Se olisi sitten viimeinen lomapäivä menossa. Kolmen viikon sairasloma ja viikon loma takana ja epäilen edelleen käden kestävyyttä töissä. Fysikaalisessa puhuttiin salilla käymisen hyödyistä ja sinne kaipaankin. Mutta tämä flunssa, joka on kestänyt jo kaksi viikkoa jarruttaa toipumista. Olen sentään lenkeillä käynyt ja jumppapallon kanssa paininut ja kumpparille kyytiä antanut. Mutta käsi vaan jatkaa puutumista. Maanantaina töihin ja kokeilen siellä sitten. Voisi melkeimpä sanoa, että katetta on tosiaan saikulle tullut. Olen ollut tosi kipeä. Vaikka ensin vain niskajumituksesta, mutta sittemmin kera kuumeen, yskän jne. Tosaalta kaipaa jo säännöllisyyttä elämään vaikken niin hirveämmin kipuja ja käryjä kaipaakkaan.

 

Katselin aamulla uutisia. No sieltähän toi sitten tuli. Haastatateltiin maahanmuuttajaa, että miten Sipilän kotinsa avaaminen vaikutti lähtöpäätökseen. Siinä onnea ja autuutta silmissään, haastateltava kertoi nähneensä uutisen ministerin kotinsa avaamisesta ja sai kuvan, että Suomi on loisto paikka. Sinne sitten. Eli voisi melkeimpä ajatella niin, että kun Sipilä todisteli suvaitsevaisuuttaan suomalaisille, meille moukille, jotka ehkä saatamme nähdä ongelmia pitemmällekkin. Niin samalla tuli kutsuneensa sankoin joukoin ihmisiä tänne talouslaman keskelle elätettäväksi. No sentään jotkut palaavat takaisin. Eli se hengenvaara ei tosiaan taida olla sen suurempi kuin täälläkään. Kyllähän varmaan monella on työnkin kiilto silmissä, mutta sinne asti kun pääsee niin euroja on kulunut jo melkoinen määrä. Niitä meidän yhteisiä. Se vaan on tullut mieleen, että Soini, joka aiemmin puhui maahantulovastaistapolitiikkaa, istuu nyt hallituksessa, jonka aikana maahan on saapunut ennätysmäärä "turva"paikan- hakijoita. Onhan hän ollut tavallisen ihmisen puolellakin vaan nyt kun valtaa on, hän sitä myös käyttää. Ja kohta ihmetellään millä ihan oikeasti eletään. Samaan aikaan kun massiherrat paistattelevat päiväänsä muualla.

 

Sitten ihan oman elämän koukeroita. Tuon pettäjän jälkeinen tuttavuus sulautui maailmassani ystäväksi. Ilmankos sainkin hänestä niin turvallisen kuvan. Olen enemmän kuin otettu, vaikkei romantiikkaa kestänytkään. Olen ylpeä siitä, ettei väkisin ole pakko vääntää vaan tosiaan voi olla ihan ystävä. Ei ole pakko roikkua vain sen takia, että voi pettää ja mollata toista muualla.

Eilen kävin sitten pari keskustelua maailmani molemmista päistä. Silloin kun tämä outo heppu...sanotaan häntä vaikka M.O:ksi, jäi pettämisestään kiinni niin avasin tälle pettäjäkumppanille sanaisen arkkuni. Myöhemmin kun totuus M.O:sta avautui enemmän niin pyysin sanojani anteeksi. Oli eilen sitten viestini nähnyt ja otti yhteyttä. Siinä mielessä en ole ollut minäkään herttainen kun olin pelotellut mahdollisista taudeista. Ilmoitin M.O:llekin, että tauti löytyi... selvittäkööt itse mikä. Okei. Syyllistyin itsekkin valheeseen, (sillä olin kuitenkin puhdas, luojan kiitos) mutta perustelen sen näin. Ensinnäkin testeihin meno silloin tällöin on ihan järkevääkin, mutta kun kuulet tulleesi petetyksi niin on todella nöyryyttävää mennä sen takia, että olet kuullut niitä kumppaneita olleen enemmänkin. Jo aiemmin ihmettelin vastuuntunnottomuutta. Olihan heppu mainostanut kumppanimääriä moneen otteeseen. Kysyessäni, onko itseään testauttanut niin tuli taas niin ylimalkaisia selityksiä, että olisi käynyt, mutta sattui labra olemaan juuri silloin kiinni. Kuulemma eksä oli käynyt ja oli ollut puhdas. Kun näitä eksiä ilmeni parikymmentä ja ties kuin monta päälle niin ei varmaankaan riitä, että yksi on käynyt. Noh pistin tyypin ihan itse kiemurtelemaan jännityksestä pari viikkoa. Olihan hän taas vaihtanut naistakin kuin paitaa. Siis sitä kenen luo mihin majoittaa itsensä.

Kappas vaan kun eilisestä keskustelusta tämän naisen kanssa selvisi taas uusi valhe. M.O oli sentään kehoittanut menemään testeihin. Mutta asia olikin kääntynyt niin, että minä olinkin se joka oli pettänyt. On tainnut viljellä tätä omaa totuuttaan muuallekkin. Sitten oli sanonut tälle naiselle, että olemme eronneet ja olen ihan skitso ja hän ei ole ikinä tehnyt mitään väärää ja blaa blaa blaa... Kyllä se on ihan tosissaan kurjaa kun aina on väärinkohdeltu uhri. Jos muuttais omia tapojaan niin ei tarttis nii kauheasti aina kärsiä. Kohtelis ihmisiä paremmin niin pääsis helpommalla. Eipä tarttis valehdellakkaan niin paljoa kun käyttäytyisi normaalisti. Ja kun ei valehtele ja silloin tarvitse jäädä kiinni valehtelusta niin varmaan nenäkin olisi vähemmän kipeä. 

Toteampahan taas, että kanssani ei olisi ollut pakko olla, jos niin kamalaa on ollut, että on pakko hakea muita panoja. Nojoo... sairas mikä sairas. Turhaanpa tommosta mitättömyyden perikuvaa enää pohtisin. mutta se eilinen yhteydenotto sai taas kiukun pintaan. ja se, että taas on uusi valhe lisää, mitä levittelee niin totesimpa itselleni, että tästä päivästä lähtien kerron taatusti joka valhetta vastaan ihan oikean totuuden sinne minne se oikeasti kuuluu. Siinä kohtaa kun mut on leimattu hulluksi ja jutut omasta päästä keksityksi niin näytänpä nuo muidenkin henkilöiden mielipiteet. Luvan siihen kysyin ja sen sain. Voisin olla hiljaa, mutta siinä kohtaa kun minusta kerrotaan perättömiä valheita niin siitä ei hyvää seuraa. Niin kuin totesin. Helpommalla pääsis kun totta puhuis. Joskus omien virheiden myöntäminenkin voi olla kymmenen kertaa parempi kuin valehtelun jatkaminen.

Se toinen päivän keskustelu oli sitten toista luokkaa. Olen roikkunut taas tossa deittiosastolla. Tällä kertaa jopa ahdistumatta. Roikkunut vaan tekemättä itse oikeastaan elettäkään. Muutama on ottanut kontaktia, mutten ole ollut innostunut. Jutut kun ovat sitä luokkaa, että minkä kokoiset tissit jne..Ja yks hemmo ilmoitti viikon verran toimiaan. Aamuisin tuli viesti " Menossa töihin, huoh" ja iltaisin "Tulossa töistä". Välillä jotain vastasin tyyliin, hyvää työpäivää, mutta kun jutut hieman toistivat itseensä niin lakkasin vastaamasta. Lopulta poistin koko kontaktin. Varmaan kertoo nyt työkavereilleen, että olipa skitso nainen :D Pitkään olikin hiljaista. No eilen sitten ottikin joku yhteyttä. En oikein innostunut kuvastaja oikein muustakaan. Keskustelun taso oli kuitenkin sen verran neutraali, että vaihdoimme numerot. Hetken aikaa juteltiin niitä näitä ja ihan ok puhelu. Voipi olla, että treffeille joutuu. Jotenkin vaan on toi niin nähtyä toimintaa, että lähden sillä asenteella, että voihan sitä naamansa näyttää niin saavat taas johonkin egonpönkityslistaansa taas vedettyä tilastoviivansa. Tuskin muuta iloo. Tietty olisi hirveän positiivinen ylläri, jos tapaisi ihan aidon oikean ihmisen, joka ei halua hyötyä, jolla ei ole jokin esitys päällä. Joku ihan oikeasti aito ihminen. Jonka seurassa itselläkin olisi mukava ja turvallinen olla. Jolla olisi sellainen koti, missä hän itse viihtyisi niin, että voisi ensin vain tapailla. Eikä niin, että majottaudutaan moneksi päiväksi. Salataan asioita. Kerrotaan asiat niin kuinka haluaisi ne kuulla vaikka puolet olisi valhetta. Toi nyt kuulosti siltä, että oli ihan vilpitön. Mutta saa nähdä..... siis jos nyt treffeille asti pääsee vaiko tuleeko tästäkin, joku joka raportoi päivästään siihen asti kunnes kyllästyn kuuntelemaan.

Nyt pitäisi lähteä ulkoilemaan ja kaunistautumaan ihmisten ilmoille. Lupauduin jo aiemmin ystävääni ulkoiluttamaan. Olin kuitenkin niin kipeä, etten kyennyt. Tänään voisi piipahtaa.

Motto tähän päivään voisi ollakkin:

ELÄ NIIN, ETTEI HÄVETÄ TARTTE.






*