Otsikko jatkanee edellisen turinoinnin teemaa. 

Keittiö edelleenkin melkein valmis ja ensivuoden suunnitelmat melkein plakkarissa. Melkein olen saanut kuvaamani materiaalin haltuuni. Keskiviikkona olisi pitänyt tulevaisuudesta saada tietää vaan vastaus tuli eräästä kurssista täydellä varmuudella :Ehkä pääsin, ehkä en. Kuulemma hakijoita on niin paljon että vastaus saapunee vasta sittenkin viikon päästä.

Se on kyllä kummallista. Olipa asia sitten mikä tahansa niin mikään ei tunnu menevän soljuvasti. Kyllä tai ei meiningillä vaan se on yleisemmin ehkä, melkein, jossain määrin, sinneppäin tai suurinpiirtein.

Oikeastaan tässä kohtaa voisin tunnustaa, että olen itsekkin hieman käyttänyt tätä katsotaan, ehkä, saa nähdä-teemaa. 

Olen nyt kolme kertaa tavannut erästä ihmistä. Kutsun häntä Hemuliksi. Oikeastaan on sen verran mukavan ja kiltin tuntuinen, etten paa pahakseni tavata useamminkin. Kuitenkin viime viikolla sain pieniä ja suurempiakin ahdistusfiilareita. Uskallanko päästää tätä lähelle. Jos päästän niin miten se kostautuu jne. Jotenkin hänestä paistaa kuitenkin sellainen vilpittömyys ja olen saanut esim P:ltä pientä henkistä tönäisyä tämän herran suuntaan. Olen kuitenkin jo niin monta kertaa erehtynyt, että sellainen hullaantuminen on kuitenkin vasta tulossa, jos tullakseen. Tutustumalla se selviää, mutta muutaman henkisen askeleen käppäilin jo taakseppäin kun sanoi niin kovin tykkäävänsä, että haluaa minunkin tietävän, että on tosissaan. Pelottavaa.

Oli kuitenkin mukavaa tehdä visiittiä hänen maailmaansa. Kävimme kaverillaan kylässä ja totesinkin myöhemmin, että taidan olla käymässä hyvien ihmisten kylässä. Tapasin muutaman hänen kaverinsa ja sain ihan mukavan vastaanoton. Toki sillä reissulla törmäsin muistutukseen Hermannista. Tapasin yhden yhteisen tutun. Juttelimme hetken ja totesin vaan, että miten ihmeessä joku voi käyttäytyä niin... Olen pikkasen sitä mieltä, että, jos jollain on pokkaa käyttäytyä niin kuin käyttäytyy niin tuskin se sitten mikään salaisuuskaan tarvitsee olla. Sama tuli mieleeni kun uutisia luin näistä sarjahukuttajasta ja Imatran ampujasta, että jos on pokkaa toimia kui on toiminut niin karvalakit ja huput pitäisi oikeudessa kieltää. Ovat olleet asiansa takana silloin, seiskööt oikeudessakin ihan omalla naamallaan. Mikspä ei sitten normielämässäkin. Jos tietyn tyylin on valinnut niin ei pitäisi olla kenellekkään yllätys, joka vastaan kävelee. Yhtälailla omavalinnan mahdollisuus pitäisikin olla, että haluaako väenväkisin urpoa tapailla.

Vaikka lievemmästä asiasta onkin kyse ja olen hengissä niin toisaalta noi nettisaalistajat, jotka viattomia etsivät vahingoittaakseen pitäisi paljastaa. Siinäpä oiva vinkki jollekkin joka pohtii nörttisivuston perustamista.

No mutta Hemuliin. Oli ihan mukava ilta ja vietimme seuraavanakin päivänä aikaa. Olin kuitenkin edellisen päivän pituudesta hieman väsähtänyt ja kaipasin omaa rauhaa. Kinasimme jostain ihan höhlistä jutuista. Vähän siihen suuntaan, että erehtyi kyseenalaistamaan naiseuteni älyllisen puolen ja epäili, että olen väärän kokoiset vetimet kumminkin hommannut. En älyllisesti tyydy antamaan tietä epäilyille, mutta myönnän fyysisesti koheltavani siihen malliin, että epäilykselle jää väkisinkin tilaa. Pieni nokkela sanailu puolin ja toisin on kuitenkin harmitonta ja illemmalla puhelussa totesimmekin melkein yhteen ääneen, että on mukavaa kun voi olla oma itsensä, ilman että toinen siitä suuremmin suuttuisi. Kun ei edes ole mitään suurempaa syytä suuttua.

Oikeastaan nyt ei ole muuta ongelmaa kuin aika. En tiedä miten tähän olen joutunut, mutta ennen oli aikaa ihan joka lähtöön ja oli suorastaan tylsää. Mutta nyt tuntuu,ettei aika meinaa riittää edes normielämään. Pitkä työrupeamakin kesäloman jälkeen ylitöineen alka vaatia veronsa ja kaikki pitemmät vapaat kuin esmes joulun pyhät alkaa olla enemmän kuin tervetullutta. Välillä sitten rassaakin, kun joka päivä pitäisi ammentaa luuriaikaa tai vastata viesteihin tai googlettaa jonkun puolesta tietoja vaikka löytäisi ne sieltä tarvittaessa itsekkin. Ja samalla kun katkon tekemiset johonkin ei niin juuri sillä hetkellä tähdelliseen toimintaan, jää muut hommat rästiin. Joskus pitäisi ehtiä huilimaankin, mutta se huiliaika menee rästihommien suorittamisiin.

Hemuli on siis vielä suuri ehkä. Mahdollinen, mutta tutkinnallisista syistä vielä keskeneräistä sanoa juuta taikka jaata.

Huomenna otan oman aikani urheiluun. Enkä välttämättä aio raportoida juurta jaksain salisessiota kenellekkään. Haen hiet päälle ja thats it.

Jokohan uni tulisi...zzzZZZzzz

Hyvää yötä!