Pitkällä valoituksella tuotettu, käsittelemätön kuva. Ihanaa värien loisketta :)

Väriloistoa..

Satumaailmaa..

Luonnon oma valokarnevaali.

 

Noniin... Tuolla oli aivan ihanaa. Hyinen sumu valui päälle ja oli kylmä. Mutta kaikki värit ja valot toivat niin ihanan olon. Tässä murto osa kuvista maistiaiseksi. Suosittelen menemään paikanpäälle itse katsomaan ensivuonna. 

Koominen sattuma tapahtui, kun otin keskittyneesti kuvaa yleisnäkymästä. Käytin siihen harkitsemista ja aikaa. Tarkensin huolellisesti ja katsoin, että puiden lehdet rajaavat kauniisti kuvaa. Tuollaisissa olosuhteissa kamera kuitenkin kuvaa melko pitkään ja kävi sitten niin, että kotona huomasin erään miehen tallustaneen kameran eteen seisomaan. Siksi en voi sitä missään julkaista. Olisi nyt vain liikkunut eteenpäin niin olisi ollut kauniin suttuinen niin kuin muutkin ihmiset. Noh näitä sattuu, mutta komiikkaa lisäsi, että muidenkin kurssikamujen kuviin oli tuo sama jeppe käppäillyt. Suurinpiirtein samoihin kohtiin samalla lailla katsoen tympääntyneenä jonnekkin niin, että kasvot näkyvät selkeästi, muttei saa mitään irti.

No mutta siihen opettajani mystiseen logiikkaan.... Hän ilmoitti kurssilaisille, että kannattaa lintsille mennä kuvailemaan. Noh, tämä oli jo suunnitelmissa ollutkin. Päivämäärän ilmoitti kuitenkin marraskuulle ja muutama jäi pois sen takia, että eivät tienneet tapahtuman olevan nyt. Ajattelin mennä ihan omin nokkineni omalla ajalla. Olimme toki saaneet "tehtäviä", joiden tekniikka tuli tutuksi jo keväällä toisen opettajan toimesta. Tämä meidän opettaja ilmoitti paikan ja ajan minne tulla ja paikalle saapui viisi tyyppiä. Emme saaneet mitään uutta oppia muuta kuin aikataulun, milloin kokoonnutaan kahville. Eli juostiin siellä sitten kellokaulassa vaikka ajatus oli alunperin jotain muuta.. Nyt tämä päivä olikin muuttunut korvaustunneksi. Heräsi kymysys oitis mieleeni, että, jos asuisin kyseisen opettajan lähistöllä ja vapaa-aikanani törmäisin häneen niin mahtaisikohan laskuja tipahdella pelkästä olemassaolosta säännöllisin väliajoin? Joillakin tuntuu tulleen tavaksi hinnoitella oma olemisensa vaikkei tee asioiden eteen oikeastaan muuta kuin ilmaantu paikalle.

Jos käyttäisin samaa logiikkaa (menen silloin kun huvittaa ja riittää kun naamansa näyttää niin liksa on tienattu) vaikka omassa työpaikassani niin tod. näk. olisin melko pian kortistossa odottelemassa kelan rahnoja. Mutta tosissani alan ihmettelemään, että miten tuo kouluttajaksi on päässyt ja pysyy hommassaan? No koska kukaan ei viitsi tehdä asialle mitään ja mitä ilmeisemmin on yks lysti törkkääkö rahnansa jollekkin jonka oletetaan hoitavan luvattu homma. No mä pysyttelen nyt hissukseen loppuajan. Kurssi loppuu 21.päivä ja ensi vuonna, jos luoja suo, on näyttely... Päivämäärää ei ole muuten vieläkään vaikka näyttely olisi pitänyt olla mainoksen mukaan jo marraskuun lopulla tänä vuonna. Alkuperäisen suunnitelman mukaan. Sainhan ensivuodelle hyvitykseksi kurssin. Kiinnostaako enää, se on eri juttu, mutta joo... aikuiskoulutus on näköjään aika mielenkiintoinen laji sinänsä ;)