Olipa pitkä kuukausi. Huomaa, että kevät lähestyy, koska valoakin alkaa olla enemmän. 

Talvikin tuli vihdoin rytinällä vaikka veikkaisin, ettei pakkasesta huolimatta taida kauaa kestää. Ellei sitten toukokuuhun. Mistäpä sen tietää. 

Lumipyry. Rämmin hangessa torstaisen lumipyryn keskellä. Kun pääsin talomme parkkipaikalle niin huomasin naapurin lapioivan polveen asti yltävässä hangessa autolleen väylää. Heh, riemuissani hehkutin, kuinka ihanaa on tuo kunnon lumisade. Naapurini oli toista mieltä. Oli jo tunnin taistellut autoaan parkkipaikalle. Auto oli juuttunut aika lahjakkaasti penkkaan. Aura-autoja ei ylityökiellon takia näkynyt missään. Lupasin tulla jeesaamaan, kun vaatteet vaihdan.

Löysin varastosta kolan ja eikun lumitöihin sitten. Viimeksi niitä tein asuessani omakotitalossa. Toisaalta tykkään ja toisaalta en. Silloin kun se on jokapäiväistä ilman apuja työpäivän jälkeen, maistuu puulta. Nyt olin täynnä tarmoa. 

Parin tunnin aikana sain autettua naapurin parkkipaikalleen, tönittyä jumiutuneita autoja rinteessä, kolasin parkkipaikkaa ja jeesasin toistakin naapuria. Tuli niin hyvä mieli ja punaiset posket ja kunnon hiki päälle. Voittaa 2-0 salilla käymisen.

En vain voinut olla kiinnittämättä huomiota tuohon äijäajatteluun. Muutama ukko odotteli autossaan, auttamatta toisia ollenkaan. Vain yksi naiskuski kävi hakemassa harjan ja suti sillä tietä auki. Pari juippia esti ensin jeesaamisen (naisena murjon aina miesten pikku varpaita), mutta kun ei auto yksinkertaisesti liikkunut minnekkään niin olin tervetullut tönimään avuksi. Lähtihän se.

Illemmalla lueskelin keskusteluja tulevasta lakosta ja valitusta aura-autojen puutteesta. Ajauduin pieneen kiistaankin siitä, että onko lakko oikeutettu. No viisauksia kuulin täyslaidallisen, kun pari jeppee hysterioivat, ettei flunssapotilaat pääse sairaalaan hoitoon.Vaarannamme siis hengen. Lakkolaisia verrattiin väkivaltaiseen järjestöön jne. Voi hyvää päivää. Sympatiat vain kasvavat hoitohenkilökunnan taakkaan pienellä palkalla, koska joutuvat hoitamaan myös turhia potilaita. Idiootteja siinä sivussa. Kyseessä nyt oli kuitenkin vain pari päivää vastaan jokapäiväisen elämisen vaikeuttaminen. Ja kuinka ihmeessä se on vaikeaa auttaa itsekkin itseään. Noh nämä äitin duudelit eivät kai ole eläessään joutuneet tekemään minkään eteen kuin pakollisen niin romahtaahan se maailma, jos maailma ei ole valmis heille yhtenä päivänä.

Puhuvat myös lakon kalleudesta. Noh, kalliiksi se käy yksilötasollakin, jos kaikki kiltisti hyväksytään.

 

Olen aloittanut salilla käymisen pitkästä aikaa uudelleen ja säännöllisemmin. Sitä tosin ihmettelin, että vaikka samalla tarmolla siellä huhkin niin mihin mun hikeni on kadonnut? Minulla taitaa olla hikifetissi, koska se vain on niin nastaa, kun on tehnyt töitä ja saa ponnarista puristettua vielä kunnon hikitipat irti. Paikatkaan eivät olleet ihmeemmin kipeät. Ehkä kotoinen kumpparijumppa on pitänyt sittenkin yllä lihaskuntoa. Sen kun vaan muistaa tehdä kunnolla. Oikomatta missään.

Tänä viikonloppuna jätin taulunripustusprojektin väliin. Se onkin työläämpää kuin ajattelin. Seinät on kuitenkin jo maalattu. Osa listoista sai uuden pinnan. Huonekaluissa päädyin vaihtamaan ne uusiin jossain vaiheessa.

Heh... pitkästä aikaa lupauduin myös treffeille. Kuvassa mukavan näköinen heppu. Ihan mukavaa höpinää, ehkä enemmän minun puoleltani. Ennen treffejä antoi koko nimensä ja pyysi googlettamaan. No löytyipä sitten julistus kymmenen päivää aiemmin, että on löytänyt "sen oikean". Tjaah. Peruutukseen meni. Ei sitten itse kyennyt peruuttamaan vaiko hitusen epätoivoinen hyppiessään suhteessa toiseen.Tällaisia noi vaan on. TOSIMIEHIÄ, jotka eivät kestä päivää ilman parisuhdetta.... anteeksi, mutta mun mielestä kylläkin hyötyshdetta. Parisuhteeseen taitaa kuulua myös kiintymys ja rakkaus. ei pelkkä riippuvuus.. Jotenkin alkaa olla vankka usko siihen, että en taida tässä elämässä nähdä ikinä täyspäistä äijää, joka natsais kaikin puolin. Ja jos natsaisikin niin ei olisi kymmentä muutakin naista pyöriteltävänä. Minä vaan. Kävin kuitenkin eilen kuitenkin kahvilla jonkun toisen kanssa ja oli yllättävänkin mukavaa. Pari tuntia hujahti melko nopeasti ja paikka meni kiinni. Harmi. Veikkaan, että, koska heitin pallon sille miehelle uudelleen tapaamista varten, että jää kuitenkin tekemättä. Ihan sama.

Odotan kurssia. Ensi viikonloppu meneekin intensiivikurssin pyörteissä. Tuskin maltan odottaa. jotenkin toi kamera tuijottaa tuossa syyllistävästi. Kyllä se pääsee hommiin, kunhan aika on sopiva.

Jaahas... kohta töihin. Sitä ennen nautin auringonpaisteesta!