Välillä olen ihmetellyt... Oikeastaan moni muukin on ihmetellyt, miten kohdalleni osuukin näitä kummallisia tapahtumia ja ihmisiä. Taidan olla vain magneetti ja tuurini tunnetaan.  Joskus eräs tuttavani totesi, että koska uskallan liikkua mukavuusaluueeni ulkopuolelle niin silloin herkemmin törmää outouksiin.

Toisaalta reagoin. Joku saattaisi vaan ohittaa tapahtumat ja jatkaa elämää. mutta kun jotakin erikoista osuu kohdalleni niin kerron useinmiten eteenpäin. Kutsun sitä jutteluksi ja ajantappamiseksi jne..

No mutta, siis otteita elävästä elämästä opus 1:

Olin juuri reilun viikon kipeänä. Olin ensin kuumeessa sitten kuume hiukan hellitti ja podin flunssan pikaisesti toetakseni potemaan ripulia. Kuume välillä palasi ja kaikenkaikkiaan oilin aikas poikki jossain vaiheessa. Maanantai alkoi lähestymään työarki ja pohdin sunnuntaina kuntoani. Vaikka kuume alkoi hellittää niin olin vielä sen verran huonossa kunnossa,että päätin maanantaina mennä lääkäriin.

Maanantaina varasin ajan ja pääsin tohtorin pakeille. Kerroin oireeni ja totesin olevani siinä kunnossa, etten vielä uskalla töihin mennä. Työni on melko fyysistä ja ajoittain voi olla myös melko raskastakin. Tohtori otti puutikun käteen ja alkoi selittämään:  "Avaa suusi ja sano AAA. Olen alalla ollut pitkään ja olen niin ammattitaitoinen, että osaan työntää tikun niin, ettet ala yökkäilemään". AAni muuttui ähkäisyksi, että häh.... Joutui tunkemaan tikkunsa kitaani uudelleen. Hämmennyin. Jos tulen yksityiselle lääkärille melko tunnettuun lääkärikeskukseen niin oletan ilman todisteluakin, että lääkäri olisi pätevä. Luulisi valelääkärien jo narahtaneen ajat sitten.

Noh homma jatkui niin, että kävin labrassa ja palasin tohtorille uudelleen. Sain pari päivää lisää saikkua, pari reseptiä ja diagnoosin. Lääkäri totesi minulle, että "Tiesitkös, että sinulla on tenniskyynärpää?" Kerroin tietäväni. Olen monta vuotta potenut käsijuttuja ja lukuisten fysikaalisjaksojen jälkeen ja noin kymmenen vuoden aikana olen oppinut elämään käteni kanssa. No, mutta sain diagnoosin kuumeiluun, tukkoisuuteen ja ripuliin: Tenniskyynärpää.

Siinä mä sitten haahuilin voimatonna pienessä horkassa kotiin kera kilon kasa käsijumppaohjeita. Hallelujaa!

 

Toinen melko lähiaikojen kummallisuuksista oli kampaajakäyntiyritys. Eli siis otteita elävästä elämästä opus 2.

 Jos haluan kampaajalle niin en välttämättä ole kauhen paikkauskollinen. Jos löydän hyvän niin käyn siellä toistekkin, mutten pelkää kokeilla uutta ja uusia juttuja. Olin eräs päivä menossa kuntosalille ja ns. tuulipuvussa ja harmaankikertävässä tukassani, johon oli osunut kaiken näköistä raitaa ja aurinkoa. En siis ollut kovinkaan muodinmukainen ja kaukana eliitistä. Kuntosalin vieressä itseasiassa olisi ollut paikka missä olen käynytkin vaan koska olen pohjimmiltani laiska ja olisin joutunut muutaman metrin kiertämään, päädyin kokeilemaan matkan varrella olevaa kampaajaa.

Astuin ovesta sisään ja mieskampaaja, jolla oli asiakas kesken, tuli minua palvelemaan. Keskustelu meni jotakuinkin näin:

Minä: Hei, löytyisikö aikaa? Ajattelin sellaista monivärjäystä.

Kampaaja: Hei, kummalle kampaajalle haluaisin?

Minä: Ihan sama, en ole täällä koskaan ennen käynyt.

Kampaaja: Ahaa. Katsotaampa onko täällä aikaa, annetaanko sitä sinulle ja otatko sitä edes vastaan. Monivärjäys vaatii niin paljon ammattitaitoa, että se voi tulla todella kalliiksi. Sinulla on pohjalla raitaa ja harmautta, että tuo vaatii todella paljon kampaajalta, että siitä tuleee hyvä.

Minä: Käy minulle tavalli.....

Kampaaja: MINÄ PUHUN NYT! Olen velvoitettu selittämään uudelle asiakkaalle yllättävistä hintamuutoksista, ettet sitten pety ja TAAS vaihda kampaajaa. Olen niinjaniin kauan ollut ammattilaisena, että minä kyllä tiedän ja edustan sitätätä tuotesarjaakin.

Yritin selittää siihen väliin, että en ole pettymyksen takia vaihtanut paikkaa vaan ihan kokeilun halusta ajattelin tulla, mutta en saanut suunvuoroa. Kampaajasedän saarnatessa tuli ihan oikeasti sellainen olo, että miten tästä tilanteesta pääsee kauniisti pois. Muuta en keksinyt, muuta kuin nyökkäilin vaan ja kävelin takaperin peruuttaen pihalle. Se tuolissa istuva asiakaskin katsoi monttu auki tilannetta. Ihan kuin kampaaja olisi ollut minulle raivona jostain. Selvis kyllä, etten ollut tervetullut, muttei selvinnyt, että miks. En ikinä koskaan ollut kyseistä ihmistä nähnyt :(

Näitä tarinoita riittää, mutta tähän vähän välipalaksi :)