. Matka ei sinänsä ole pitkä. Taso kuitenkin on 180cm. Painoa laatikoineen jonkin verran.

En tiedä onko edes autostakaan kiinni vaan ihmisistä, joihin kumpikaan ei oikein voi vaikuttaa. Ei antaja, enkä minä.

Nonnii. Kyyti numero 1. kuskauspäivä 6.6 meni jotakuinkin niin, että odottelin tietoa ajankohdasta koko aamupäivän. Tarkempaa tietoa sain puolenpäivän aikaan, että kuskilla on krapula. Voip olla, että peruuntuu. Ilmoittaa myöhemmin. Odottelu jatkui, kun olin lähtövalmiina kantamaan. Neljän kieppeillä kyselin perään ja tämä kuski oli hyää vauhtia humaltumassa. Se siitä sitten.

Kyyti nro 2. Perjantaille peruuntui, koska me kantajat olimme romuuntuneet. Minulla hajosi polvi ja tason antajalta meni selkä. 

Kyyti nro 3. Peruuntui, kun kolmas kuski ei sitten tullutkaan paikalle vaikka kyytiin olisi saatu.

Kyytiä nro 4 ei tullut. Kyselin kyllä, mutta koko episodi saikin uusia käänteitä. 

Törmäsin vanhaan tuttavaani kauppareissulla. Oli miesystävänsä vanhaan asuntoon menossa grillaamaan ajatuksella, että siellä heidän pitäisi pakata. Pyysivät minutkin mukaan. Grillailut tosin menivät pakkaamisen edelle. Oli kyllä hauskaa ja tuli samalla uusia tuttavuuksiakin.

Seuraavana päivänä keksin kysyä, että olisiko tällä miehellä kuljetusmahdollisuuksia tasolle korvausta vastaan. Ei mutta hänellä olisi tv-taso ja jos sen otan niin saan telkkarinkin pilkkahintaan. Kaupat tuli. Ostin matonkin ja kuskaaminen olisi ainakin helppoa naapuritalosta.

Kuinka ollakkaan...Sunnuntai menikin sitten odotteluksi, milloin pojat kantaa telkun tien toiselle puolelle. Sain puoli seitsemän tiedotteen, että kantajaiset ovat juuttuneet terassille. Aaarr.... No minäpä odottelen. Puoli yhdeksän he saapuivat asunnolle ja alkoivat grillaamaan. No minäpä odottelen. Vihdoin puoli yksitoista kaksi raavasta äijää kantoi hillittömän kokoisen telkun kotiini. Sain toki tv tason, mutta siitä puuttuu se säilytys. Vanta pikkarainen tv-tasoni demonstroi tällä hetkellä kaipaamani kalun (huonekalun) loppuosaa.

Melkein haluaisin luovuttaa sen kaverini tason suhteen, mutta kun se kuuluu tänne. Kun kyydin ja kantamisen saisi järjestettyä.

Kohta tuo polvikin on kunnossa. Hyvää vauhtia se on parantunut. Tänään pääsin ylämäkeen melko sutjakkaasti. Alamäkeen äärimmäisen kömpelösti. Ruinasin jo pääsyä takaisin töihinkin. Saikut käyvät todella kalliiksi. Pomo ei huolinut. Oikeastaan se oli ihan hyväkin. Kahdeksan tuntia jalkojjen päällä olisi ollut haasteellista. Pikkupyrähdykset vielä menee ja kävin vesijuoksemassakin. Välillä polvi menee lukkoon ja vihlasee niin penteleesti. Viimeisin kauppareissu vähän väsäytti jalkaa. Onhan siinä pohje ja takareisi melko hapoilla ontumisesta.

Metkaa huomata, kuinka liikerata kärsii, kun teloo... vaikkapa nyt polven. Altaaseen meno teki kipeää, mutta vesijuoksu itsessään oli hyväksi. Alkuun jalka vaan meni miten sattuu. se ei suostunut määräämääni liikkeeseen. Pikkuhiljaa rytmi löytyi ja reilu puolituntia palloilin edestakaisin. Sitten pitikin vähän rauhoittaa liikettä. Onneksi menin. Olen meinannut turtua liikkumattomuuteen ja kotonaoloon.Kaupassa kävin ja välillä koipi sätkäytyy liikaa ilmaan. Hassua kuinka hallitsemattomissa hetkittäin. Noo paranee se.

Vaikkakin yhden tason saaminen onkin niin kauhian vaikeaa ja aiheuttanut lisäostoksia, olen tyytyväinen. Telkussa on todella hyvä kuva isoksi telkkariksi. On se entistä reilun puolet isompi. tekstin ainakin näkee paremmin. Odottelenkin ensivuoden lätkämatseja. Jukra mun koti myös nykyaikaistuu. Ihan kiva.