Someihminen... Mikä se on. Voisin luokitella äkkipäätä henkilöksi, joka plarailee puhelintaan tai läppäriään aikansa kuluksi. Kommentoi kaikkeen  tylsistyneen vihalla, painelee automaattikysymyksiä ilman mitään sen kummempaa ajatusta, että miksi näin toimii. Vähän niin kuin pieni lapsi painelee kaikkkia nipukoita, mihin käsiksi pääsee. Olemmeko taantuneet lapsen tasolle? Kaikki mikä tapahtuu netissä, tuntuu olevan vain virtuaaliviihdettä. Reaalimaailma on muuttunut ruudun tuijottamiseksi vailla minkäänlaista ajatusta siitä, että virtuaalimaailmassa siellä toisessa päässä saattaisi olla jokin oikea elävä olento.

Nettikirppis on nykypäivän helpotus, mutta myös kirous.

Olen toki saanut hyviäkin kauppoja tehdyksi. Löytänyt omissa silmissäni aarteita. Ja jostakin, mistä olen halunnut eroon, olen helpostikkin päässyt. 

Kerran tosin myin sellaista hierontahässäkkää ja kommentointi oli niin levotonta, että poistin ilmoituksen ja hukkasin oikean ostajan samalla. Annoin sen hässäkän pois ihan ilmaiseksi.

Nyt olen myymässä baaripöytää ja tuoleja. Hinta on hiukka korkea kirppikselle, mutta reilusti yli puolet alkuperäisestä ja reilun vuoden vähäisellä käytöllä ihan kohtuullinen.

Laitoin ilmoituksen ja viikon aikana olen ihmetellyt, että mitä ihmettä ihmisten päässä liikkuu. Useasti olen saanut automaattikyselyn: "Onko tuote vapaa?" . Vastaan kaikille, että kyllä on, milloin haluaisi tulla hakemaan, jos haluaa ostaa sen. Sitten ei enää kiinnostakkaan. Siis miksi ???? Mitä se ihminen sillä tiedolla tekee, että onko joku tavara vapaa, jos ei ole aikomustakaan hankkia sitä???

Hauskin oli tapaus, joka uteli pöytäsetin myynti-ilmoituksen reaaliaikaisuutta kello yksi yöllä. Kuulin kilahduksen ja vastasinkin, että kyllä se myynnissä on ( onhan se tosiaan ilmoituskin auki), mutta, että jos sen haluaa niin ilmoittaa vaan niin sovitaan sitten päivän valossa nouto tarkemmin. Juu, ei hänellä muuta asiaa minulle yöllä sitten ollut. Vissiinkin halusi vain  "kommunikoida" yön pimeydessä saadakseen jonkinlaisen reaktion.

Ilmoituksessa on ehtona "vain nouto". Minulla ei ole autoa. Eräs kiinnostunut tiukkasi kuljetusta. Kerroin heti alkuun, kun vielä luulin, että ymmärsi noutamisasian, että pöytä sitten painaa, että olisi hyvä olla toinenkin kantaja apuna. Toivun vielä jalkaleikkauksesta, mutta tuoleissa voin auttaa. Siihen hän alkoi toivomaan, että postittaisin, koska asuu toisessa kaupungissa ja noutoon kuluu polttoainetta niin ja niin paljon. Oukkidoukki.

Sitten olen kuunnellut surullista tarinaa, kuinka on eronnut ja on saanut päällensä vain vaatteet, joten hän on valmis maksamaan vain murto-osan pyyntihinnasta. 

Olen alkanut olemaan ihan oikeasti sitä mieltä, että olisko maailma helpompi, yksinkertaisempi paikka, jos ihmiset ajattelis muutakin kuin vain tyhjää. Eipä tuolla kiire ole pois saada.