Mielessäni on viimepäivät jyllännyt tupakka/alkoholilain ristiriitojen kera myös ajatuksia tästä ns. terveysintoilusta, mitä lehdet ovat mitä erilaisimmin pullollaan varsinkin alkuvuodesta. Dieetti sitä tätä ja tuota kun käytät ja ravinto se tämä ja tuo, kun käytät niin sinusta tulee parempi ihminen Hallelujaa! Hyviä vinkkejä sieltä löytykin. 

Pitää syödä tarpeeksi protskuja ja juoda pöhinäpirtelöitä (joihin yllättävän usein muuten tungetaan sokeria???). Pitäisi syödä kasvisruokaa, liikkua tarpeeksi.

Missään ei kuitenkaan kerrota oikeasti määriä. Jos joku sivusto on pyhittänyt kaiken huomion viherpirtelöille ylistyssanojen kera, että kuinka vaikuttaa siihen ja tähän ja tuohon ja koko maailma pelastuu, kun ostaa kalliita käsiteltyjä kuivahileitä kasviksista. Niin unohtuu kuitenkin valistaa, kuinka puhtaita ja tuoreita oikeasti tuollaiset ravinnevalmisteet ovat ja miten ne valmistetaan.

Paljonko pöhinöitä voi nauttia päivässä ja mistä muusta ravinnon kuuluisi koostua ja millä määrällä mihinkin liikuntamuotoon verrattuna? Toimistotyöntekijän ja fyysisen työntekijän eri tarpeet. Kerran viikossa hikiliikkujan tai joka päivä liikkuvaisen.

Minä olen itse ainakin oppinut kantapään kautta omia määriäni. Helpommalla olisi ollut nastempaa ja ehkä aiemminkin. Olen välillä luisunutkin opitusta, mutta, jos kulutan vähempi niin en saisi syömällä ammentaa niin paljoa energiaa kuin silloin kun kulutan enempi. 

Luulen, etten ikinä pääse siihen harmoniseen tilaan, että hurraata huutaisin yhden ravintomuodon kunniaksi. Enkä pystyisi liikaa itseäni rajoittamaan. Kohtuullisuus kaikessa on mottoni nykyään vaikkei se käytäntö aina niin pätevästi toimisikaan.

Kun aikanaan innostuin salilla käymisestä, minulle tuputettiin ajatusta proteiinista. No minähän vetelin rahkaa, pähkinöitä jne..Paino nousi, eikä se ollut lihasta. Lopetin protskun mässäilyn ja tarkkailin annoksiani. Söin juuri niin kuin pitääkin ja niin kuin ennenkin. Aika pitkälle lautasmallin mukaan. Mutta se lautanen oli liian suuri. Sitäpä en ikinä ollut tullut ajatelleeksi. Pienensin annoksia ja tuloksia alkoi tulla.

Nyt olen välillä valunut liian isoihin annoksiin ja se on näkynyt. 

Viikko takana sairaslomaa ja jalan takia ei ole voinut liikkua kunnolla ja sekin näkyy. Silloin kun olin pitkällä sairaslomalla yläkropan takia, pystyin aikani kuluksi kävelemään ja käymään salilla. Nyt on jalka pakko rauhoittaa, että pääsisi eroon tulehduksesta. Pohdin ruokaa. Kun ei kuluta tarpeeksi niin pitäisi pienentää huomattavasti annoksia ja ylipäätään mitä suuhunsa pistää. Hetken sen ajatuksen sisäistäminen kestikin ja nyt taas homma toimii. 

Mutta missä sen voisi oppia jo aiemmin? Jos kotona lapsena ei tätä ymmärrystä saanut niin olisiko sitten koulu? Eipä haittaisi vaikka lautasmallin lisäksi olisi myös jokin liikuntamalli. Se tieto edes vaikkei sitä kaikki haluaisi soveltaakkaan. Tietty meitä on moneksi. Niitä joilla ei mikään näy ja meitä, joilla pelkkä ajatuskin kakkupalasta näkyy vaakalla.

Ehkäpä vanhemmat voisivat kiinnittää liikunnan jälkeiseen ns. palkitsemiseen. Ehkä karkit ja limpparit romuttavat sen hyödyn. Niin minullekkin kävi jo lapsena ja vaikka kuinka pitäisi hyväksyä monen näköistä ja kokoista kulkijaa niin se lapsi kuitenkin kantaa kilojensa kanssa myös ulkoa tulevat paineet. Ei ihan riitä, että itse hyväksyy. 

Joka paikassa on sokeria. Siihen mielestäni pitäisi puuttua enemmän. Tuputtakoot pöhinäpirtelöitään rauhassa, mutta olis tosiaan kiva tietää, mitä sitten pitäisi jättää pois, jos ottaisi tuon tilalle, ettei tule mitään liikaa.