Jos mulla olis valtaa tai pyrkisin päättäjäksi.

Niin lupaisin kaiken. Ainakin yrittäisin.

Kohta taas veivataan kelloja, jonkun kylmänsodanaikaisen rottakokeen tuloksena, että tekeekö kaikki juuri niin kun käsketään. Vaikkei tekemisellä olisi järjen häivää.

Tuo ihana aurinko on taas hieman saanut kroppaan energiaa. No niin kuin joka vuosi se on pakko romuttaa ja sittenpä niitä viisareita taas käännellään.

Joku entinen ministeri sanoi jossain koululaisten kyselytunnilla joskus, että olis tehnyt asialle jotain. Mutta oli niiin hirveesti direktiivejä vastassa, että oli nostanut kätensä pystyyn. Luovuttipa paikkansa kesken kaiken muutenkin. Taitaa siellä jotain tehtävää siis olla palkan eteen. mutta huomasi sen ja jätti omat muille. Noh se on sitä kierrätysajattelua.

Mutta, jos pääsisin sinne päättäjän paikalle nautiskelemaan kovapalkkaista kahvipullaa niin en tosiaan tekisi varmaan minäkään mitään. En ehtis. Silloin olisi varaa harrastaa ja shoppailla kaikkee kivaa. Mutta koska mulla olis huono omatunto niin lohdutuspalkinnoksi voisin järjestää kellojen veivaamiselle liputuspäivän.

Tietenkin valtion kassasta vois palkata muutamalla sadalla tonnilla kuussa jonkun mietiskelijä neron kirjoittamaan jonkun viisausrunon ja samalla hinnalla säveltäjän. Siinä sitten koko maailma veisais lippua salkoon veivatessa  "Oodia idiotismille". Tai sitten vaan Suomessa. Kaks kertaa vuodessa. Kello viis aamulla. Eiku neljä. Eiku viis.

Jos jokin on nerokasta niin kellojen veivaus....