Kesä tosiaan toivotusti vaihtui syssymmäksi. Talviaikaa odotellessa, että saisi nukkua vihdoin inhimillisempiin aikoihin. Jes jes jes... kellon siirtelyistä luovutaan vihdoinkin. Voin riemulla pakkosiirtää vielä keväällä, kunhan saamme sen viimeisen siirron vielä syksyllä ja jäämme siihen aikaan, mistä alunperin lähdettiin näitä veivaamaan. Jotenkin helpottavaa tietää, että tässä elämässä keväinen henkiinjäämismahdollisuus kasvaa. Ne ovat ihan hirveitä aikoja olleet tähän asti. Jotenkin on vain koomista lukea noita keskusteluja kumpaan aikaan jäädä. Kesäajan puolustajat jostain kumman syystä edelleenkin yrittävät väittää, että talvellakin olisi valoisampaa. Onkohan koulujärjestelmä jollain lailla pettänyt, tai säästöt tosiaan osuneet pahaan kohtaan, kun tuo maailman pyöreys ja vuodenaikojen kulku näillä leveys/korkeusasteilla on noin pahasti vinksalleen. Kyl kai.

No mutta eipä noi palkatkaan työmäärään nähden tunnu aina taran menenvän, joten miksipä järjenjuoksukaan.

Työssä sain uusia haasteita. Opettelen uutta hommaa ja teen sitä riemulla. vaikka olen pari viikkoa ollut fyysisesti ihan puhki niin henkisesti tämä on ollut ihan älyttömän virkistävää. Tavoitteena, että palkkakin nousisi edes hitusen niin siitä jäisi karvan verran enemmän käteen. Veljeni kanssa pistimme Nev yorkin reissuhaaveet hautumaan. Säästäminen on ollut niin tolkuttoman vaikeaa viimeaikoina. 

En kuitenkaan ole ihmeellisemmin törsännyt. Lomalla en käynyt missään. Ilmaisilla festareilla, kun alkoivat pyörimään. Tämän uuden hemmon kanssa on tullut jonkin verran joka viikonloppu pörrättyä ja nyt alkaisi toivoa, että arkistuisi sen verran, että viikonloppuisin voisi tehdä muutakin. Yksi viikonloppu tuossa tuli sohvailtua antaumuksella, mutta kroppa oli niin poikki, ettei muuta siinä kohtaa jaksanutkaan. Toisaalta on ollut kivaa, mutta toisaalta tosiaan on alkanut odottaa sellaista normalisoitumista, että voisi johonkin rakoon kesällä kerätyt kilot karistaa. Pääsisi sellaiseen järjelliseen rytmiin. Jos se ei onnistu niin kaipa se sitten täytyy harkita takaisin oman rauhan pariin palautumista. Mulla on ollut itsekseni ihan hyvin asiat tasapainossa. Nyt se paino on painottunut vyötärölle jokaviikonloppuisen siiderin, pitsan, kebabin ja hamppareiden avulla. Hmmm. Mä taidan vähän liikaa aina valua jonkun muun elämäntavoille romuttaen omaa hyväksi havaittua tapaa elellä. No pallon heitin menemään. Jos herralla on aivo niin pysynee matkassa. jos ei ole niin jää kyydistä. Raakaa, mutta alkaa olla vähän pakko ajatella omaa terveyttäkin välillä.

Kävin tänään sienessä. Saalis oli minimaalinen, mutta vaelsin jokusen tunnin ulkona metsässä. Nyt on ihanan raukea olo. Pikkuinen kisupoika kainaloon ja kynttilät palamaan. Minä rakastan syksyä.